Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Sukupuolten biologia on monimutkainen juttu

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 29.3.2013 11:19

Ilahduin aamulla, kun avasin Helsingin Sanomat. Vieraskynä-palstalta löytyi nimittäin Johanna Mappesin ja Mikko Hurmeen kirjoitus sukupuolen määrittämisen vaikeudesta. Mappes on evoluutioekologian akatemiaprofessori ja Hurme puolestaan immunologian professori.

Tekstin viesti oli tiivistettynä se, että ihmisen sukupuolen määrittäminen on biologisesti välillä hyvin hankalaa. Suurin osa meistä on XX-naisia tai XY-miehiä, mutta toisinaan biologinen sukupuoli ei ohjaudu lainkaan noin helposti.

Kirjoittajat ottavat kantaa tasa-arvoisen avioliittolain vastustukseen: ”…vastustajat perustelevat kantaansa sillä, että avioliitto tarkoittaa nimenomaan kahden eri sukupuolen, naisen ja miehen, välistä liittoa. Biologin ja lääkärin silmin tällainen argumentti on absurdi, jopa mahdoton”.

Biologiasta on turha etsiä tukea koko ihmiskunnan jakamiseen kahdeksi selvärajaiseksi luokaksi.

Oppikirjamaisesti esitettynä ihmisen biologinen sukupuoli määräytyy hedelmöitymisen hetkellä ja riippuu munasolun ja siittiön kromosomivalikoimasta. Ratkaisevaa on nimenomaan Y-kromosomin läsnäolo: sen sisältämä SRY-geeni saa aikaan kivesten kehittymisen sikiölle.

Aina asiat eivät kuitenkaan mene näin helposti. SRY-geeni voi puuttua muuten ehjästä Y-kromosomista tai se voi olla toimimaton. Joskus SRY-geeni on voinut edellisen sukupolven sukusolujen kehityksessä siirtyä X-kromosomiin, jolloin päällisin puolin XX-kromosomeja kantava henkilö onkin sukuelimiltään mies.

Sukusoluihin on voinut päätyä poikkeava määrä kromosomeja, jolloin syntyvä lapsi on kromosomeiltaan vaikkapa tyyppiä XXY tai pelkkä X.

Ja tässä oli vasta osa kaikista tavatuista variaatioista.

Sukupuolikromosomien tarjoaman lähtötilanteen lisäksi sukupuoleen vaikuttaa yksilönkehitys kohdussa. Se on häiriöille altis prosessi, ja tuloksena lapsella voi olla vaikkapa molempien sukupuolten ulkoiset sukuelimet, emätin muttei kohtua, kaksi kohtua, toimimattomat kivekset tai ylipäätään vajaakehittyneet sukuelimet.

Vaikka sukupuolen merkitystä ihmisen biologialle ei voi vähätellä – lajimme tarvitsee lisääntyäkseen kaksi sukupuolta – biologinen sukupuolen määrittäminen on toisinaan kovin vaikeaa.

Mikä lopulta on biologinen sukupuoli? Oikeat sukupuolielimet? Ei. Oikeat sukupuolikromosomit? Ei. Oikea sukupuolikromosomin geeni? Ei edes se.

Miesten ja naisten biologista eroavaisuutta käytetään usein argumenttina erilaisten käytäntöjen säilyttämiseen, ja on kovin tarpeellista muistuttaa, ettei edes jako miehiin ja naisiin ole lähtökohtaisesti kovin helppo.

Joskus ”virallisen” sukupuolen määrittäminen on lähinnä arvontaa, ja on ikävää, että arvonnan tulos vaikuttaa esimerkiksi siihen, kenen kanssa henkilö saa aikuisena mennä naimisiin.

Loppukaneettina koen vielä tarpeelliseksi korostaa, että itselleni argumentit tasa-arvoisen avioliittolain puolesta ovat silti jossain muualla kuin biologiassa. Mappesin ja Hurmeen kirjoitus alkaa väittämällä ”ihmisen sukupuolta on vaikea määritellä yksiselitteisesti. Siksi myös avioliittolain tulisi olla sukupuolineutraali”.

Tästä olen hieman eri mieltä, ja kannattaisin lakimuutosta vaikka sukupuolen määrittäminen olisi kuinka helppoa ja yksiselitteistä tahansa.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Perin akateemista perustelua, sillä kromosomit eivät sellaisinaan näy päällepäin.
Eivät myöskään yleensä sukuelimet. Ihmisen virallinen eli lain huomioima sukupuoli on se, mikä väestörekisteristä ilmenee.

