Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Ratkaiseeko tietokirjan ensimmäinen virke kaiken?

Blogit Tarinoita tieteestä 27.7.2014 12:05
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Helsingin Sanomissa pohdittiin eilen romaanin ensimmäisen virkkeen merkitystä. Hyvässä aloituksessa loistaa paitsi kieli, myös kirjoittajan taito tiivistää romaanin maailma ja teemat jonkinlaiseksi avaimeksi odottavaan lukukokemukseen.

Aloitusvirkkeen mitalla ei ole minulle merkitystä. Monet arvostavat lyhyttä ja nasevaa, mutta itse huomaan, että monen lempiromaanini ensimmäinen virke on pitkä ja rönsyilevä. Jokainen romaani tarvitsee täsmälleen omanlaisensa avauksen, ja joskus se on on pitkä ja kuvaileva, joskus lyhyt ja toteava.

Millaisia ovat tietokirjojen avauslauseet? Voisiko ensimmäisen virkkeen perusteella päätellä jotain koko kirjan onnistumisesta?

Romaanille aloitus on eräänlainen koukku, joka tempaisee lukijan mukaan tarinaan. Samanlaisia koukkuja tarvitsevat tietokirjat.

Ohessa yhdeksän suomalaisen tietokirjan avausvirkkeet. Poimin kirjat sattumanvaraisesti hyllystäni, enkä siis valikoinut kirjoja sen mukaan, olenko pitänyt niitä aikoinaan hyvinä vai huonoina.

Houkuttelevatko seuraavat alkuvirkkeet lukemaan kirjaa pidemmälle?

Maailma ja yhteiskunta muuttuvat nykyisin niin nopeasti, että mukana pysyminen ei aina ole helppoa.

Ihminen on evoluution tuote.

Tämä kirja on saanut alkunsa ilosta.

Miksi ihmisestä tulee esimerkiksi luonnontieteilijä ennemmin kuin psykologi tai psykologi ennemmin kuin sosiologi?

Tekniset keksinnöt muuttavat maailmaa taas lähimpinä vuosikymmeninä.

Oikeuslääkärin työ taitaa useimmille olla tuttua vain sanomalehdissä esiintyvänä mainintana ”oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus selvittänee kuolinsyyn”.

Kun katsot tähtikirkkaana kuuttomana syysiltana itätaivaalle ja jos silmäsi osuvat oikeaan suuntaan Andromedan tähtikuvion alueelle, Sisiliskon ja Kolmion välimaille, näkökenttääsi alkaa ilmaantua himmeä täplä.

”Eläinten aika” -näyttelyssä Ateneumissa vuoden 2007 alkupuolella oli esillä kaksi Esko Männikön valokuvaa hevosen päästä, toinen madonnamaisen seestynyt, toinen tummasävyisen salaperäinen, uhkaavakin.

Ihminen on kädellinen nisäkäs – kuulumme samaan nisäkäslahkoon kuin esimerkiksi makit ja muut puoliapinat, erilaiset hännälliset apinat sekä ihmisapinat, kuten gibbonit, orangit, gorillat ja simpanssit.

*

Tietokirjallisuudessa sisällön ajatellaan yleensä olevan monin verroin esimerkiksi kielellistä toteutusta tärkeämpää.

Ajatus on oikeastaan melko kömpelö. Onnistunut toteutus tukee tietosisältöä: houkuttelee lukemaan ja auttaa ymmärtämään. Hyvä kaunokirjallinen teos on intensiivinen, eheä, monitasoinen ja esteettinen – mutta yhtä hyvin onnistunutta tietokirjaa voi kuvailla kyseisillä adjektiiveilla.

Tietokirja siis tarvitsee tarinansa tueksi koukuttavan alun siinä missä kaunokirjakin.

Kun kävin läpi tietokirjojen alkuja, huomioni kiinnittyi ehkä ennen kaikkea siihen, kuinka selvästi täysin populaari tietokirjakin on tiedekirjoittamisen tradition uhri. Intensiivisyyttä, eheyttä, monitasoisuutta ja esteettisyyttä tärkeämmäksi nousee muun muassa tiedekirjamainen rakenne. Kirjoissa on varsinaisesta tekstistä erilleen kirjoitettua saatesanoja, johdantoja ja kiitos-osuuksia, jotka on varsin usein läntätty kirjan alkuun. Loppu olisi niille parempi paikka.

Yllä olevista alkuvirkkeistäkin moni kuuluu itse asiassa saatesanoihin tai kiitoksiin, ei kirjan varsinaiseen aloitukseen. Mutta lukijan eteen osuu kirjasta ensimmäisenä se, mitä ensimmäiseksi on pantu.

Lukijaa kiinnostaa varmasti enemmän itse kirjan aihe kuin se, keneltä kirjoittaja sai apua työskentelynsä aikana.

 *

P.S: Alkuvirkkeet olivat peräisin seuraavista kirjoista:

Seppo Turunen: Paviaaneja, punaviiniä ja puutarhanhoitoa

Petri Ylikoski ja Tomi Kokkonen: Evoluutio ja ihmisluonto

Katja Bargum ja Hanna Kokko: Kutistuva turska ja muita evoluution ihmeitä

Kari Enqvist: Vien rucolan takaisin

Timo Paukku: Kymmenen uutta ihmettä

Kari Karkola: Kuolema. Oikeuslääkäri selvittää

Pekka Teerikorpi: Miljoonan vuoden yksinäisyys

Pauliina Kainulainen ja Yrjö Sepänmaa (toim.): Ihmisten eläinkirja

Juha Valste: Ihmislajin synty

*

P.P.S: Kuinkahan tässä joukossa pärjää oman tietokirjani ensimmäinen virke:

Luolan suuaukko on kuivuneen joenuoman vierellä, jyrkän kallioseinämän yläosassa.