Suklaauutiset uppoavat ihmisiin - jopa huijauksena
Tutkimus paljastaa: Syö suklaata, niin laihdut.
Olen ollut viimet viikot niin kiireinen, että monesta mielenkiintoisen kuuloisesta uutisesta en ole lukenut kuin otsikot. Siksi minulta meni hieman ohi ”suklaadieetin” suosio mediassa, vaikka varsinkin ulkomaiset lehdet tuntuivat siitä paljon kirjoittavan. Laihduttajia kehotettiin suklaan pariin – ja kukapa moista kehotusta ei hyvällä mielellä noudattaisi. Nopealla haulla löysin maininnan kyseisestä suklaatutkimuksesta myös Ilta-Sanomista, mutta muuten suomalaiset mediat tuntuvat jättäneen suklaadieetin vähälle huomiolle.
Kyseessä oli siis saksalaisen Institute of Diet and Healthin tutkimus, jossa tumman suklaan syömisen huomattiin edistävän painon putoamista laihduttajilla sekä parantavan veriarvoja ja nukkumista. Tutkimus on julkaistu maineikkaassa International Archives of Medicine -tiedelehdessä.
Pöh. Kyseessä oli monitahoinen huijaus.
Kyseistä instituuttia ei ole olemassakaan vaan se on pelkkä nettisivu.
”Maineikas” tiedelehti vaikuttaa julkaisevan rahaa vastaan melkein mitä vain.
Tutkimuksen tehnyt Johannes Bohannon ei ole tutkija vaan tiedejournalisti nimeltään John Bohannon.
”Tutkimus” kyllä todella tehtiin: Bohannon keräsi sitä varten 15 osallistujaa, jotka jaettiin kolmeen ryhmään. Yksi ryhmistä söi vähähiilihydraattisen ruokavalion ohella tummaa suklaata. Kolmen viikon jälkeen tulokset kerättiin. Painon lisäksi seurattiin monia veriarvoja. Kaikkiaan viidestä henkilöstä koostuneessa ryhmässä paino oli tosiaan pudonnut enemmän kuin kahdessa muussa ryhmässä. Samassa ryhmässä myös veren kolesteroliarvot parantuneet.
Viidellätoista ihmisellä tehty tutkimus on tietenkin arvoton. Bohannon sai sen kuitenkin saman tien läpi tieteelliseen lehteen ja teetti toimittajiin vetoavan tiedotteen.
Tutkimus uutisoitiin isosti esimerkiksi saksalaisessa Bildissä, Euroopan suurilevikkisimmässä lehdessä. Uutinen levisi nopeasti muuallekin. Lehdet käyttivät lähteinä joko aiempia jutun julkaisseita lehtiä tai Bohannonin tiedotetta. ”Johannes Bohannonia” myös haastateltiin, mutta ilman kriittisiä kysymyksiä.
Eilen John Bohannon paljasti huijauksensa. Sen ovat onneksi uutisoineet jo ainakin Washington Post ja Suomessa Yle. (Onneksi siksi, että alkuperäinen uutinen levisi todella laajalti.)
*
Miksi moinen huijaus? Bohannonin mukaan hän halusi havainnollistaa monta epäkohtaa tieteen ja tieteen uutisoinnin maailmassa.
1) Ensinnäkin tutkimuksia tehdään liian huonosti. Viidentoista hengen tutkimusotos ei valitettavasti ole mikään poikkeus. Pienessä porukassa sattuman osuus on valtava. Mitä pienempi ryhmä ihmisiä ja mitä useampaa muuttujaa tarkkaillaan, sitä todennäköisemmin ”merkityksellisiä” yhteyksiä löytyy. Esimerkiksi korvavalofirma Valkee on valitettavan usein käyttänyt hyvin pieniä ryhmiä tutkimuksissaan.
