Suomen raja ei ole tieteellisen ajattelun raja

Tietokirjallisuuden suomentaja ja Terra Cognita -kustantamossa toimiva Juha Pietiläinen kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidepalstalla tietokirjojen suomentamisen tärkeydestä. Tai oikeastaan hän ei puhu suoraan suomentamisesta: Pietiläinen käyttää ilmausta ”uutta ajattelua suomeksi tuova tietokirjallisuus”.

Ajatus ilmaisun takana on se, että Suomen ulkopuolella syntyy uusia tieteeseen perustuvia ajatuksia, jotka täytyy kuljettaa tänne kuin banaanit tai puuvilla: ”Pienessä maassa ei kuitenkaan ole varaa tuudittautua tyytyväisyyteen, kun uusien ajatusten virta ihmisille on tyrehtymässä. Uusien ajatusten virta suomen kieleen on ratkaisevan tärkeä”.

Käytännössä olen tietenkin kaikesta samaa mieltä Juha Pietiläisen kanssa. Hän muun muassa peräänkuuluttaa parempia resursseja tietokirjojen suomentamiseen ja julkaisemiseen sekä valittaa tietokirjakritiikkien vähenemisestä. Kirjallisuuskritiikkien määrä on pudonnut muutenkin, mutta aivan erityinen kato on kohdistunut tietokirjakritiikkeihin.

Pietiläinen myös korostaa, että eri tietokirjallisuuden lajit kannattaa erotella toisistaan. Sillä hän vastaa Suomen tietokirjailijoiden toiminnanjohtaja Jukka-Pekka Pietiäisen taannoiseen puheenvuoroon, jossa suurta vuosittaista nimekemäärää pidettiin osoituksena suomalaisen tietokirjallisuuden hyvästä tilanteesta. Vuosittain Suomessa julkaistaan noin 6 500 tietokirjaa, mutta tietokirjallisuus sisältää niin uskonnolliset ajatuskokoelmat, sanakirjat, koulujen oppikirjat kuin nykyään näemmä myös aikuisten värityskirjat.

Juha Pietiläinen kirjoittaa, että ”pelkän kirjastoluokituksen ja nimikemäärien tuijottamisen sijaan pitäisi pystyä myös arvottamaan sisältöä”, ja tottahan se on: tietokirjallisuus on luokkana niin moninainen ja valtava, että monesti on paljon järkevämpää puhua paljon tarkemmin joistain tietynlaisista tietokirjoista ja niiden tilanteesta.