Pyörävarkauksien vastustaminen on arvovalinta

Profiilikuva
Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Pyörävarkauksiin suhtaudutaan kuin ne olisivat vääjäämätön luonnonvoima. Todellisuudessa kyse on arvovalinnoista. 

Perheeltäni varastettiin syksyn ja talven aikana kaksi polkupyörää. Ensimmäinen oli u-lukolla rungosta kiinni suoraan valvontakameran alla – mutta silti se vietiin. Toinen taas katosi talven aikana pyörävarastosta. Lukko oli kieltämättä huono. 

Ensimmäisen varkaustapauksen kohdalla kävi niin kuin monelle muullekin tuntuu käyneen: tein rikosilmoituksen, toimitin sen mukana jopa kameratallenteen, jossa varkaus näkyy. Silti poliisilta tuli muutaman viikon päästä ilmoitus, että ”tutkinta on lopetettu”. 

Toisesta pyörästä en jaksanut edes tehdä rikosilmoitusta. (Se on väärin, aina pitäisi tehdä!)

Toissapäivänä Kaleva-lehti uutisoi Oulun pyörävarkaustilanteesta. Kaupungissa varastetaan pyöriä suhteessa väkilukuun enemmän kuin muissa isoissa kaupungeissa. Lähteenä tiedoille oli Helsingin Sanomien selvitys. Myös oma pieni kotikaupunkinikin oli varkauslukujen kärjessä. Täällä pyöräillään paljon, samoin kuin Oulussa.