Suomalainen eläinviha ei ole mikään teinien hairahdus
Maailman vanhin maakotka löytyi kuolleena Pyhännältä. Ei ole selvillä, minkälaisten tapahtumien seurauksena kotka kuoli. Ympärillä oli merkkejä taistelusta ja kotkassa ruhjeita, ja sen pyrstöstä löytyi tuoreehko haulin aiheuttama haava. Kotka oli pahasti aliravittu. Ehkäpä se oli heikentynyt ampumahaavan takia niin, ettei pystynyt enää hankkimaan ravintoa, ja kohtaloksi koitui sitten taistelu jonkin toisen petolinnun kanssa.
Hauli ei kuitenkaan päädy haavaan ilman ihmisen toimintaa. Maakotkan ampuminen on tietenkin laitonta, mutta Suomessa valitettavan yleistä. Asiasta kiinnostuneet voivat tehdä vaikkapa Google-haun lauseella ”kotka löytyi ammuttuna”.
Juuri ennen äskeisiä vaaleja uutisissa ja sosiaalisessa mediassa alkoi levitä tieto ehdokas Mikkel Näkkäläjärven nuoruuden julmasta teosta. Näkkäläjärvi oli nuoruudessaan osallistunut kissan kiduttamiseen muiden teinien kanssa.
Teko on vastenmielinen, ja minun on aina vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka kykenevät satuttamaan eläintä (tai avutonta ihmistä) – näkemään kärsimyksen ja silti jatkamaan sitä. En ole koskaan ajatellut, että edes lapsille olisi luontaista satuttaa ja kiduttaa eläimiä.
Näkkäläjärven teko kannattaa kuitenkin asettaa kontekstiin. Ja se konteksti on tämä: Suomi on eläinten kiduttajien ja petovihan maa.
Lapissa asuva Näkkäläjärvi löi kissaa lapiolla, ja samoin Lapista löytyy useita uutisiin nousseita tapauksia, joissa ahma on tapettu ajamalla päältä moottorikelkalla (ja joskus vielä lyömällä kirveellä). Asialla eivät ole olleet teinit, vaan aikuiset. (Kiinnostuneille Google-haku: ”ahma tapettiin”.)
Ahmojen, kissojen ja maakotkien lisäksi vihan takia tapetaan Suomessa jatkuvasti muun muassa susia, karhuja ja jopa sääksiä.
Vain viikko sitten uutisoitiin, kuinka maaliskuussa tutkijoiden pannoittama susinaaras löytyi kuoliaaksi ammuttuna.
Erityisen vastenmielinen teko on esimerkiksi Viitasaarella vuonna 2015 tehty metsästysrikos, jossa ilves ajettiin kallionkoloon, josta sitä yritettiin edelleen ajaa ulos tulen avulla. Lopulta osittain palanut eläin saatiin kolosta ulos, tapettiin, yritettiin polttaa kokonaan ja lopulta heitettiin takaisin koloon. Asialla olivat aikuiset, 68-, 43- ja 32-vuotiaat miehet.
Ennen kuin moralisoimme itsemme väsyksiin yhden teinin tekosista, voisimme pohtia hetken sitä, millaisessa ilmapiirissä teinit kasvavat aikuisiksi. Tällä hetkellä se ilmapiiri tuottaa myös eläimiä kiduttavia aikuisia. Uskoisin, että aikuisten teoissa löytyisi moralisoitavaa vielä enemmän kuin yhden hankalassa elämäntilanteessa olleen teinin teoissa.
Viime kuukaudet julkisuudessa on viimeinkin alettu puhua luonnon monimuotoisuuden eli elonkirjon katoamisesta.
Toivottasti pian alettaisiin puhua myös suomalaisten petovihasta. Se on todellinen ilmiö, joka kaipaisi vakavaa yhteiskunnallista keskustelua sekä tekoja ilmiön kitkemiseksi.