Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Pseudofilosofian pseudotohtori vastailee kysymyksiinne

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 21.6.2013 06:36

On juhannustaikojen aika. Muistakaa kuitenkin, että jos näette tulevan sulhasenne kaivossa, hän on luultavasti hukkunut.

Skotlannissa riidellään kuulemma siitä, kuka saa esiintyä Loch Nessin hirviötä tuntevana asiantuntijana. Miten löytää oikea asiantuntija asialle, jota ei ole olemassa?

Mietin hieman samaa problematiikkaa, kun kirjoitin blogaustani naistenlehtien horoskooppipalstoista. Moni on nimittäin kuullut väitteen, jonka mukaan toimittajat itse kirjoittavat horoskoopit eikä niitä todellisuudessa aina tilata ”oikeilta astrologeilta”.

Koska astrologia todellakin on ihan potaskaa, eikö sen nimissä tarjoiltuja ennustuksia voisi kirjoittaa aivan kuka tahansa? Vai onko jotenkin enemmän huijausta, jos kirjoittaja ei oikeasti edes ole tietävinään aiheesta mitään? Kuinka moninkertaisesta huijauksesta on silloin kysymys? En oikeasti osaa sanoa.

Oikeastaan pidän aavistuksen verran viehättävämpänä sitä, että toimituksellekin horoskoopit olisivat silkkaa hupia, kuin vaihtoehtoa, jossa jokin ulkopuolinen ”ammattiastrologi” kiskoisi rahat välistä. Mutta luettakoon tämä mielipide puoskari-inhoni syyksi.

Entä onko hyväksyttävämpää, jos homeopaatti uskoo itse menetelmiinsä, kuin että hän tietäisi huijaavansa? Tahallisuus on toki vaikkapa rikosoikeudellisesti raskauttavampaa kuin tahattomuus.

Asiantuntijuuden rakentumiselle ei muutenkaan ole yhtä kaavaa tai selkeitä sääntöjä. Tiedon ja asiantuntemuksen määrää ja laatua on vaikea mitata. Erityisen hankalaa se on luonnollisesti pseudotieteiden kohdalla.

Kun asia itse on puppua, sen pohjalta on yhtä vaikea rakentaa asiantuntemusta kuin linnaa pilviin tai taloa juoksuhiekalle.

Hauskaa juhannusta lukijoilleni!

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Mikäänhän ei välttämättä ole ”potaskaa” siinä mielessä, että jos siihen uskoo ja toimii sen mukaisesti joko tietoisesti tai tiedostamattaan, niin se tosiaankin vaikuttaa. Siinä ei ole merkitystä sillä, kuka ja mitä ennustaa.
Sitä uskoa esimerkiksi horoskooppeihin yritetään jatkuvasti juurruttaa pois ja siihen on epäilemättä aihettakin, sillä satunnaisten ja sekalaisten vaikutusten hyödyllisyyteen ei voi luottaa. Myönteisetkin välittömät vaikutukset voivat pitemmällä tähtäyksellä olla kielteisiä, tosin päinvastoinkin.

Loch Nessin hirviö olentona on ehkä potaskaa, mutta ilmiönä tai kansanperinteenä se on ihan oikea asia, jota voidaan tutkiakin.

Nuoret ”putkitohtorit” tuovat useinkin uutta, mutta uutuus ei juuri koskaan pääse kovinkaan pitkälle, sillä olemmehan jokainen OHJELMOITU yhteiskunnallisten käsitteiden mukaisiksi seuraajiksi ja jos jostakin syystä kapinoimme sitä vastaan, mahdollisuudemme rajoitetaan vallitseviin ”moraalikäsitteisiin”, joiden puitteissa tekemisemme vain harvoin voi päästä ”hyväksyttävän kirjoihin”. Mutta se ei lienee kovinkaan tarkeä asia. Kirjoittajalle on tärkeintä kirjoittaa ja vain siinä tärkeysasteessa hänelle on mahdollista löytää jotakin uutta ja virkistävää. Tietenkin itselleen, pääasiaallisesti, mutta myöskin toisille siellä missä samansuuntaiset asiat löytävät mielenkiintoa ja siten voivat saavuttaa vastakaikua.

Blogiartikkelin kirjoittajat eivät useinkaan vaivaudu vastaamaan, mikä tuo julki heidän tarkoitusten olevan pelkkää ”kalastelua”, heidän omien mielipiteiden täydentämiseksi tarkoitettua tiedusteluretkeilyä. Tämä ei suinkaan tarkoita, etteikö tämänkaltaisten havaintojen takana myöskin piileskelisi itsekeskeisyyttä niihin osaaottavalla yleisöllä. ”Metsä vastaa mitä sinne huudetaan”, vaikkakaan itse emme ole yhtä rehellisiä kuin on ”metsä” ja siksi useimmiten jäämme ilman ”kaikua”.

”Väitöskirja”, tutkielma jostakin asiasta, on useinkin muiden tutkijoiden tekemistä havainnoista tekaistuja mielipitehavaintoja, joilla, tämän toisen havaitsemien asioiden avulla, kerrotaan omien mielipiteiden tuloksia hänestä, tai asiasta. Useimmiten vain kerrotaan jonkun toisen ”väittämästä”, ja sen oikeudenmukaisuudesta, omin lisäväitelmä varauksin ja taustatutkimuksesta kyseisen henkilön, tai, asian alkuperästä. Mitä uutta sellaisen ”tutkijauran ajokortilla” voi saavuttaa. Tuskipa mitään muuta kuin konemaista vanhan toistamista.

Näitä luetaan juuri nyt