Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Sudenkaataja, mene itseesi

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 16.1.2012 14:21

Luonnonystävällä aamun uutisanti on ollut varsin ankeaa. Pöytyällä metsästäjät ampuivat eilen ehjän, hyvin toimivan susilauman johtajanartun. Susi oli lisäksi pannoitettu. Lupa kaatoon oli annettu nuorelle urossudelle, jonka on katsottu liikkuvan turhan lähellä pihapiirejä. Luvassa oli erikseen maininta, että lauman alfayksilöitä ei tule kaataa. Nyt kaadettiin sekä alfanaaras että nuori uros. Poliisi tutkii asiaa.

Mitä tästä seuraa? Hyvin todennäköisesti lauma hajoaa, sudet eivät kykene enää saalistamaan isoja eläimiä kuten hirviä ja peuroja, ja osa niistä kiinnostuu kotieläimistä. Lisäksi vaeltelevat sudet ja niiden jäljet alkavat hermostuttaa paikallisia ihmisiä. Pian haetaan lisää kaatolupia.

Metsästäjiä oli jahdissa mukana varsin paljon: 130 metsästäjää 11 eri metsästysseurasta. Sudenmetsästys kiehtoo. Toivoisin, että metsästäjät tarkastelisivat rehellisesti omia motiivejaan. Kiinnostaako heitä todella riistanhoito tai ihmisten ja omaisuuden turvaaminen?

Moni kokee suurpetojen metsästämisen niin kiehtovaksi puuhaksi, että tekee sitä laittomastikin. Venäjän puolella, Karjalassa ja Arkangelissa on tarjolla suureksi osaksi laittomia metsästysretkiä, joille pääsee mukaan rahalla ja joilla saa ampua susia ja karhuja vaikka helikopterista. Suomalaiset ovat näiden ”palveluiden” vakioasiakkaita.

On osaksi juuri tällaisen toiminnan syytä, että itärajan takaa ei tule täydennystä suomalaiseen susikantaan vanhaan tapaan. Susia tapetaan Karjalassa myös julkisella tuella. Moni puolustaa sudenmetsästystä juuri Venäjältä tulevilla susiyksilöillä. Valitan, argumenttinne ei enää kelpaa.

Pannoitettujen susien avulla muun muassa seurataan susilaumojen liikkeitä. Laumojen paikkatietoja välitetään esimerkiksi hirvenmetsästäjille, jotta metsästyskoirien kato pysyisi pienenä. Salametsästysuutisista tulee monesti se olo, että salakaadot kohdistuvat erityisesti pantasusiin. Käytetäänkö paikkatietoja väärin, tai onko tarkoitus nimenomaan estää asiallisen tiedon levittäminen susien liikkeistä ja lietsoa siten petovihaa? Pannoitetun yksilön kuolema on lisäksi aina suuri menetys petotutkijoille.

Susien metsästystä perustellaan myös sillä, että pienempi susikanta tappaa vähemmän metsästyskoiria. En täysin luota salametsästäjien eläinrakkauteen. Muutama vuosi sitten salametsästystä tutkineen poliisin metsästyskoirilta käytiin viiltämässä kurkku auki kostoksi. (Valitettavasti en löydä linkkiä uutiseen. Jos joku löytää, laittakaa ihmeessä kommentteihin.)

Susi on hieno, uljas laji, joka ehdottomasti kuuluu osaksi pohjoisen havumetsänvyöhykkeen ekologiaa. Missä on suomalaisten ylpeys sudesta? Moni metsästäjä on perustellut harrastustaan nimenomaan rakkaudella ja kunnioituksella luontoa kohtaan. Miten tämä käytännössä näkyy?

Susien kaatolupamenetelmä pitäisi ottaa kokonaan tarkasteltavaksi. Nyt poliisin myöntämät poikkeusluvat eivät lainkaan vaikuta maa- ja metsätalousministeriön asettamiin kaatokiintiöihin.

Petovihassa on monesti ongelmana itse viha, ei peto. Tekeekö maa- ja metsätalousministeriö tai ympäristöministeriö mitään itse vihan ja pelon kitkemiseksi? Missä on valistus siitä, että susi on erittäin harvoin vaarallinen ihmiselle?

Pöytyän metsästäjät selittävät virhettä muun muassa radiopuhelinten toimimattomuudella. Oikeasta susiyksilöstä ei voitu varmistua. Keltainen pantakaan ei muka erottunut sudesta. Kumpikin syy kuulostaa varsin oudolta. Julkistetussa kuvassa sudenraadosta panta näkyy oikein hyvin, eikä radioliikenteen toimimattomuus saa missään olosuhteissa olla syy ampua, jos oikeasta yksilöstä on epävarmuutta.