2) Tieteellisten julkaisujen suhteen pitää olla tarkkana. Viime aikoina on puhuttu paljon ”predatory”-julkaisijoista, turhautuneita tutkijoita saalistavista tiedejulkaisuista, jotka etsivät aktiivisesti tiedeartikkeleita sivuilleen lupaamalla nopean käsittelyn ja varman julkaisun rahaa vastaan. Minullekin tulee jatkuvasti sähköpostiin yhteydenottoja.
Myös moni luotettava tiedejulkaisu vaatii tutkijoilta maksun tiedeartikkelin julkaisemisen yhteydessä, mikä voi esimerkiksi journalisteista kuulostaa epäilyttävältä. Mutta näin tiedejulkaiseminen toimii. Jostain raha pitää kerätä, ja julkaisemisen rahoittamisesta on viime aikoina puhuttu paljon. Täydellistä systeemiä ei ole. Jos vain lehden lukija maksaa, tieteellinen tieto ei koskaan päädy köyhille. Pelkkä rahan liikkuminen tutkijalta lehdelle ei siis ole huonoa tiedettä – kunnollisen arviointiprosessin puuttuminen taas on.
3) Ravitsemus- ja terveysasiat kiinnostavat vähän liiankin paljon. Kaikenlaiset tulokset uppoavat mediaan ja lukijoihin, eikä niitä aina aseteta kontekstiin. Kirjoitin joskus kahvitutkimusten uutisoinnista: keskenään ristiriitaisetkin tulokset saatetaan sellaisenaan uutisoida lähes peräkkäisinä päivinä. Lukija joutuu sinnittelemään uutisten välittämien elämänohjeiden ristitulessa. Kun terveysuutisoinnin volyymi on valtava, mukaan mahtuu väkisinkin myös epäluotettavaa tietoa.
4) Tiedejournalismia tehdään toisinaan huonosti. Toimittajille on kova kiire, ja uutisia kopioidaan lähes sellaisinaan uutistoimistojen tai toisten medioiden teksteistä. Yksi väärä tulkinta leviää moneen eri tiedotusvälineeseen. Tiede on usein vaikeaselkoista ja toisaalta siinä on kyse varsin suurista asioista. Siksi tarkistamisen pitäisi olla erityisen huolellista.
Mitä itse suosittelen tiedeuutisoinnin yhteydessä:
– Lue aina alkuperäinen artikkeli. Älä luota muiden tulkintoihin, sillä niissä voi olla paitsi virheitä, myös ihan vain huono kärki. Alkuperäisestä tutkimuksesta voi löytyä vielä jotain kiinnostavampaa.
– Googlaa tutkimuksen vastuullinen tutkija. Löytyykö hän oikeasta yliopistosta tai tutkimuslaitoksesta, onko hän aiemmin julkaissut ko. tieteenalalta. Terveyden alan tiedejulkaisuja voi etsiä esimerkiksi PubMed-tietokannasta.
– Tarkista tiedelehti, jossa artikkeli on julkaistu. Usein jo pelkkä kurkistus Wikipediaan auttaa: sieltä pääsee jäljille, jos kyseessä on ns. predatorjulkaisu tai ihan silkka huuhaa-lehti.
– Googlaa kyseinen tutkimus ihan vain artikkelin nimellä. Silloin näet, millaista keskustelua siitä on noussut ja onko siihen julkaistu tiedelehdissä esimerkiksi kommentteja tai vastauksia. Myös PubMed ilmoittaa, jos artikkeliin on julkaistu kommentti tai korjaus.
– Ota yhteyttä kotimaiseen tutkijaan ja kysy hänen käsitystään tulosten, lehden ja julkaisseen tutkijan luotettavuudesta.
*
Vaikka John Bohannonin tekonen havainnollisti monta epäkohtaa maailmasta, en silti pitänyt siitä. Ei tutkimustietoa tai ravitsemusohjeita tehdä muita tutkijoita tai toimittajia varten: niiden kohteena ovat ihan oikeat ihmiset.
Kaikenlaisilla jekuilla voi tietenkin näpäyttää tiedonvälittäjäkollegoita, mutta samalla lukijoille tulee välitettyä väärää tietoa terveydestä. Sitä on vaikea puolustella millään.