Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Saatananpalvontaa Ulvilassa?

Blogit Tarinoita tieteestä 8.5.2012 14:32
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

En oikein tiedä, miten suhtautua päivän uutispommiin: syyttäjät kertovat löytäneensä ns. Ulvilan murhamysteerin yhteydestä merkkejä saatananpalvonnasta.

Täysin uusi tieto on myös se, että puukoniskuihin kuolleen aviomiehen molemmissa olkavarsissa oli useista pistohaavoista muodostunut haavakuvio, jossa oli risti väärinpäin. Syyttäjät pitävät mahdollisena, että surmassa oli kysymys saatananpalvonnasta. Mitään ulkopuolista tekijää ei syyttäjien mielestä ole. Lisätutkinnan mukaan Auer käyttäytyi väkivaltaisesti miestään kohtaan jo kauan ennen tekoa. Aineiston julkisesta osasta saa käsityksen, että miehen tuhkaa ja verta olisi myös käytetty saatananpalvontarituaaleissa. Auer olisi aineiston mukaan pahoinpidellyt myös lapsiaan tavalla, johon niin ikään liittyy samoja rituaaleja.”

Anneli Aueriahan syytetään nykyään ainakin aviomiehensä kuolemasta, lasten hyväksikäytöstä ja eläinsuojelurikoksesta, ja taustalle syyttäjät ovat löytäneet saatananpalvonnan, jonka tulisi siis selittää paitsi murha, myös hyväksikäytöt ja eläinten tapot. Miehen tuhkaa ja verta olisi käytetty rituaaleissa, samoin lasten hyväksikäytöissä ja eläinrääkkäyksessä olisi kyse rituaaleista.

Oikeuslaitos joutuu tekemään kovasti töitä, kun se pohtii tällaisten väitteiden todennäköisyyttä ja uskottavuutta. Uutisia lukiessani pohdin moneen kertaan, onko tänään aprillipäivä. Ei näytä olevan.

Sinänsä tuntuu pahalta kommentoida kesken olevaa oikeusjuttua, jossa on kyse hyvin vakavista asioista. Asioita tuodaan kuitenkin julkisuuteen, jotta niistä voitaisiin keskustella ja yhteiskunta toimisi läpinäkyvästi.

Ulvilan murhamysteerin kummallisuudet ovat jatkuneet jo vuosia ja jatkuvat siis edelleen: esimerkiksi uhristä löytyneet ristinmerkit on löydetty vasta nyt, kun uhri on ollut kuolleena kuutisen vuotta ja juttua on jo käsitelty käräjä- ja hovioikeudessa. Syyttäjillä on vastassaan ainakin iso uskottavuusongelma.

Osa julkisuuteen päästetyistä yksityiskohdista tuntuu todistusvoimaltaan suorastaan typeriltä, kuten vaikkapa Auerin lapsilleen kirjoittama kirje, johon on piirretty kuva Auerin itselleen ilmeisesti vitsinä pohdiskelemasta tatuoinnista. Poliisin haastattelema asiantuntija näkee kuviossa vihjeitä saatananpalvonnasta. Tervetuloa minun kotiini katsomaan kaikkia koukeroita, joita olen vuosien varrella raapustanut mm. luentomuistiinpanojen reunoihin! Yhdistettynä siihen määrään hevimusiikkia, jota kuuntelen, on jo suorastaan kummaa, ettei Saatana ole ilmaantunut kotiini.

Erityisesti Englannissa ja Yhdysvalloissa oli 1980- ja 1990-luvuilla runsaasti oikeusjuttuja, joissa lasten vanhempia tai vaikkapa päiväkodin työntekijöitä syytettiin lasten hyväksikäytöstä ja joskus myös siihen liitetystä saatananpalvonnasta. Osa jutuista kaatui oikeudessa, osasta tuli tuomioita, joista edelleen osa purettiin myöhemmin ja tuomituille maksettiin korvauksia. Jotkut syytökset olivat niin naurettavia, että on vaikea ymmärtää, miksi niihin on suhtauduttu vakavasti. Esimerkiksi ns. Little Rascalsin päivähoitoskandaalissa lapsilta kuultiin kertomuksia, että heidät oli viety avaruuslennoille, heitetty haialtaaseen ja pakotettu saatananpalvontarituaaleihin.

Lasten hyväksikäyttösyytösten nopea runsastuminen sai alkunsa 1980-luvulla yhdysvalloissa. Yhdeksi syyksi on esitetty jopa sitä, että masennuslääkkeiden kehitys vähensi psykoanalyytikkojen työsarkaa, ja valtava määrä uusia ”lapsuudessa hyväksikäytettyjä” takasi terapeuteille asiakaskunnan. Hyväksikäyttösyytöksiä tutkittiin lähinnä haastattelujen avulla. Menetelmät levisivät nopeasti osin puskaradion kautta. Esiteltiin uudenlaisia diagnooseja kuten ”hyväksikäytetyn lapsen syndrooma”, johon liittyi ahdistusta, yökastelua ja karkaamisia. Myös tapahtuneen kiistäminen kuului kuvaan.