Ihmiset, mikä teitä vaivaa?

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

@ Pekka Raukko
Kriteerit, joiden täytyisi olla voimassa, jotta voidaan varmuudella todistaa ihmisen kuolleen nimenomaan suden hyökkäyksessä, ovat varsin tiukat, mutta tässä CBC:n uutinen, jossa kerrotaan kuolemansyytutkijoiden vahvistaneen Ontariossa v. 2005 opiskelijan kuolleen (terveiden) susien hyökkäykseen – ei mustakarhun, kuten monet olivat epäilleet.
http://www.cbc.ca/news/canada/saskatchewan/story/2007/11/01/wolf-verdict.html

”A coroner’s jury in Saskatchewan has determined that Ontario university student Kenton Carnegie was killed in a wolf attack.

Carnegie was 22 when he died in November 2005 near Points North Landing, Sask. On a work term for a company at the mining exploration camp, located about 750 kilometres northeast of Saskatoon, Carnegie went for a walk and didn’t come back.- -”

Juniperiina,

Kuten tuossa ylempänä jo totesin, tämä lienee ainoa nuo kriteerit täyttävä tapaus. En siis ole väittänyt, että susi ei olisi tappanut yhtään ihmistä sataan vuoteen.
Mutta koska et ollut vaivautunut lukemaan sitä kommenttia ennen vastaustasi, tuskin luet tätäkään ennen seuraavaa vastaustasi.

@ Pekka Raukko:
Olen lukenut kaikki aiemmat kommentit. Patricia Wyman on eri henkilö kuin Kenton Carnegie tuossa CBC.n uutisessa.
Samassa jutussa tärkeä huomio, miten tutkijat lausuivat julki, että sudet tuolla alueella olivat menettäneet luonnollisen ihmisiin kohdistuvan pelon. ”Concerns were expressed that wolves in the area had lost their natural fear of humans.” Sama näyttää toteutuvan täällä Suomessakin, mutta susien suojelijat eivät sitä tahdo uskoa.

Tiina Raevaara kirjoitti:

”Fobioihin voi kokeilla vaikka siedätyshoitoa, lääkehoitoa tai terapiaa.”
Susien pelko on oikeutettua, järkevää ja tervettä pelkoa :

”Fobiat ja määräkohtaiset pelot

Fobioilla eli määräkohtaisilla peloilla tarkoitetaan jonkin asian, esineen tai tilanteen suhteetonta ja epärealistista pelkoa. – –

Fobioille on tyypillistä, että ihminen itse ymmärtää pelkonsa aiheettomaksi, mutta ei siitä huolimatta kykene hallitsemaan sitä. ”
Lue lisää:
http://www.e-mielenterveys.fi/mielenterveyden-hairiot/fobiat-ja-maarakohtaiset-pelot/

Harmi, kun täällä ei voi omaa kommenttiaan muokata tai poistaa. Täytyy sitten kirjoittaa selvennys edelliseen viestiini – koskien fobioita.

Susien pelkoa ei siis voi nimittää ”fobiaksi”, koska on järkevää pelätä susia alueella, missä ne liikkuvat ihmisten, koulujen ja päiväkotien pihoilla. Me, jotka yritämme tästä kertoa susien suojelijoille, emme halua levittää ”susihysteriaa”, vaan saada heidät ymmärtämään nykyisen tilanteen Suomessa.

Susi ON PETO, jonka pelko on aiheellista – eikä järjetöntä kuten fobiassa.

Susipelkoa on aiheellista nimittää fobiaksi, koska se on suhteetonta ja epärealistista, saaden ihmisen toimimaan epärationaalisesti.

Susi on peto ja siihen liittyy mitättömän pieni onnettomuusriski. Kun tätä riskiä välttääkseen ihminen hyväksyy jopa satoja kertoja suuremman riskin, kuten esimerkiksi koulukyydin, tai 130 resupellen järjestämän hukkalahdin, voidaan minusta puhua fobiasta.

Ei pidä kuitenkaan nimittää fobiaksi sitä mikä ei fobiaa ole. Pelko on sitä että luontokappale kavahtaa vaaraa.

Fobia tulee lapsuudesta ja siihen liittyy useimmiten syyllisyydentunne. Fobiat ovat irrationaalisia. Saalistavan petoeläimen pelko on normaalia vaaran kavahtamista.

Pekka Raukko venyttää fobian määritelmää vastaamaan omia poliittisia tarkoitusperiään. Ihmisen luonteeseen kuuluva petojen pelko ei ole fobia. Tämä ei ole mielipidekysymys.

