Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Rokottaminen on elämäntapavalinta

Blogit Tarinoita tieteestä 25.1.2014 16:50
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Sammatissa noin 80 oppilaan steinerkoulussa havaittiin viikolla tuhkarokkotapaus. Niin kuin muissakin virustaudeissa, potilas saattaa levittää virusta jo ennen oireiden puhkeamista. Koulut ovat virusten leviämiselle otollisia paikkoja, ja sairaustapauksen myötä Sammatissa tajuttiin, että vain puolet koulun oppilaista on saanut MPR-rokotteen, johon siis tuhkarokkorokote sisältyy.

Tilanne Sammatissa on poikkeuksellinen: Suomessa noin 95 prosenttia koululaisista on saanut asianmukaisesti MPR-rokotteet.

Rokotteista kieltäytymisestä puhutaan paljon julkisuudessa. Asia on hieman kaksipiippuinen: Ilmiö on yhteiskunnallisesti merkittävä ja siitä on keskusteltava. Toisaalta on olemassa merkkejä, että mitä enemmän kieltäytyjistä kerrotaan julkisuudessa, sitä useammat jättävät rokotteet pois. Asiasta kirjoitti professori Dan M. Kahan jokin aika sitten Science-lehdessä.

Rokotusohjelmat perustuvat vapaaehtoisuuteen, ja ihmisen vapaaehtoisuus on suurinta silloin, kun hän ajattelee kaikkien muidenkin olevan osallistuvan. Oli asia mikä tahansa, talkoointo laskee, jos lintsaajia on paljon.

Toisaalta voisi kuvitella, että esimerkiksi Sammatin vapaan kyläkoulun tapaus toimii varoittavana esimerkkinä. Kun rokottamattomille koululaisille tarjottiin tuhkarokkotapauksen jälkeen mahdollisuutta rokotukseen, kolmannes lasten vanhemmista otti sellaisen lapselleen. Rokotteesta päätettäessä taudit tuntuvat vain teorialta. Kun ne todella osuvat kohdalle, rokotteet alkavat kummasti houkutella.

Suomessa rokotekattavuus on kaiken kaikkiaan yhä varsin hyvällä tasolla. THL julkaisi jokin aika sitten terveyskeskuskohtaisia rokotetietoja. Niissä riittäisi varmasti analysoitavaa, ja toivottavasti analyysia myös tehdään.

Myös Yhdysvalloissa rokotekriittisyydestä puhutaan paljon. Siellä lapsuusiän perusrokotteet, joihin MPR-rokotekin kuuluu, on jätetty pois lähinnä tietynlaisissa “luonnonmukaisuutta” korostavissa piireissä. Yleisen rokotekielteisyyden ei voi sanoa kasvaneen, sillä sielläkin lapsuusiän rokotteita otetaan varsin hyvin.

Sama pienten piirien ilmiö taitaa olla totta myös Suomessa. Vaikka steinerkoulujen takana oleva antroposofiaoppi ei sinänsä käsittääkseni ota kantaa rokotuksiin, kouluihin päätyy paljon lapsia perheistä, jotka korostavat elintavoissaan luonnonmukaisuutta. Heidän joukossaan rokotteita kritisoidaan, koska niiden ajatellaan heikentävän ihmisen luontaista vastustuskykyä: Tuhkarokot ja sikotaudit on sairastettu ennenkin ja yleensä niistä on selvitty. Rokottaminen on osa medikalisaatiota.

Yhdysvalloissa näkyy, että ihminen on rokotteista pitkälti samaa mieltä kuin hänen sosiaalinen viiteryhmänsä. Esimerkiksi HPV-rokote, jota siis tarjotaan esiteini-ikäisille tytöille ja joka estää seksin välityksellä leviävää tautia, herätti Yhdysvalloissa kritiikkiä uskonnollisissa ja konservatiivisissa ryhmissä. Lapsuusiän rokotteiden vastustajat ovat eri porukkaa.

Nykyajan yksilöllisiä valintoja korostava länsimainen ajattelu on sulauttanut rokottamisenkin osaksi elämäntapavalintoja. Vastusta esiaviollista seksiä ja samalla HPV-rokotetta! Kannata luonnonmukaista ravintoa ja tautitaakkaa!