Potilas toivoo aina
Lääkärilehdestä sattui silmään mielenkiintoinen uutinen: ihmisillä on taipumus yliarvioida lääketieteellisten hoitojen vaikutus – ja aliarvioida niiden haitat. Odotukset hoitojen tehosta ovat siis epärealistisen suuria.
Sinänsähän uutinen on yllätyksetön. Ihmisellä on kova tarve parantua ja saada apua. Toivo herää helposti, kunhan tarjolla on edes jonkinlaista hoitoa.
Tulos on peräisin australialaisilta tutkijoilta, jotka kävivät alkukarsinnan jälkeen läpi 36 kyselytutkimusta, joissa oli mitattu potilaiden odotuksia annettavan hoidon vaikutuksista ja haitoista. Keskimäärin kaksi kolmasosaa potilaista tuli yliarvioineeksi hoitojen hyödyt, ja sama osuus aliarvioi niiden haitat. Kaikkiaan käytettävissä oli yli 27 000 potilaan aineisto.
Toivo on äärimmäisen tärkeää ihmisille. Se auttaa jaksamaan sairauden tuomat vaivat ja hoitojen mahdollisen raskauden. Se saa potilaan sitoutumaan hoitoon ja ylipäätään lähtemään niihin mukaan. Raskaassa tilanteessa toivo voi tehdä elämästä inhimillisempää.
Mitä haittaa turhan suurista odotuksista siis on? Potilashan ei yksin voi päättää saamastaan hoidosta, ja vaikka hän unohtaisi kokonaan toimenpiteen sisältämät riskit, lääkärin pitäisi ottaa ne huomioon.
Potilaan kova luottamus hoidon toimivuuteen voi kuitenkin ajaa myös lääkärin antamaan katteettomia lupauksia, määräämään turhia hoitoja tai tutkimuksia.
Potilaan toiveikkuutta on vaikea sammuttaa – ja siihen voi olla vaikea olla lähtemättä mukaan.
Vaikka toimenpide olisi lääketieteellisesti perusteltavissa, potilaan kohtuuttoman suuria odotuksia on myös vaikea hillitä. Psykologisesti saattaa olla hankalaa samaan aikaan sekä suositella toimenpidettä että esittää epäilyksiä sen tehosta.
Toiveikkuuteen perustuu osaltaan myös uskomushoitojen suosio. Ihminen ripustaa toiveikkuutensa mihin tahansa, mitä on tarjolla. Jos lääketiede ei ripustuskoukkua pysty tarjoamaan, se etsitään jostain muualta.
Pitäisikö asialle tehdä jotain? Lääkäri on tietenkin vastuussa siitä, että potilas saa asianmukaista tietoa tarjolla olevasta hoidosta, ymmärtää riskit ja hyötyjen suhteen niihin.
Toiveikkuuteen sinänsä voi sen sijaan olla hankala puuttua. Ehkä lääkärin pitää ennen kaikkea tarkkailla itseään ja huomioida, että potilaan odotukset voivat vaikuttaa myös siihen, millaisia päätöksiä lääkäri tekee hoidon suhteen.