Jos saalistavien petojen perusteeton ja hysteerinen pelko ei ole fobia, niin silloin on iät ajat virheellisesti puhuttu mm. araknofobiasta. Hämähäkkihän on kärpäsiä saalistava peto.

”Jos saalistavien petojen perusteeton ja hysteerinen pelko ei ole fobia”

On se, mutta se ei ole läheskään niin yleistä kuin haluat antaa ymmärtää. Tavallinen petojen pelko ei ole fobia.

Susista ei ole haittaa, mutta koirat sen sijaan voisi lopettaa, koirien suojelu kun johtaa susien tappamiseen. Lisäksi täysin ekologisesti kestämätöntä lemmikkien ruokintaa, kilokaupalla syövät ruokaa jolle olisi parempaakin käyttöä. Ja sudet saavat syödäkin vauvan tai kaksi sadassa vuodessa, se ei haittaa kuin suureen suruun joutuvia omaisia. Sen sijaan rattijuoppojen aiheuttamat kärsimykset voisi lopettaa, alkamalla metsästämään niitä rattijuoppoja – he aiheuttavat aivan perusteetonta ja tarpeetonta surua, eikä heistä ole mitään hyötyä.

Sudet ovat olleet rauhoitettuja vuodesta 1973 lähtien. Tuosta ajankohdasta lähtien on Suomessa ehtinyt kasvaa vähintään 4-6 susisukupolvea , joiden ei ole tarvinnut ihmisistä väistää. Ihmiset ovat sutta väistäneet toisten metsäneläjien kanssa aina kohdatessaan.
Jo historiasta tuttu ja susia tutkivien tiedemiesten hyvin tuntema monivaiheinen kehitys suden käyttäytymisessä on nyt vaarallisessa vaiheessa. Susi ei enää kunnioita ihmistä eikä yritä piiloutua koska sitä ei metsästetä. Susi ei ole oppinut pelkoa emolta ja muilta lauman jäseniltä. Sukupolvi toisensa jälkeen on entistä rohkeampi. Susi tietää nyt tietää olevansa vahvempi kuin aseeton ihminen. Hyökkäävä käytös on tullut väistelyn tilalle ja kotieläimet viedään silmien alta. Seuraava vaihe on ihmisuhrit. Kysymys kuuluu milloin?
Taajamissa ja niiden välittömässä läheisyydessä viihtyvät sudet ovat alkaneet pitää aluettaan omana reviirinään, koska kaikki niitä väistävät ihminen mukaan lukien. Mitähän mahtaa tapahtua kun sutta vastaan tulee lapsi, joka ei ymmärrä väistää?

Kun foobikko (mikä sanahirviö!) hän kokee ahdistuksen joka näennäisesti selittämätön. Sillä ei ole varsinaisesti pelon kanssa mitään tekemistä. Pekka käyttää ”taiteilijan vapauksia” joita ei ymmärrä.

”Foobikko” on potilas. Fobia voidaan poistaa jos kaivetaan potilaan muistista tapahtuma joka sen sai aikaan. Totta on tietysti sekin että puhekieli elää ja tämä ”varastettu ilmaus” menettää alkuperäisen tehtävänsä, mutta silloin on keksittävä uusi (jonka taas taas tulevaisuuden ”pekat ja tiinat kaappaavat omaan käyttöönsä). Näinhän se menee.

Antakaa susien olla rauhassa, eivät ole tehneet ihmiselle mitään pahaa. Koiran puremia on paljon, mutta ei sutten.

Eikö tää homma mene nyt näin, että suden ainoa uhka on ihminen koska muita uhkaajia ei luonnosta löydy. Nyt jos ihminen tappaa suden niin nousee kauhea poru, mutta jos susi tappaa jonkun niin se kuuluu normaaliin luonnonkulkuun. Mä en vaan tajua miten kahdella luontokappaleella on erilaisia oikeuksia. Tiina, Pekka?

