Sananen kauhukirjailijasta jouluksi

Profiilikuva
Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Sana ”joulu” liittyy vuodenkiertoon, auringon voittokulkuun, luonnon hedelmällisyyteen ja valon yliotteeseen pimeydestä.

Tänään on talvipäivänseisaus, ja mitä parhain hetki paitsi aloittaa joulun juhliminen, myös muistella kirjailija Howard Phillips Lovecraftia (1890-1937). Lovecraft on tunnettu ennen kaikkea jumalolento Cthulhusta ja sen ympärille kehkeytyneestä mytologiasta.

Howardin elämä ei ollut helppoa. Hän syntyi Rhode Islandilla elokuussa 1890. Isä Winfield Scott Lovecraft oli kiertelevä kauppias, mutta Howardin ollessa kolmivuotias isä sairastui psykoosiin, joutui vuosiksi sairaalaan ja kuoli siellä. Sairastumisen syynä oli luultavasti aivoihin levinnyt syfilis. Howardin äiti kuoli vuosia myöhemmin samassa sairaalassa.

Lovecraft oli jonkinasteinen lapsinero, tai ainakin varsin nerokas lapsi. Hän luki paljon, ja hänen hieman eksentrinen äitinsä antoi hänelle luettavaksi kirjoja, joita ei normaalisti sen ikäisille lapsille anneta. Tuleva kirjailija lausui runoja ulkomuistista kaksivuotiaana, oppi lukemaan kolmivuotiaana ja kuusivuotiaana hän jo kirjoitteli omia kertomuksiaan.

Lapsena ja nuorena Lovecraft sairasteli paljon, mikä vaikeutti hänen koulunkäyntiään, mutta toisaalta hän luki ja opiskeli paljon itsekseen.

Mielenkiintoa herättäviin aiheisiin lukeutuivat muun muassa tähtitiede ja kemia. Noin kymmenvuotiaana hän ”julkaisi” kahtakin tiedeaiheista lehteä: The Scientific Gazettea ja The Rhode Island Journal of Astronomya. Ensimmäisen oikean lehtikirjoituksensa hän julkaisi paikallisessa sanomalehdessä 16-vuotiaana, ja sekin käsitteli tähtitiedettä.

Lovecraftin kaunokirjallinen ura alkoi harrastajalehdissä. Hänen ensimmäisiä huomiota herättäneitä kertomuksiaan olivat ”The Beast in the Cave” (1905) ja ”The Alchemist” (1908).

H. P. Lovecraftin uran merkityksellisimmät teokset ovat varmaankin Cthulhun kutsu (”The Call of Cthulhu”, 1926), Hulluuden vuorilla (”At the Mountains of Madness”, 1931) ja Varjo menneisyydestä (”The Shadow out of Time”, 1934-35).

Lovecraft kirjoitti ahkerasti myös esseitä ja kirjeitä muun muassa politiikasta, filosofiasta ja kirjallisuudesta. Hänen kirjeenvaihtonsa on ehkä yksi vilkkaimmista tuon ajan kirjallisessa maailmassa. Lovecraftin esseitä ja kirjeitä on koottu useaksi kirjaksi. Maailmankatsomuksellisista asioista kiinnostunutta saattaa miellyttää ainakin S. T. Joshin toimittama H.P. Lovecraft: Collected Essays, volume 5, jossa on kirjoituksia filosofian alalta.

Howard Phillips Lovecraft eli viimeiset kuukautensa sairaalassa kovien kipujen vallassa ja kuoli maaliskuussa 1937 suolistosyöpään.

Mitä yksi kauhukirjallisuuden pioneereista ajatteli maailmankaikkeudesta ja ihmisen osasta siinä?

