Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Saatananpalvontaa Ulvilassa?

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 8.5.2012 14:32

En oikein tiedä, miten suhtautua päivän uutispommiin: syyttäjät kertovat löytäneensä ns. Ulvilan murhamysteerin yhteydestä merkkejä saatananpalvonnasta.

Täysin uusi tieto on myös se, että puukoniskuihin kuolleen aviomiehen molemmissa olkavarsissa oli useista pistohaavoista muodostunut haavakuvio, jossa oli risti väärinpäin. Syyttäjät pitävät mahdollisena, että surmassa oli kysymys saatananpalvonnasta. Mitään ulkopuolista tekijää ei syyttäjien mielestä ole. Lisätutkinnan mukaan Auer käyttäytyi väkivaltaisesti miestään kohtaan jo kauan ennen tekoa. Aineiston julkisesta osasta saa käsityksen, että miehen tuhkaa ja verta olisi myös käytetty saatananpalvontarituaaleissa. Auer olisi aineiston mukaan pahoinpidellyt myös lapsiaan tavalla, johon niin ikään liittyy samoja rituaaleja.”

Anneli Aueriahan syytetään nykyään ainakin aviomiehensä kuolemasta, lasten hyväksikäytöstä ja eläinsuojelurikoksesta, ja taustalle syyttäjät ovat löytäneet saatananpalvonnan, jonka tulisi siis selittää paitsi murha, myös hyväksikäytöt ja eläinten tapot. Miehen tuhkaa ja verta olisi käytetty rituaaleissa, samoin lasten hyväksikäytöissä ja eläinrääkkäyksessä olisi kyse rituaaleista.

Oikeuslaitos joutuu tekemään kovasti töitä, kun se pohtii tällaisten väitteiden todennäköisyyttä ja uskottavuutta. Uutisia lukiessani pohdin moneen kertaan, onko tänään aprillipäivä. Ei näytä olevan.

Sinänsä tuntuu pahalta kommentoida kesken olevaa oikeusjuttua, jossa on kyse hyvin vakavista asioista. Asioita tuodaan kuitenkin julkisuuteen, jotta niistä voitaisiin keskustella ja yhteiskunta toimisi läpinäkyvästi.

Ulvilan murhamysteerin kummallisuudet ovat jatkuneet jo vuosia ja jatkuvat siis edelleen: esimerkiksi uhristä löytyneet ristinmerkit on löydetty vasta nyt, kun uhri on ollut kuolleena kuutisen vuotta ja juttua on jo käsitelty käräjä- ja hovioikeudessa. Syyttäjillä on vastassaan ainakin iso uskottavuusongelma.

Osa julkisuuteen päästetyistä yksityiskohdista tuntuu todistusvoimaltaan suorastaan typeriltä, kuten vaikkapa Auerin lapsilleen kirjoittama kirje, johon on piirretty kuva Auerin itselleen ilmeisesti vitsinä pohdiskelemasta tatuoinnista. Poliisin haastattelema asiantuntija näkee kuviossa vihjeitä saatananpalvonnasta. Tervetuloa minun kotiini katsomaan kaikkia koukeroita, joita olen vuosien varrella raapustanut mm. luentomuistiinpanojen reunoihin! Yhdistettynä siihen määrään hevimusiikkia, jota kuuntelen, on jo suorastaan kummaa, ettei Saatana ole ilmaantunut kotiini.

Erityisesti Englannissa ja Yhdysvalloissa oli 1980- ja 1990-luvuilla runsaasti oikeusjuttuja, joissa lasten vanhempia tai vaikkapa päiväkodin työntekijöitä syytettiin lasten hyväksikäytöstä ja joskus myös siihen liitetystä saatananpalvonnasta. Osa jutuista kaatui oikeudessa, osasta tuli tuomioita, joista edelleen osa purettiin myöhemmin ja tuomituille maksettiin korvauksia. Jotkut syytökset olivat niin naurettavia, että on vaikea ymmärtää, miksi niihin on suhtauduttu vakavasti. Esimerkiksi ns. Little Rascalsin päivähoitoskandaalissa lapsilta kuultiin kertomuksia, että heidät oli viety avaruuslennoille, heitetty haialtaaseen ja pakotettu saatananpalvontarituaaleihin.