Yleensä unohdetaan susien puolustuskirjoituksissa johdonmukaisesti se, että helpon ruuan perässä pyörivät taajamien välittömässä läheisyydessä elävät sudet eivät varmaankaan ole geeniperimältään sitä parasta A-luokkaa jonka kannattaa antaa pilata metsäsuden perimää.
Sudet ovat olleet rauhoitettuja vuodesta 1973 lähtien. Tuosta ajankohdasta lähtien on Suomessa ehtinyt kasvaa vähintään 4-6 susisukupolvea , joiden ei ole tarvinnut ihmisistä väistää. Ihmiset ovat sutta väistäneet toisten metsäneläjien kanssa aina kohdatessaan.
Jo historiasta tuttu ja susia tutkivien tiedemiesten hyvin tuntema monivaiheinen kehitys suden käyttäytymisessä on nyt vaarallisessa vaiheessa. Susi ei enää kunnioita ihmistä eikä yritä piiloutua koska sitä ei metsästetä. Susi ei ole oppinut pelkoa emolta ja muilta lauman jäseniltä. Sukupolvi toisensa jälkeen on entistä rohkeampi. Susi tietää nyt tietää olevansa vahvempi kuin aseeton ihminen. Hyökkäävä käytös on tullut väistelyn tilalle ja kotieläimet viedään silmien alta. Seuraava vaihe on ihmisuhrit. Kysymys kuuluu milloin?
Taajamissa ja niiden välittömässä läheisyydessä viihtyvät sudet ovat alkaneet pitää aluettaan omana reviirinään, koska kaikki niitä väistävät ihminen mukaan lukien. Mitähän mahtaa tapahtua kun sutta vastaan tulee lapsi, joka ei ymmärrä väistää?
Mikäli em. pääsettään tapahtumaan suojelemalla vanhoja, sairaita ja kokemattomia susia taajamissa, mikään ei enää pelasta Suomen susikantaa.
Mielestäni elämme tässä suhteessa kokoajan veitsen terällä ja toivoisin, että jos 10-20 % kannasta kaadetaan tarkkaan harkiten, jäljelle jää 80 % hyvää perimää ja se saa vahvistusta jatkuvasti Venäjältä tulevista susista.

Nelmi:’Antakaa susien olla rauhassa, eivät ole tehneet ihmiselle mitään pahaa. Koiran puremia on paljon, mutta ei sutten.’

Ei kait mikään ihme, että koiran puremia on enemmän kuin susien? Koirat kuitenkin elävät ihmisten vierellä, perheenjäseninä. Ovat lähes koko ajan kontaktissa ihmiseen. Kuten ihmisiinkin, myös koiriin on vaikutusta kasvatuksella sekä luonteella. Oman mielipiteeni mukaan koirat jotka uhkaavat ja purevat ihmisiä tulee lopettaa, niiden sukujen jalostusta tulee harkita huolella.

Jokatapauksessa näitä asioita ei voida verrata keskenään. Ja se että koirat tai muutkaan lemmikit tulisi ottaa pois suomalaisilta on ajatuksena täysin utopistinen. On kuitenkin olemassa paljon tutkimuksia ja selvityksiä siitä miten paljon koirat vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin.

Tietävätkö Pekka ja Tiina miksi susi ei Suomessa ole tappanut ihmistä yli 100 vuoteen? Johtuisiko siitä, että susi oli sukupuuttoon tapettuna lähes koko 1900-luvun.

Susikuolemia on dokumentoitu lukuisia (esim. viime vuonna 10v lapsi joutui venäjällä suden syömäksi). Vielä enemmän löytyy tapauksia, joissa suden syömäksi joutumista voidaan pitää todennäköisenä, mutta ei varmana.

Susia on paikallisesti silloin liikaa kun alkavat vierailla ihmisasutuksen lähellä
Minua ei vaivaa yhtään vaikka metsissä olisi tuhansia susia, kunhan pysyvät siellä, ihmistä kammoavat eivätkä pyri taajamiin. Mistä tietää , että alueella on liikaa susia ja erityisesti susia, jotka ovat menettäneet kammonsa ihmistä kohtaan?
Se on selvästi nähtävissä siinä, että osa susista alkaa lisääntyvässä määrin oleilemaan taajamien läheisyydessä. Mielestäni on täysin edesvastuutonta puhua niiden susien vaarattomuudesta, jotka viihtyvät taajamien välittömässä läheisyydessä todellisen sudenluontonsa menettäneinä.
Silloin kun helpon ruuan tavoittelu taajamien läheisyydessä voittaa ihmiskammon on sudesta tullut ihmisille vaarallinen ja se on lopetettava.
Korostan edelleen susihavainnoista dokumentoituja havaintoja poliisille ihmisasutuksen läheisyydessä.
Susien kiihkosuojelijat taitavat olla peitellysti lapsivihaajia, koska eivät näköjään pysty havaitsemaan kasvavaa riskiä lapsia kohtaan. Nämä ihmiset eivät ymmärrä sitä, että riskit ovat summautuvaa sorttia, joten kaikkien mahdollisten luettelemiensa lapsiin kohdistuvien riskien lisäksi he haluavat lisätä listaan vielä susiriskin.

Näitä luetaan juuri nyt