Raakut ovat jäävuoren huippu
Uutisoidaanko Suomussalmen raakkutuhosta liikaa?
Kyllä, jos kysytään perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtajalta Jani Mäkelältä. Helsingin Sanomien haastattelussa hän sanoo, että tapausta käyttävät hyväksi ne, jotka haluavat hyökätä yleisesti metsätaloutta vastaan.
Ei, jos kysytään minulta. Mutta minusta tapausta pitäisi nimenomaan käyttää avauksena siihen, että metsäsektorin tekemisiä puitaisiin nykyistä laajemmin ja tarkemmin.
Kaipaisin median pureutumista muun muassa seuraaviin näkökulmiin:
1) Kuinka yleisiä väärinkäytökset ovat? Raakkujoen yliajaja jäi kiinni vain sattuman ansiosta, kun raakkukartoituksen tekijät osuivat työmaalle oikeaan aikaan. Mitä kaikkea jää huomaamatta? Minulla on paljon tuttavia, jotka tekevät luontokartoituksia suomalaisissa metsissä, ja he näkevät sekä laittomuuksia että suositusten vastaista toimintaa jatkuvasti.
2) Kuinka metsänomistajat kantavat vastuunsa? Stora Enso on saanut tapauksen kohdalla osakseen eniten mediahuomiota ja kritiikkiä, mikä on oikein – sillä on eniten valtaa. Puun ostaja päättää, millaisesta metsästä puun ostaa ja millaisiin metsänkäyttötapoihin kannustaa. Pitäisi kuitenkin suunnata valokeila myös ketjun toiseen päähän, eli metsänomistajiin. He päättävät metsiensä myynnistä ja hoidosta. Mitä vähemmän suojavyöhykkeitä ja säästettävää metsää, sitä enemmän metsänomistajan tilille kilahtaa rahaa. Metsänomistajilla on ihan järjetön valta sen suhteen, millaiset elinmahdollisuudet metsien eliölajeilla Suomessa on. Toisaalta metsien käsittelyn vaikutukset ulottuvat paljon laajemmalle kuin metsiin: esimerkiksi ojitettujen metsien valumat pilaavat niin järviä kuin Itämerta.
3) Miksi pienvesiä ja rantoja ei saada suojeltua? Purojen ja lähteikköjen kohdalla aiheesta jo uutisoitu jonkin verran. Viime hallituskauden lopussa nähtiin ihmeellinen näytelmä, jossa keskusta yhtäkkiä perääntyi jo sovitusta asiasta ja halusi poistaa kalkkilammet, purot ja lähteiköt suojeltavien paikkojen luettelosta. Asia ratkesi lopullisesti siihen, että osa kokoomuksen edustajista, mukaanlukien Petteri Orpo, äänesti vahingossa toisin kuin oli tarkoitus. Orpo on luvannut, että asia korjataan, mutta sille ei ole tehty mitään.
Toinen puroihin liittyvä ihmeellisyys tapahtui viitisen vuotta sitten, kun Metsäkeskus pudotti äkkiä osan puronvarsimetsistä pois suojelun piiristä.
4) Miksei hakkuita valvota enempää? Olisiko se lopulta niin hankalaa? Stora Enso ilmoitti tänään, että se keskeyttää hakkuunsa kaikissa niissä suomalaisissa kohteissa, ”joihin liittyy vesi-, metsä- tai luonnonsuojelulakeihin liittyviä rajoituksia”, ja arvioi uudelleen kohteisiin liittyviä suunnitelmia ja toimintaohjeita. Yhtiöllä siis selvästi on resursseja tarkastella käynnissä olevia hakkuita nykyistä tehokkaammin ja yksityiskohtaisemmin. Miksi toimia jälkikäteen, kun voisi toimia etukäteen? Entä hyödynnetäänkö nykyistä tekniikkaa kuten droneja ja paikkatietojärjestelmiä todella tarpeeksi?
5) Miksi metsätalous on Suomessa aivan erityisessä suojelussa? On hämmästyttävää, että esimerkiksi lintujen pesintöjen aikaisia hakkuita ei kyetä lopettamaan. Asiasta ei kunnolla edes keskustella, vaikka samaan aikaan lintukantojen dramaattisesta taantumisesta kirjoitetaan kyllä mediassa. Minkäänlaisia ratkaisuehdotuksia asiaan ei esitetä, vaan pesimäaikaisten hakkuiden lopettaminen tai edes merkittävä vähentäminen on julkisessa keskustelussa täydellinen tabu.
Tuhottujen raakkujen hyväksi ei ole kovin paljon tehtävissä, mutta opiksi tästä voidaan ottaa.