Lasten hyväksikäyttösyytösten nopea runsastuminen sai alkunsa 1980-luvulla yhdysvalloissa. Yhdeksi syyksi on esitetty jopa sitä, että masennuslääkkeiden kehitys vähensi psykoanalyytikkojen työsarkaa, ja valtava määrä uusia ”lapsuudessa hyväksikäytettyjä” takasi terapeuteille asiakaskunnan. Hyväksikäyttösyytöksiä tutkittiin lähinnä haastattelujen avulla. Menetelmät levisivät nopeasti osin puskaradion kautta. Esiteltiin uudenlaisia diagnooseja kuten ”hyväksikäytetyn lapsen syndrooma”, johon liittyi ahdistusta, yökastelua ja karkaamisia. Myös tapahtuneen kiistäminen kuului kuvaan.

Nykytiedon valossa lapsen oireista ei voi päätellä hyväksikäyttöä. Merkittävä osa hyväksikäytetyistä ei esimerkiksi oireile lainkaan. Tutkimukset 1980- ja 90-luvun suoritetuista haastatteluista paljastavat, että niissä käytettiin hyvin johdattelevia ja painostavia kysymyksiä. Aiheesta voi lukea enemmän Sexpo-säätiön entisen tutkimuspäällikön Anu Suomelan artikkelista ”Psykologinen todistelu seksuaalirikoksissa” (teoksessa Älkää säätäkö päätänne – häiriö on todellisuudessa. Toim. Marko Hamilo, Ajatus Kirjat 2007).

Kirjoituksessaan Suomela esittelee Suomen oikeuslaitoksessa esillä olleita tapauksia ja ilmiön historiaa mm. Yhdysvalloissa. Hän problematisoi todisteina käytettyjen lasten ”muistojen” oikeellisuuden sekä tavat, joilla niitä yritetään saada esiin. Henkilön itsensä oikeiksi uskomia muistoja voidaan ympätä terveille aikuisillekin.

Suomeksi asiasta löytyy tietoa myös kirjasta Seksuaalinen noitavaino. Tieteellisiä kirjoituksia aikamme tabusta (toim. Anu Suomela ja Ben Furman. Lyhytterapia-instituutti 1999).

Ulvilan surman uusimmat uutiset ovat herättäneet muuallakin kummastusta ja pohdiskelua. Muun muassa rikostoimittaja Jarkko Sipilä korostaa, kuinka ratkaisevaa oikeudenkäynnille tulee olemaan lasten todistus. Siksi niitä tulkittaessa pitää olla erittäin varovainen.

Nämä väitteet nivoutuvat Auerin kolmen nuorimman lapsen viime kesäisiin kertomuksiin, kuten myös suljetuin ovin Turun käräjäoikeudessa puitavat seksuaalirikosepäilyt. Lapset olivat tekoaikaan 2006 kaksi-, viisi- ja seitsemänvuotiaita. Seitsemänvuotiasta oli puhutettu jo alkuperäisessä poliisitutkinnassa, mutta siellä hän ei tällaisesta kertonut. Neljäs lapsi, sisaruksista vanhin, on kiistänyt, että mitään tällaista olisi tapahtunut”, Sipilä kirjoittaa.

Heikki Sariola, Lastensuojelun keskusliiton tutkija, on kirjoittanut myös siitä, kuinka yleisiä saatananpalvontamaininnat ovat pedofilia- ja insestisyytösten yhteydessä.

Saatananpalvontauutisoinnista tulee mieleen myös Suomessakin 1980-90-luvulla pintaan noussut saatananpalvontahysteria, joka jälkikäteen on todettu pitkälti turhaksi, yliampuvaksi ja vääristellyksi. Jostain syystä saatananpalvonta liittyy rikosepäilyissä kovin usein lasten hyväksikäyttöön.

