Seksi ja pölyttyneet verhot
Seksi kiinnostaa. Seksitutkimukset kiinnostavat. Varsinkin sellaiset seksitutkimukset kiinnostavat, joiden perusteella voidaan sanoa jokin yleispätevä, mahdollisimman suurta osaa ihmisiä koskeva totuus seksistä.
Väitän, että meitä kiinnostavat nimenomaan hieman epämiellyttävät totuudet, eli tutkimustulokset, jotka saavat meidät syyllistymään ja syyllistämään muita, jotka sotivat aiempia käsityksiä vastaan ja jotka ovat niin sanotusti poliittisesti epäkorrekteja, sotivat ajan henkeä vastaan.
Helsingin Sanomat uutisoi tänään nettisivuillaan amerikkalaistutkimuksesta, jonka mukaan kotitaloustöihin osallistuvat miehet harrastavat parisuhteessaan vähemmän seksiä kuin sellaiset miehet, joiden vastuulla kotona on vain ns. perinteisiä miesten töitä.
Kuten odottaa voi, tutkimuksesta uutisoitiin HS:n jälkeen muuallakin, ja se herätti paljon keskustelua netissä. Tulos ei sovi aikaamme. Suomessahan miehiä kannustetaan ottamaan esimerkiksi aiempaa suurempi rooli pienten lasten kotihoidosta. Juuri yllättävyyden vuoksi uutinen kiinnosti ja keräsi klikkauksia netissä.
Mitä me todella voimme väittää nykyhetkestä kyseisen tutkimuksen perusteella? Voimmeko vetää siitä omaa arkeamme koskevia väitteitä?
Uutisoinnissa korostettiin nimenomaan tutkimuksen tuoreutta, sen käänteentekevyyttä sekä käytännön sovellutuksia.
Toisaalta uutisoinnissa sekoittui kausaliteetti ja korrelaatio. Seksin vähyys ei välttämättä johdu miehen kotitöiden paljoudesta, vaikka ne jollain tapaa käsi kädessä esiintyväisitkin.
”Mullistava havainto: Imuroivat miehet saavat vähemmän seksiä” (IS)
”Pyysikö vaimo imuroimaan verhot? Kannattaapa miettiä suostumista kahteen kertaan – – ” (IS)
”Tulos oli yllättävä, sillä aiemmissa tutkimuksissa miesten osallistuminen kotitöihin on yhdistetty parempaan seksielämään.” (HS)
”Tuoreen amerikkalaistutkimuksen mukaan – – ” (HS)
Kuinka hyvin tutkimus sopii vuoden 2013 Suomeen?
Veikkaisin, että huonosti. Kuten Helsingin Sanomien jutussakin todetaan, tutkimus on tehty vuosien 1992-94 aineistosta. Siis noin 20 vuoden takaisesta. Lisäksi Yhdysvaltojen ja Suomen välillä on paljon eroavaisuutta liittyen juuri perhe-elämään, sukupuolten rooleihin, yhteiskunnan ja perheen suhteeseen.
Mielenkiintoisinta koko uutisessa onkin ehkä juuri se, millaisella innolla haluamme heijastella omia perhe- ja parisuhteitamme tutkimukseen.
”Mullistavat havainnot” saavat lukijat pohtimaan oman seksielämänsä sopimista tilastoihin, imurointivuorojen vaikutusta seksihaluihin tai vaikkapa kotitöiden prosentuaalista jakoa parisuhteessa. Lehtien tapa uutisoida kannustaa omakohtaiseen pohdiskeluun.
Asia on kaksipiippuinen. Ensinnäkin tiede pysyy kiinnostavana, kun se sivuaa omaa elämänpiiriämme. On hyvä, että tiede ja tutkimus kiinnostaa ja näkyy mediassa.
Toisaalta jatkuva ”tieteellisen mullistusten” uutisointi (silloin kun kyseessä ei todella ole sellainen) maalaa tieteestä kuvan lyhytjänteisenä, toisistaan irrallisten löytöjen sarjana.
Osallistun huomenna eli perjantaina 1.2. Helsingin yliopiston Tiedekulmassa paneelikeskusteluun tieteen ja median kiihkeästä suhteesta. Keskustelussa pohditaan, millaista on hyvä tiedejournalismi, kuinka raflaavia juttuja akateemisen tutkimuksen pohjalta voi tehdä, tarvitseeko akateeminen maailma valtamediaa ja kuinka kertoa kiinnostavasti suurelle yleisölle siitä, mitä yliopiston seinien sisäpuolella saadaan aikaan.
Tervetuloa kuuntelemaan! Ehkäpä keskustelu sivuaa seksitutkimuksiakin.
P.S. Älkää imuroiko verhojanne.