Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Psykiatrin arvovallalla tehtiin hyvää – ja pahaa

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 29.12.2015 13:48
Lääketiede on vallankäyttöä. Ensinnäkin yksittäisellä lääkärillä on monenlaista valtaa ihmisyksilöön. En osaa parantaa sairauksiani, mutta lääkäri monesti osaa. En saa tarvitsemiani lääkkeitä ilman lääkäriä. Kun menen leikkaukseen, lääkäri nukuttaa minut ja leikkaa kehoani. Suurempaa valtaa toiselle...

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Oikein hyvä ja tarpeellinen artikkeli.

Kyllä nykyäänkin tehdään vielä lääkärin auktoriteetilla monenlaista öykkäröintiä potilaita kohtaan. Haukutaan, syytellään ja ylenkatsotaan, kun saattavat näyttää tai käyttäytyä vähän eri tavalla kuin ns. fiksut potilaat. Ja voivat käyttää tai tarvita sellaisia lääkityksiä mm. ahdistukseen, jotka katsotaan lääketieteellisesti moitittaviksi ja sopimattomiksi, ja leimaten heidät narkkareiksi ja ties miksi. Monet noista eivät osaa eivätkä pysty heikkoudeltaan puolustamaan itseään tämän ”herralääkäri”-terrorin edessä, vaan alistuvat etsimään muita ”hoitokeinoja”.

Varsinkin psykiatriassa on ollut ja on vieläkin mahdollisuutena omapäisyyden ja potilasta kuuntelemattomuuden käyttö tiettyyn rajaan saakka etenkin pakkohoitoihin liittyen.

Mutta tieto, järki, persoonallisuus, empatia ja hyvyys potilaita kohtaan ratkaisee sen kuka mitenkin soveltaa käyttäytymistään ja asenteitaan apua tarvitsevia kohtaan osaten arvioida ja rajata myös omat kykynsä ja omnipotenssinsa oikeisiin raameihin ylilyöntejä tai vahinkojen aiheuttamisia estämään.

On kuitenkin huomioitava, että tiede pyrkii alati löytämään uusia keinoja pystyä vaikuttamaan moniinkin terveydellisiin tai terveyteen liittyviin ongelmiin tai ”poikkeaviin” reaktiomalleihin, jotenka, ja kun kilpailu on kovaa globaaleilla tiedemarkkinoilla, voi välillä päästä käymään niin kuin kaiketi on käynyt monille muillekin kuin Robert Spitzerille, että ”tekevälle sattuu”.