Myös saatananpalvontaan on viitattu kovin helposti. Ruotsissa nousi viime keväänä [tarkoittanee vuotta 2004] valtava kohu Suomessakin tänä syksynä lyhennettynä nähdystä dokumentista Sukupuolisota (Könskriget), jossa Uppsalan yliopiston professori Eva Lundgren ilmeisen vakavissaan väitti, että hyvässä asemassa olevat ruotsalaismiehet surmaavat Ruotsin metsissä satoja lapsia vuosittain satanistisissa menoissaan. Lundgrenin mukaan miehillä on vallassaan naisia, joiden tehtävänä on varta vasten synnyttää lapsia uhrattavaksi. Todisteita ei tietenkään ole löytynyt”, Sariola kirjoittaa artikkelissaan vuonna 2005.

Insesti, pedofiiliset teot ja saatananpalvontarituaalit ovat kaikki hyvin harvinaisia ilmiöitä. Ennen kuin niitä pohditaan syiksi esimerkiksi lasten oireiluille, on toivottavaa, että yleisemmät syyt on käyty kunnolla läpi.

Eipä käy kateeksi henkilöitä, joiden vastuulla on tehdä päätöksiä kyseisessä oikeusjutussa.


Alla muutama englanninkielinen linkki ”valemuistoista” kiinnostuneille:

http://www.csicop.org/si/show/remembering_dangerously/
http://faculty.washington.edu/eloftus/Articles/sciam.htm
http://www.amazon.com/The-Myth-Repressed-Memory-Allegations/dp/0312141238

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Jos nyt katsoo tuota tatuointiraapustusta ilman mitään saatananpalvontalappuja silmillä, niin se on ns. tribaali sydän, jolla on siivet.

Naputelkaas Googlen kuvahakuun tribal heart with wings ja johan löytyy ihan vastaavaa kuviota.

Jan Guilloun erinomainen kirja Noitien asianajaja käsittelee myös samaa asiaa. Siinä on järkyttävää dokumentaatiota Norjalaisista oikeudenkäynneistä 80-luvulla, missä parhaillaan koko kylän perheitä on syytetty hyväksikäyttöorgioista, joidenka ainoat todisteet ovat psykologien tulkinnat lasten kuulusteluista. Mukana luonnollisesti saatananpalvontaa ja about kuunatsit.

Tatuoinnista: kuten Skiriki jo totesi, kyseessä on sydän jossa siivet. Tribaalit antavat vielä vaikutelman, että sydän liekehtisi. Peruskauraa tatuoinneissa. Harvinaisen ruma lajinsa edustaja kyllä. Googlettakaa tai kysykää joltain ammatikseen tatuoijalta. En tiedä pitäisikö tälle todisteelle itkeä vai nauraa.

Auerin tapauksessa syyttäjän toimet alkavat haiskahtaa aina vaan enemmän. Saiko syyttäjä sieluunsa liian vaikeat vammat, kun Aueria ei noin vain tuomittukaan miehensä murhasta. Vaikuttaa siltä, että Auer yritetään nyt saada telkien taakse suorastaan väen väkisin.

Onko tämä jo yksilön vainoamista. Ja mitä ihmettä se keksitty (!) saatananpalvonta tekee koko jutussa? Käsittämätön salailumentaliteettikaan ei lisää luottamusta syyttäjän toimiin.

Jos Auer todetaan syyttömäksi, hänellä lienee oikeus peräti miljoonakorvauksiin aiheettomasta pidätyksestä ja pitkästä oikeusprosessista. Tämäkin on estettävä keinolla millä hyvänsä, vai kuinka?

Kummalla puolella Suomen itärajaa tässä ollaankaan!

Hmm… Syyttäjillä, poliisilla tai psykohihhuleilla ei taida olla mitään vastuuta tekosistaan. Olettaen, että tuomiota ei Auerille edelleenkään tule, eipä taida olla syyttäjän esittämistä satuiluistakaan kellään mitään vastuuta?

