Psykiatrin arvovallalla tehtiin hyvää - ja pahaa
Lääketiede on vallankäyttöä. Ensinnäkin yksittäisellä lääkärillä on monenlaista valtaa ihmisyksilöön. En osaa parantaa sairauksiani, mutta lääkäri monesti osaa. En saa tarvitsemiani lääkkeitä ilman lääkäriä. Kun menen leikkaukseen, lääkäri nukuttaa minut ja leikkaa kehoani. Suurempaa valtaa toiselle ihmiselle on vaikea antaa.
Lisäksi lääketiede käyttää valtaa luokitellessaan ihmisiä. Lääketieteen luokissa olemme terveitä tai sairaita, mielenterveysongelmaisia, persoonallisuushäiriöisiä. Olemme ihmisiä, joita kannattaa hoitaa tai ei kannata hoitaa.
Lääketieteen valta pitää tiedostaa. Yksittäisen lääkärin lisäksi valtaa käyttävät lääketieteen instituutiot.
Neljä päivää sitten kuoli yhdysvaltalainen psykiatri Robert Spitzer. Hän teki pitkän uran nimenomaan lääketieteen instituutioissa, kuten yliopistoissa ja Yhdysvaltain psykiatrien järjestössä. Häntä pidettiinkin yhtenä maailman vaikutusvaltaisimmista lääkäreistä.
Spitzer vaikutti vahvasti siihen, että homoseksuaalisuus poistettiin vuonna 1973 sairausluokituksista, mielenterveyshäiriöiden listalta. Spitzer oli sitä mieltä, että homoseksuaalinen suuntautuminen ei voinut olla ”sosiopaattinen persoonallisuushäiriö”, sillä homoseksuaaliset ihmiset olivat yhtä tasapainoisia ja sinut itsensä kanssa kuin heteroseksuaaliset. Homoseksuaalille itse suuntautuminen ei ollut ongelma, vaan mahdolliset ongelmat tulivat ennen kaikkea yhteiskunnan tai toisten ihmisten suhtautumisesta. Suomessa homoseksuaalisuus poistettiin sairausluokituksista vuonna 1981.
Vuosia myöhemmin Spitzer teki kovin toisenlaisen teon. Hän julkaisi vuonna 2001 tutkimuksen, jossa väitettiin, että korkeasti motivoituneet, oikealla tavalla tuetut homoseksuaalit saattoivat muuttua heteroseksuaaleiksi.
Artikkelia käytettiin oikeuttamaan niin kutsuttuja eheytyshoitoja, joissa homo pyritään ”eheyttämään” heteroksi ja joita jotkut äärikristilliset tahot järjestävät myös Suomessa. (En voi tarpeeksi korostaa, kuinka vastenmielisinä kyseisiä ”hoitoja” pidän. Olen aiemmin kirjoittanut niistä muun muassa täällä.)
Spitzerin artikkeli aiheutti kohun. Sen metodeja kritisoitiin voimakkaasti – Spitzer oli tehnyt johtopäätöksensä ”eheyttämisen” läpikäyneiden ihmisten omien kertomusten pohjalta. Hän ei esimerkiksi voinut mitenkään tarkistaa kertomusten paikkaansapitävyyttä.
Muutamia vuosia myöhemmin Spitzer myönsi, että kriitikot olivat pääosin oikeassa. Hän yritti jopa julkaista artikkeliin korjauksen lehdessä, joka oli julkaissut alkuperäisen artikkelin, mutta toimitus ei ottanut tekstiä lehteen.
Vuonna 2012 hän sanoi jo katuvansa koko tutkimuksen julkaisemista ja pahoitteli sitä, kuinka tutkimusta oli käytetty oikeuttamaan joskus hyvinkin vahingollista ”terapiaa”.
Useat kansalliset ja maailmanlaajuiset terveydenhuoltojärjestöt ovat sittemmin ottaneet kantaa eheytyshoitoja vastaan ja varoittaneet niiden vaarallisuudesta. Myös yhdysvaltalainen Exodus-järjestö, joka ”terapiaa” järjesti, lopetti kokonaan toimintansa vuonna 2013. Sen johtaja Alan Chambers pyysi järjestön tekoja anteeksi.
Robert Spitzer on varmaankin saanut synninpäästönsä, ja hänen tekonsa ovat suuressa mittakaavassa vaikuttaneet esimerkiksi siihen, että Suomeen saadaan viimeinkin tasa-arvoinen avioliittolaki.
Pidetään Spitzer silti mielessä – hänenlaisensa ovat lääketieteen vallankäytön ruumiillistumia, ja vallalla voi aina saada aikaan paitsi hyvää, myös käsittämätöntä pahaa.