Vuonna 1932 H. P. Lovecraft kirjoitti kollegalle ja ystävälleen Robert E. Howardille näin: ”Sanon vain, että pidän kirotun epätodennäköisenä, että olisi olemassa mitään sellaista kuin suuri kosminen tahto, henkimaailma tai sielun häviämättömyys. Sellaiset ovat kaikkein mielettömimpiä ja oikeuttamattomimpia päätelmiä, joita maailmankaikkeudesta voi tehdä. En voi teeskennellä, että pitäisin niitä muuna kuin mitättömänä hölynpölynä. Teoriassa olen agnostikko, mutta riippuen radikaalin todistusaineiston ilmaantumisesta minut pitäisi luokitella käytännössä toistaiseksi ateistiksi.

Lovecraft omaksui ateismin ilmeisesti jo hyvin varhain. Ei ole tietoa, oliko hän uskonnollinen missään vaiheessa elämäänsä. Hänen kaunokirjallisessa tuotannossaan on silti nähtävissä vahva misoteistinen juonne: Lovecraftin maailmoissa on yleensä useita jumaluuksia – kaikki julmia ja ihmisille pahantahtoisia. Tarinoiden ihmiset pystyvät miellyttämään tai ärsyttämään jumalolentoja, mutta heidän merkityksensä jumalolennoille on mitätön.

Ihmisen osana on merkityksettömyys, mielettömyys ja lopullinen häviäminen.

Luonnontieteitä ahkerasti seuraavana H. P. Lovecraft oli kiinni aikakautensa suurissa läpimurroissa. Albert Einstein julkaisi suppean suhteellisuusteoriansa vuonna 1905 ja yleisen suhteellisuusteorian 1915.

Suhteellisuusteoria ja siihen liitetyt mielikuvat ovat selvästi vaikuttaneet Lovecraftin tapaan rakentaa maailmankaikkeus valtavaksi ja vääjäämättömäksi, ihmisjärkeä rikkovia lakeja tottelevaksi. Kirjailijan luomaa kirjallisuuden tyylilajia nimitetään usein ”kosmiseksi kauhuksi”.

Cthulhun kutsussa kirjailija kuvailee, kuinka vieraan kulttuurin arkkitehtuuri on ”epänormaalia, epäeuklidista ja inhottavasti omistamme poikkeavista sfääreistä ja mittasuhteista muistuttavaa”. Epäeuklidista geometriaa hyödynnetään juuri yleisessä suhteellisuusteoriassa.

Toisaalta Lovecraftin ”kosminen kauhu” kertoo siitäkin, että luonnontiede kykeni 1900-luvun alussa tarkastelemaan maailmankaikkeutta niin tarkasti, että tavallinen ihminen ei enää pystynyt ymmärtämään luonnontieteellisiä totuuksia maailmasta ja omasta olemassaolostaan maailman keskellä.

Me olemme väliaikaisia, mikroskooppisia hyönteisiä hetkessä; katulapsia ikuisuuteen eksyneinä; eilen syntyneitä ja huomenna kadotukseen tuomittuja”, Lovecraft kirjoitti vuonna 1920 esseessään ”Life For Humanity’s Sake”.

Samassa esseessä hän ottaa kantaa sitä käsitystä vastaan, että jumalan olemattomuus tekisi ihmisestä itsekkään ja julman. Lovecraft toteaa, että ihmisen perimmäiset motiivit ovat toki aina itsekkäät, mutta sellainen ihmisyhteisö, josta julmuus ja ”moraaliton itsekkyys” eivät ole altruismin myötä laimenneet, häviää nopeasti oman toimimattomuutensa myötä. Lovecraft pitää siis ilmeisenä, että ihmisen moraali on sidottu hänen ihmisyyteensä, ei ulkopuoliseen jumalaan tai voimaan.

Meidän ei tarvitse etsiä kuviteltuja hahmoja tyhjältä taivaalta, eikä toisaalta palata primitiiviseen villiyteen, josta olemme kehittyneet. Omaksukaamme kaikkein järkevin elämänohje – elämä ihmisyyden takia!


Lovecraftin kulttuurista perintöä ylläpitää H.P. Lovecraft Historical Society, joka julkaisee esimerkiksi musiikkia ja elokuvia. Tyylinäyte alla.