Kiitos hyvästä koosteesta Tiina! Keskeneräisen oikeusjutun kommentoinnista: KKO on julkaissut nuo asiakirjat ’kesken’ käsittelyn, joten nyt saa kommentoida. Onhan sinänsä hyvä tällainen oikeuslaitoksen ’läpinäkyvyys’ Suomen oikeushistorian varmasti kummallisimmassa ja valtavaa mediahälyä aiheuttavassa tapauksessa.

Ongelmallista on, että kaikkein keskeisin todistusmateriaali, eli lasten kertomukset on jätetty pimentoon. Se olisi voitu julkistaa anonymisoimalla lasten nimet, kuten tehtiin Hovioikeuden päätöksessä. Toisaalta lasten nimet julkistettiin Käräjäoikeuden päätöksessä, joten kissa oli jo päästetty pussista.

Kun tällaista asiaa tarkastellaan oikeuspsykologisen tiedon valossa, olennaista on se, miten lapsia on haastateltu. Luotettavin on mahdollisimman pian ja johdattelematta hankittu lapsen kertomus. Mitä useammin ja pidemmän ajan kuluessa haastatellaan, sitä epäluotettavammaksi kertomus muuttuu, etenkin jos haastatteluun sisältyy johdattelua.

Lapsen kertomuksen luotettavuutta arvioitaessa pitäisi selvittää kertomuksen syntymisen koko historia. Tässä tapauksessa puhuttamisia on ollut lukuisia, ja aikaa kulunut 5,5 vuotta. Lapset olivat tapahtumien aikana 2, 4 ja 7-vuotiaita. Sillä mitä he nyt sanovat ei pitäisi oikeudellisessa katsannossa enää olla todistusvoimaa.

Uutena todisteena on nyt esitetty saatananpalvonta. Tjaa-a. Jos joku harrastaa omituisia kulttimenoja niin ei se ole rikos, mikäli ei kyetä osoittamaan, että kultti sisältää menettelyjä, jotka ovat rikoksia. Tässä tapauksessa on väitetty, että kyse olisi eläinsuojelurikoksesta. Jos ihminen on syyllistynyt eläinsuojelurikokseen, niin siitä on vielä todella pitkä matka murhaan.

Ihmisten kannattaisi käydä Wikipediassa lukemassa esim. 1600-luvun Salemin noitavainoista kertovia tekstejä. Yhtäläisyydet syyttäjien nyt esittämien todisteiden kanssa ovat hämmästyttävän samankaltaisia.

Anu Suomela

Kiitos Tiina Raevaara ja Anu Suomela järjen äänestä. Jollekin yhteiskuntatutkijalle voisi olla hyvää sarkaa selvittää, millainen vaikutus tämän jutun ja joidenkin muiden linkkaamassasi blogissa mainittujen syyttäjien toimilla on ihmisten oikeuslaitosta kohtaan kohdistuvaan luottamukseen.

Britanniassa ja Yhdysvalloissa on kiinnitetty huomiota varsin paljon käsiteltyjä asioita muistuttaviin oikeuden ratkaisuihin, joissa vanhempia on tuomittu pahoinpitelyistä ja myöhemmin havaittu että pieleen meni. Kyse on ollut ns. ravitsellu vauvan oireyhtymästä, jossa on aiemmin dogmaattisesti oletettu, että syynä on aina ulkoinen väkivalta. Sittemin on havaittu, että näin ei ole, ja tuomioita on purettu.

Ilmeisesti Suomessa ei kuitenkaan ole tässä päästy eteenpäin, ja näyttää että paikkansapitämättömäksi havaittua dogmaa edelleen noudatetaan.

Viittauksia Britannian tapahtumiin ja USA:ssa esitettyihin asiantuntijanäkemyksiin on verkkosivulla http://www.rokotusinfo.fi/tekstit/vauvojen_ravistelu_html

Ysäriretro on muotia muutenkin, joten ei mikään ihme, että saatanan palvaaminen on taas nousemassa pinnalle.

