Raiskaustilastojen unohtunut yksityiskohta

Profiilikuva
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Viime päivinä on keskustelu kiivaasti Helsingissä tehdystä joukkoraiskauksesta, jonka uhri oli nuori nainen ja tekijät 15-18-vuotiaita, ulkomaalaistaustaisia nuorukaisia.

Keskustelun tyyli on vaihdellut asiallisesta täysin asiattomaan, ja se on keskittynyt pitkälti siihen, millä tavoin eri väestöryhmien tilastolliseen yliedustukseen rikostilastoissa pitäisi suhtautua.

Nimenomaan raiskausrikoksissa ulkomaalaistaustaisten tekijöiden osuus on huomattavan suuri. Esimerkiksi Iltalehden uutisen mukaan ”perustekomuotoisissa” raiskauksissa ulkomaalaistaustaisten tekijöiden osuus oli 34 prosenttia ja törkeissä tekomuodoissa 41 prosenttia. Ulkomaalaistaustaisia on Suomen väestöstä 5,5 prosenttia. Yliedustus raiskausrikoksissa on siis selvä.

Tiedot ovat peräisin Oikeusministeriön vuonna 2012 teettämästä selvityksestä, joka koottiin tuomioistuinten antamista tuomioista vuosilta 2006-2010. (Sekä ”ulkomaalaistaustainen” että ”maahanmuuttaja” ovat tietenkin hyvin problemaattisia termejä, mutta käytän niitä nyt tässä kirjoituksessa samaan tapaan miten niitä on keskustelussa yleisesti käytetty.)

Tilastollisia osuuksia tarkastellessa kannattaa muistaa, että tarkasteltavan ryhmän voi koota varsin monella periaatteella. Suomessa miehet tekevät esimerkiksi henkirikoksista noin 90 prosenttia, mutta ei ”miehiä” kannata tarkastella yhtenäisenä ryhmänä. Yksittäisen miehen todennäköisyys sortua henkirikokseen on äärimmäisen pieni ja vaatii kasvaakseen paljon muita riskitekijöitä. Pelkkä sukupuoli ennustaa kovin vähän.