———– ”Joskus ”virallisen” sukupuolen määrittäminen on lähinnä arvontaa, ja on ikävää, että arvonnan tulos vaikuttaa esimerkiksi siihen, kenen kanssa henkilö saa aikuisena mennä naimisiin.”

Väestörekisterin tieto siis on tuo arvonnan tulos. No, annettakoon ihmisille mahdollisuus määrittää itse sukupuolensa virallisestikin. Sillähän tämä homoavioliitto-ongelmakin ratkeaa.

Argentiinassa ongelma ratkaistiin sillä, että yksilö saa itse päättää kumpaan sukupuoleen virallisesti kuuluu, eikä muilla ole siihen nokan koputtamista.

Elegantti, edullinen ja reilu ratkaisu. Vaan olisiko suomalaisille liian helppo?

Kyseinen kirjoitus oli kyllä akateemista näpertelyä siitä pahimmasta päästä. Sukupuolen määrittely voi olla joissakin tapauksissa ongelmallista. Näiden tapausten määrä on marginaalinen. Valtaosassa tapauksista asia on ongelmaton. Vaatimus lain muuttamisesta sen takia, että näiden harvojen tapausten ongelma ratkeaisi, on järjetön. Kyseinen ongelma täytyy tarvittaessa ratkaista näiden yksittäisten henkilöiden kohdalla. Varsinkin kun kaksi henkilöä voi jo nyt asettua parisuhteeseen ja rekisteröidä parisuhteensa, oli heidän sukupuolensa mikä tahansa tai täysin tuntematon.
Muuten – tämä ei ollut kannanotto siihen sukupuolineutraaliin avioliittolakiin vaan ja ainoastaan esitettyjen perusteluiden hölmöyteen.

Sen kun vain viisastelette kromosoomeista ja elimistä. Niillä, enempää kuin arkistomerkinnöilläkään, ei ole itse asian kanssa mitään tekemistä. Aikuiset ihmiset voivat nykyään vapaasti tehdä keskenään sellaisia sopimuksia kuin haluavat. Vainoa tai syrjintääkään ei liene olemassa.

Lähestyn asiaa suvun jatkamisen kautta. Pidän hyvänä erityisiä sääntöjä ja järjestelyjä pareille, joilla on vähintäänkin tarkoitus tehdä keskenään lapsia ja täten viedä ihmiskuntaa eteenpäin. Jos tämä näkökohta unohtuu, unohtuu asian perimmäinen idea.

Erittäin hyvä ja hyvin argumentoitu kirjoitus, kiitos Tiina Raevaaralle!
Edelliset kommentoijat ovat huolissaan, mutta en ymmärrä mistä. Näyttää vain poikkeavuutta kammoavien konservatiiviselta periaattesta vastustamiselta.
On aivan turha väittää olevansa huolissaan suvun jatkamisesta ja ihmiskunnan säilymisestä, eivät nämä ongelmat liity mitenkään niihin. Kysymys on siitä, että poikkeavina syntyneille taattaisiin tasa-arvoiset oikeudet muiden kanssa ja ihmisarvoinen elämä.
Jos jollain tosiaan on jotain sitä vastaan, niin onpa kieroutunut suhtautuminen.

Avioliiton juridinen tarkoitus ei ole eikä ole historiallisestikaan erityisemmin ollut lisääntyminen. Avioliittolaissa ei mainita sanaakaan jälkeläisistä, mikä on aivan johdonmukaista, sillä jälkeläisten asema on sama vanhempien siviilisäädystä riippumatta.

Kun avioliitossa ei edellytetä lisääntymistä, eikä lisääntymistä avioliiton ulkopuolella mitenkään erikseen säädellä, niin tulkitsen, että lainsäätäjän idea on mahdollistaa kahden aikuisen keskinäinen yhteiselo juridisessa mielessä, eikä heidän lisääntymisensä. Jos nykymuotoiseen avioliittoon halutaan jotain lisämääritteitä, niin eikö loogisesti silloin NÄILLE liitoille pitäisi vaatia eri nimitystä, mikäli ne haluaa erottaa muista? Eli kutsuttakoon lisääntymiskykyisten ja lisääntymiskyvyttömien aikuisten liittoja edelleenkin avioliitoiksi, ja lisääntymiseen tähtääviä liittoja vaikkapa ”sikiämisliitoiksi” tms.

Naisasialiittounioni suhtautuu sukupuoliin yhtä dogmaattisesti kuin avioliittolaki, kun kyse on liiton jäsenyydestä. Eikä taida olla ainoa yhdistys.

Näitä luetaan juuri nyt