Anneli Auer heitettäköön sidottuna jokeen. Jos hän hukkuu, syyttömyys on todistettu. Tähän asti Auer on pysynyt nipinnapin pinnan yläpuolella tässä oikeusjutussa, joten hänen täytyy olla syyllinen. Syyttäjä näyttääkin jo vaihtaneen lakikirjan Noitavasaraan.

Kiitos Jyrki Kuoppala! Sen verran kun uutisten perusteella saa selvää, ei tämän tapauksen hoito ole kunniaksi poliisille, eikä etenkään syyttäjälaitokselle. Oikeustoimittaja Mikko Niskasaari kertoo blogissaan, että syyttäjien tähtitodistajana tulee olemaan eläkkeellä oleva uskovainen huru-ukko, joka on vakuuttunut siitä, että Saatana ihan oikeasti vaeltaa keskuudessamme.

Eihän siinä mitään sinänsä, onhan meillä uskonnonvapaus. Saatanaan ja Jeesukseen saa uskoa ja heitä palvoa, se ei ole rikos. Median jakamien tietojen mukaan syyttäjä haluaa näyttää toteen, että Auer on syyllistynyt myös eläinrääkkäykseen ritualistisin menoin. Auer on kiistänyt molemmat väitteet. Eläinrääkkäyksestä voi saada toteen näytettynä sakkotuomion. Sekään ei ole rikos, jos Auer on piirrellyt satanistisiksi väitettyjä kuvia.

Miten nämä väitetyt teot liittyvät Auerin miehen raakaan murhaan? Eivät mitenkään. Kyseessä on puhtaaksi viljelty ja vilpillinen ad hominem -todistelu (henkilöön menevä). Eli halutaan osoittaa, että jos henkilöllä on joitain huonoja ominaisuuksia, niin hän on syyllinen myös muihin, paljon vakavampiin rikoksiin, kuten murhaan.

1500-1700 -luvuilla sekä kansa että myös papisto ja oikeusoppineet uskoivat noitien lisäksi ihmissusiin. Tuhansia ihmisiä tapettiin. Nyt kuitenkin eletään 2000-lukua ja lähtökohtana ovat länsimaisen oikeusvaltion periaatteet. Kai meillä on oikeus edellyttää syyttäjäviranomaisilta, ettei kansalaisia voida syyttää viranomaisen taikauskon perusteella.

Anu Suomela

Näyttäisi siltä, että useimmilta on juttua pohdiskellessaan unohtunut muutamia perustavaa laatua olevia faktoja. Lisätutkintamateriaalia ei kokonaisuutena käytetä todisteena, vaan se laajentaa kuvaa epäillyn taustasta. Auttaa paremmin ymmärtämään epäillyn ajatusmaailmaa jne. Olennaista edelleen on mm. se, että Auer on tutkinnan jossakin vaiheessa jopa jollakin tapaa myöntänyt teon. Olennaista faktaa on sekin, että Auerin mukaan tappaja tuli sisään rikkomalla ikkunan. Tosiasia on, että ikkuna on rikottu sisältä päin. Missä ovat uhrin kengät? Auer onnistui alkuvaiheessa pahemman kerran puhumaan paikalle menneen poliisin niinsanotusti ympäri ja alkutoimissa tapahtui pahoja virheitä.
Käräjäoikeus tuomitsi Auerin mutta ylempi oikeus kumosi sen. Länsimaisen oikeuskäytännön mukaan on niin, että jos on pienikin mahdollisuus, että joku muu olisi tekijä, syytettyä ei voi tuomita. Muistettaneen Auerin hämmennys hovioikeuden ratkaisusta.

