Potilas toivoo aina

Profiilikuva
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Lääkärilehdestä sattui silmään mielenkiintoinen uutinen: ihmisillä on taipumus yliarvioida lääketieteellisten hoitojen vaikutus – ja aliarvioida niiden haitat. Odotukset hoitojen tehosta ovat siis epärealistisen suuria.

Sinänsähän uutinen on yllätyksetön. Ihmisellä on kova tarve parantua ja saada apua. Toivo herää helposti, kunhan tarjolla on edes jonkinlaista hoitoa.

Tulos on peräisin australialaisilta tutkijoilta, jotka kävivät alkukarsinnan jälkeen läpi 36 kyselytutkimusta, joissa oli mitattu potilaiden odotuksia annettavan hoidon vaikutuksista ja haitoista. Keskimäärin kaksi kolmasosaa potilaista tuli yliarvioineeksi hoitojen hyödyt, ja sama osuus aliarvioi niiden haitat. Kaikkiaan käytettävissä oli yli 27 000 potilaan aineisto.

Toivo on äärimmäisen tärkeää ihmisille. Se auttaa jaksamaan sairauden tuomat vaivat ja hoitojen mahdollisen raskauden. Se saa potilaan sitoutumaan hoitoon ja ylipäätään lähtemään niihin mukaan. Raskaassa tilanteessa toivo voi tehdä elämästä inhimillisempää.

Mitä haittaa turhan suurista odotuksista siis on? Potilashan ei yksin voi päättää saamastaan hoidosta, ja vaikka hän unohtaisi kokonaan toimenpiteen sisältämät riskit, lääkärin pitäisi ottaa ne huomioon.