Sodankin aikana ympäristö ja yhteiskunta tarvitsevat huomiota

Profiilikuva
Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Putin päätti aloittaa täysimittaisen sodan Euroopassa, ja sota tulee lähiaikoina paitsi aiheuttamaan täysin turhaa kärsimystä ja kuolemaa, viemään mahdollisuudet parantaa maailmaa monilla muilla saroilla. 

Ihmisten huomio on nyt sodassa ja sen seurauksissa. Kriisi vaihtui seuraavaan suorastaan hämmästyttävällä nopeudella. Koronapandemia alkaa todella olla taputeltu. Kuka jaksaa enää kiihtyä maskien käytöstä tai hiillostaa hallitusta ravintoloiden tilanteesta?

Mitä käy pandemian jälkihoidolle, kun huomio on nyt muualla? Tuntuu todelliselta riskiltä, että koronan seuraamukset jäävät hoitamatta. Kahden vuoden aikana ehti kertyä valtavasti hoitovelkaa sekä kasaantua yksinäisyyttä, syrjäytymistä ja köyhyyttä. Kuntoutukset jäivät pitämättä, hampaat hoitamatta ja opiskelijat kiinnittymättä opinahjoonsa. Esiintyvät taiteilijat, liikunta-alan yrittäjät ja ravintoloitsijat eivät saa taloudellista tilannettaan kuntoon sillä, että pandemian sijaan puhutaan sodasta. Irtisanotuille ei synny uusia työpaikkoja noin vain, ei varsinkaan epävarmuutta täynnä olevassa maailmantilanteessa. 

Toinen huolenaiheeni ovat ympäristökriisit. Ihmiskunnan olisi pitänyt yhdistää voimansa ja alkaa toimia tehokkaasti luontokadon ja ilmastonmuutoksen korjaamiseksi jo aikaa sitten. Moni ajatteli, että pandemian väistyttyä nämä asiat nousevat prioriteettilistan kärkeen. Vielä mitä! 

Sota heikentää ympäristön tilaa vähintäänkin kahdella tapaa: ensinnäkään ympäristökriisien korjaamiseksi ei riitä aikaa eikä huomiota, ja toisaalta sota itsessään heikentää entisestään ympäristön tilaa. Paikallisesti vaikutus voi tietenkin olla valtava, mutta muuallakin maailmassa epävakaa poliittinen tilanne saa valtiot esimerkiksi rakentamaan luontoa pirstovia raja-aitoja ja suosimaan ilmastolle vahingollista teollisuutta. 

On vielä kolmaskin tapa, jolla sota heikentää ympäristön tilaa. Ihmisten kärsimys muuttuu aina lopulta myös ympäristön kärsimykseksi. Kun elintaso putoaa, sitä yritetään nostaa repimällä luonnosta irti kaikki mahdollinen. Kun rahaa, ruokaa tai polttoainetta ei ole, lisääntyvät salametsästys, laittomat hakkuut ja jätteiden dumppaaminen luontoon. 

Naapurimaan sotiessa ja maailmanpolitiikan ollessa räjähdysherkkä on tärkeää jaksaa huolehtia ihmisten hyvinvoinnista, yhteiskunnan turvaverkon eheydestä sekä ympäristöstä. Ne eivät saa unohtua siitäkään syystä, että pahoinvointi ja ympäristökriisit altistavat aina uudelle epävakaudelle. Ympäristön ja hyvinvointiyhteiskunnan hoitaminen on myös rauhantyötä.