Tiedeblogin näkökulmasta mieleenkiintoista on se, että Suomen poliisilla ei näytä olevan kovin vahvaa osaamista rikosten tutkintaan. Lisäksi tämän tapauksen yhteydessä Mikko Paatero esti krp:n mukaantulon, eli se vähäinenkin osaaminen jätettiin tietoisesti käyttämättä.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012051015554642_uu.shtml

Varmuudella vain Anneli Auer itse tietää onko hän ottanut miehensä hengiltä. Syyttäjäpuoli taas on vakuuttunut Auerin syyllisyydestä. Valitettavasti näyttö jäi niin huteraksi, että se ei riittänyt hovioikeudelle.

Syyttäjät eivät tähän tyytyneet, vaan näköjään päättivät, että tuomio täytyy tulla – tavalla tai toisella. Niinpä olemme saaneet lukea mitä kummallisempia väitteitä seksirikoksista, perheväkivallasta, lasten hyväksikäytöstä jne! Sokerina pohjalla saatananpalvonta eläinuhreineen, puolison silpomisineen etc. (Saatananpalvonta ei sinänsä ole edes rikos.)

Käytännössä tässä jo koetellaan länsimaisen oikeustajun rajoja. ”Method-Hodorkovskia” ei pitäisi käyttää maassa, jonka valuuttana on ainakin toistaiseksi euro.

Auerin HO:n tuomio löytyy Finlex / HO:n tuomiot, ja Käo:n äänestyspäätös Edilex / uutiset. HO:n ratkaisu on poikkeuksellisen hyvin perusteltu = puolesta ja vastaan puhuvat todisteet, mitkä ovat riidattomia ja mitkä kiistanalaisia seikkoja. Tuossa erittäin perusteellisessa prosessissa ei tullut esiin vihjettäkään saatananpalvonnasta tai eläinrääkkäyksestä. Ei edes valeystävänä esiintynyt poliisi ’Seppo’ rekisteröinyt mitään tuohon viittaavaa.

KKO:han ei voi itse ryhtyä kuulustelemaan todistajia tästä uudesta syyttäjien esittämästä ’näytöstä’, vaan asia on palautettava Käo:n tai HO:een. Suosittelen lukemaan nuo aikaisemmat päätökset.

Anu Suomela

@ Bad Taste. Iltapäivälehdet tietenkin repivät katteensa raflaavilla otsikoilla. Soisin että joku ryhtyisi kirjoittamaan nyt lasten oikeuksista, joita ylistetään juhlapuheissa etenkin Suomen suurena hyveenä. Nuo oikeudethan on kaikkien viranomaisten aina otettava ensisijaisina huomioon.

Näinkö tässä asiassa on tehty? Lapset ovat menettäneet isänsä raa’an verityön uhrina. Nyt syyttäjät ovat määritelleet äidin julkisuudessa murhaaja-raiskaaja-pedofiili-satanistiksi, ja lapset on vedetty mukaan todistamaan äitiään vastaan. Kuitenkin etenkin lapslle pitää taata oikeus olla todistamatta vanhempaansa vastaan. Hän ei voi tuon asian merkitystä itse arvioida, joten meidän aikuisten pitäisi voida suojella heitä tuollaiselta.

Näköjään se ei ole viranomaisten intressissä, vaan tärkeimpänä on saada Auer tuomituksi hinnalla millä hyvändä, vaikkapa lasten kustannuksella. Tämä on todella härskiä lasten oikeuksien polkemista riippumatta siitä, onko Auer lopulta syyllinen väitettyihin tekoihin.

Anu Suomela

”Nyt syyttäjät ovat määritelleet äidin julkisuudessa murhaaja-raiskaaja-pedofiili-satanistiksi, ja lapset on vedetty mukaan todistamaan äitiään vastaan. Kuitenkin etenkin lapslle pitää taata oikeus olla todistamatta vanhempaansa vastaan.”

”Todistaminen” on oikeastaan pikku juttu verrattuna siihen, jos lapsosen päähän on jotenkin istutettu valemuisto. Traumatisoivaa jos mikä.

Näitä luetaan juuri nyt