Nykytiedon valossa lapsen oireista ei voi päätellä hyväksikäyttöä. Merkittävä osa hyväksikäytetyistä ei esimerkiksi oireile lainkaan. Tutkimukset 1980- ja 90-luvun suoritetuista haastatteluista paljastavat, että niissä käytettiin hyvin johdattelevia ja painostavia kysymyksiä. Aiheesta voi lukea enemmän Sexpo-säätiön entisen tutkimuspäällikön Anu Suomelan artikkelista ”Psykologinen todistelu seksuaalirikoksissa” (teoksessa Älkää säätäkö päätänne – häiriö on todellisuudessa. Toim. Marko Hamilo, Ajatus Kirjat 2007).

Kirjoituksessaan Suomela esittelee Suomen oikeuslaitoksessa esillä olleita tapauksia ja ilmiön historiaa mm. Yhdysvalloissa. Hän problematisoi todisteina käytettyjen lasten ”muistojen” oikeellisuuden sekä tavat, joilla niitä yritetään saada esiin. Henkilön itsensä oikeiksi uskomia muistoja voidaan ympätä terveille aikuisillekin.

Suomeksi asiasta löytyy tietoa myös kirjasta Seksuaalinen noitavaino. Tieteellisiä kirjoituksia aikamme tabusta (toim. Anu Suomela ja Ben Furman. Lyhytterapia-instituutti 1999).

Ulvilan surman uusimmat uutiset ovat herättäneet muuallakin kummastusta ja pohdiskelua. Muun muassa rikostoimittaja Jarkko Sipilä korostaa, kuinka ratkaisevaa oikeudenkäynnille tulee olemaan lasten todistus. Siksi niitä tulkittaessa pitää olla erittäin varovainen.

Nämä väitteet nivoutuvat Auerin kolmen nuorimman lapsen viime kesäisiin kertomuksiin, kuten myös suljetuin ovin Turun käräjäoikeudessa puitavat seksuaalirikosepäilyt. Lapset olivat tekoaikaan 2006 kaksi-, viisi- ja seitsemänvuotiaita. Seitsemänvuotiasta oli puhutettu jo alkuperäisessä poliisitutkinnassa, mutta siellä hän ei tällaisesta kertonut. Neljäs lapsi, sisaruksista vanhin, on kiistänyt, että mitään tällaista olisi tapahtunut”, Sipilä kirjoittaa.

Heikki Sariola, Lastensuojelun keskusliiton tutkija, on kirjoittanut myös siitä, kuinka yleisiä saatananpalvontamaininnat ovat pedofilia- ja insestisyytösten yhteydessä.

Saatananpalvontauutisoinnista tulee mieleen myös Suomessakin 1980-90-luvulla pintaan noussut saatananpalvontahysteria, joka jälkikäteen on todettu pitkälti turhaksi, yliampuvaksi ja vääristellyksi. Jostain syystä saatananpalvonta liittyy rikosepäilyissä kovin usein lasten hyväksikäyttöön.

Myös saatananpalvontaan on viitattu kovin helposti. Ruotsissa nousi viime keväänä [tarkoittanee vuotta 2004] valtava kohu Suomessakin tänä syksynä lyhennettynä nähdystä dokumentista Sukupuolisota (Könskriget), jossa Uppsalan yliopiston professori Eva Lundgren ilmeisen vakavissaan väitti, että hyvässä asemassa olevat ruotsalaismiehet surmaavat Ruotsin metsissä satoja lapsia vuosittain satanistisissa menoissaan. Lundgrenin mukaan miehillä on vallassaan naisia, joiden tehtävänä on varta vasten synnyttää lapsia uhrattavaksi. Todisteita ei tietenkään ole löytynyt”, Sariola kirjoittaa artikkelissaan vuonna 2005.

Insesti, pedofiiliset teot ja saatananpalvontarituaalit ovat kaikki hyvin harvinaisia ilmiöitä. Ennen kuin niitä pohditaan syiksi esimerkiksi lasten oireiluille, on toivottavaa, että yleisemmät syyt on käyty kunnolla läpi.

Eipä käy kateeksi henkilöitä, joiden vastuulla on tehdä päätöksiä kyseisessä oikeusjutussa.


Alla muutama englanninkielinen linkki ”valemuistoista” kiinnostuneille:

http://www.csicop.org/si/show/remembering_dangerously/
http://faculty.washington.edu/eloftus/Articles/sciam.htm
http://www.amazon.com/The-Myth-Repressed-Memory-Allegations/dp/0312141238