Rokottaminen on elämäntapavalinta

Profiilikuva
Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.

Sammatissa noin 80 oppilaan steinerkoulussa havaittiin viikolla tuhkarokkotapaus. Niin kuin muissakin virustaudeissa, potilas saattaa levittää virusta jo ennen oireiden puhkeamista. Koulut ovat virusten leviämiselle otollisia paikkoja, ja sairaustapauksen myötä Sammatissa tajuttiin, että vain puolet koulun oppilaista on saanut MPR-rokotteen, johon siis tuhkarokkorokote sisältyy.

Tilanne Sammatissa on poikkeuksellinen: Suomessa noin 95 prosenttia koululaisista on saanut asianmukaisesti MPR-rokotteet.

Rokotteista kieltäytymisestä puhutaan paljon julkisuudessa. Asia on hieman kaksipiippuinen: Ilmiö on yhteiskunnallisesti merkittävä ja siitä on keskusteltava. Toisaalta on olemassa merkkejä, että mitä enemmän kieltäytyjistä kerrotaan julkisuudessa, sitä useammat jättävät rokotteet pois. Asiasta kirjoitti professori Dan M. Kahan jokin aika sitten Science-lehdessä.

Rokotusohjelmat perustuvat vapaaehtoisuuteen, ja ihmisen vapaaehtoisuus on suurinta silloin, kun hän ajattelee kaikkien muidenkin olevan osallistuvan. Oli asia mikä tahansa, talkoointo laskee, jos lintsaajia on paljon.

Toisaalta voisi kuvitella, että esimerkiksi Sammatin vapaan kyläkoulun tapaus toimii varoittavana esimerkkinä. Kun rokottamattomille koululaisille tarjottiin tuhkarokkotapauksen jälkeen mahdollisuutta rokotukseen, kolmannes lasten vanhemmista otti sellaisen lapselleen. Rokotteesta päätettäessä taudit tuntuvat vain teorialta. Kun ne todella osuvat kohdalle, rokotteet alkavat kummasti houkutella.