Suomalainen eläinviha ei ole mikään teinien hairahdus

Profiilikuva
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Maailman vanhin maakotka löytyi kuolleena Pyhännältä. Ei ole selvillä, minkälaisten tapahtumien seurauksena kotka kuoli. Ympärillä oli merkkejä taistelusta ja kotkassa ruhjeita, ja sen pyrstöstä löytyi tuoreehko haulin aiheuttama haava. Kotka oli pahasti aliravittu. Ehkäpä se oli heikentynyt ampumahaavan takia niin, ettei pystynyt enää hankkimaan ravintoa, ja kohtaloksi koitui sitten taistelu jonkin toisen petolinnun kanssa.

Hauli ei kuitenkaan päädy haavaan ilman ihmisen toimintaa. Maakotkan ampuminen on tietenkin laitonta, mutta Suomessa valitettavan yleistä. Asiasta kiinnostuneet voivat tehdä vaikkapa Google-haun lauseella ”kotka löytyi ammuttuna”.

Juuri ennen äskeisiä vaaleja uutisissa ja sosiaalisessa mediassa alkoi levitä tieto ehdokas Mikkel Näkkäläjärven nuoruuden julmasta teosta. Näkkäläjärvi oli nuoruudessaan osallistunut kissan kiduttamiseen muiden teinien kanssa.

Teko on vastenmielinen, ja minun on aina vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka kykenevät satuttamaan eläintä (tai avutonta ihmistä) – näkemään kärsimyksen ja silti jatkamaan sitä. En ole koskaan ajatellut, että edes lapsille olisi luontaista satuttaa ja kiduttaa eläimiä. 

Näkkäläjärven teko kannattaa kuitenkin asettaa kontekstiin. Ja se konteksti on tämä: Suomi on eläinten kiduttajien ja petovihan maa.