Raakkujen kohtalo muistuttaa arvokuilusta
Stora Enson hakkuutyömaalla Suomussalmen Hukkajoella paljastui viime viikolla ympäristörikos, kun raakkuja kartoittamaan tullut biologi näki metsätyökoneen ajavan raakkujoen yli. Uhanalaisia raakkuja kuoli suoraan koneen alle, mutta arviolta tuhansia on myös kuollut tai tulee kuolemaan siihen, että veteen on joutunut suuret määrät irtoainesta. Kohdasta ehdittiin ajaa yli jopa satoja kertoja ennen kiinnijäämistä, minkä vuoksi veteen on joutunut hiekkaa ja muuta irtoainesta. Raakku vaatii puhdasta vettä selvitäkseen hengissä, ja laji onkin pitkään sinnitellyt sukupuuton partaalla.
Kuten useimmat ovat varmaan mediasta lukeneet, paikalle osunut biologi kertoi yrittäneensä estää metsätyökonetta ajanutta miestä ylittämästä jokea, mutta tämä tyytyi heittämään sovinistisen kommentin ja jatkamaan sitten laitonta ajeluaan.
Tapaus toi mieleeni oman kokemukseni vuosien takaa – luonnonsuojelun kannalta sinänsä paljon merkityksettömämmän. Silloisen taloyhtiöni takapihalle oli palkattu miehiä moottorisahan kanssa siistimään puuntaimia pois parkkipaikan reunalta. Yhdessä vähän suuremmassa puussa oli linnunpönttö, ja menossa oli lintujen pesimäaika. Yritin estää miehiä kaatamasta puuta, mutta he vastasivat hyvin aggresiivisesti ja läsnäolostani välittämättä kaatoivat puun.
Pöntössä tosiaan oli pienet poikaset. Lintujen pesintöjen tuhoaminen on laitonta, mutta miehiä ei kiinnostanut pesintä eikä mahdollisesti lakikaan.
Luontokatoa aiheutetaan hyvin konkreettisilla tavoilla. Harvinaistuneen kasvin yksittäiset esiintymät jäävät niittokoneen hampaisiin, lintujen pesinnät keskeytyvät metsätöiden tai moottorisahamiesten takia, raakkujen lisääntyminen tärkeässä raakkujoessa keskeytyy vuosiksi, koska yksittäisellä hakkuutyömaalla toimitaan vastoin lakia ja ohjeistuksia.
Tämän kummemmasta luontokadossa ei lopulta ole kyse. Pieniä tekoja siellä täällä, yksittäisten ihmisten päätöksiä. Jotkut päätökset ovat toki vaikutukseltaan paljon laajempia kuin toiset, mutta yhtä kaikki: takana on aktiivisia valintoja, jotka olisivat voineet olla myös muunlaisia. Luontokato on globaali ilmiö, mutta sen takana ovat ennen kaikkea paikalliset teot.
Usein näiden tekojen kohdalla puhutaan tiedonkulun katkoksista. Niittokoneen kuljettajalle ei ole ehkä kerrottu, mistä ei pitäisi niittää. Stora Enson hakkuunkin kohdalla on epämääräisesti pohdittu, päätyikö tieto raakuista hakkuun toteuttaneelle urakoitsijalle saakka. Vaikuttaa siltä, että tieto kulki, mutta poliisitutkinta antaa tähän lopullisen selvyyden.
Kaipaan kuitenkin keskustelua myös tästä: Ulottuuko halu suojella luontoa tarpeeksi kattavasti yhteiskunnan eri kerroksiin?
Elokuun alussa Helsingin Sanomat kertoi tekemänsä gallupin tuloksista: Luonnonsuojelun tärkeyttä korostavat erityisesti nuoret, naiset, kaupunkilaiset ja poliittisesti vasemmalle kallistuvat. Koulutuksesta gallupissa ei ilmeisesti kysytty, mutta olettaisin, että luonnonsuojeluhaluja on sitä enemmän mitä koulutetumpi ihminen kyseessä. Näin on ollut monessa aiemmassa kyselytutkimuksessa.
Korkeasti koulutettu nuori kaupunkilainen siis ymmärtää luonnon itseisarvon ja luonnon monimuotoisuuden merkityksen. Asiantuntijatyössään hän myös pääsee kirjoittamaan näitä arvoja mukaan strategioihin, raportteihin, visioihin, viestintämateriaaliin ja kaikenlaisiin suunnitelmiin.
Myös Stora Enso korostaa arvojaan ja vastuullisuussitoumuksiaan – ja niitäkin ovat epäilemättä olleet muotoilemassa koulutetut henkilöt, joiden on sinänsä vilpittömästi helppo yhtyä tuottamaansa arvopuheeseen.
Yksittäisen motokuskin taustoista en tietenkään tiedä mitään, mutta viestini on tämä: Sanoista ja teoista vastaavat monesti eri ihmiset, ja teot ovat luonnon kannalta kohtalokkaampia. Jos arvoja ei jaa se, joka työn lopulta tekee, luonto on edelleen vaarassa.
Luonnonsuojeluasenteiden kohdalla yhteiskunnassa on siis arvokuilu, joka haittaa suuresti luontokadon pysäyttämistä. Jotain sille pitäisi tehdä. Miten myös miehet ja maalla asuvat saataisiin laajemmin ymmärtämään luonnonsuojelun tärkeys? Miksi luontokato kiinnostaa niin harvaa oikeistolaista? Onko luonnon arvostaminen todella kiinni yhteiskuntaluokasta?
Minunkaan kirjoitteluni luonnon puolesta ei auta mitään niin kauan kun maailmassa riittää koneen kanssa liikkuvia miehiä, joiden mielestä on aivan sopivaa kaataa pesivältä linnulta pesäpuu tai ajaa satoja kertoja uhanalaisten raakkujen yli.