Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Pienet, pelottavat erot

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 24.11.2012 15:15

Tuoreen Yliopisto-lehden (nro 11/2012) pääkirjoitus (tai ”Alkusanat”, kuten lehti palstaa nimittää) käsitteli itseänikin mietityttänyttä aihetta. Toimittaja Virve Pohjanpalo pohti kirjoituksessaan suhtautumista älykkyyteen ja älykkyystesteihin.

Ihmisten välisistä eroista keskustellaan yleensä täysin luontevasti. Joku on aina ollut lahjakas piirtäjä, toisella on luontainen musiikintaju, kolmas on äärettömän liikunnallinen ja hallitsee kehonsa mestarillisesti.

Tällaisia kehuja on sallittua esittää – ja toisaalta näitä eroja on sallittua mitata. Itsekin osallistuin peruskoulun toisella luokalla musikaalisuutta mittaaviin testeihin, joiden perusteella kaupungin kaikista kakkosluokkalaisista valittiin luokallinen lahjakkuuksia musiikkipainotteiseen kouluun.

Liikunnallisuus, sosiaaliset lahjat tai vaikkapa taiteellisuus ovat kahvipöytiin kelpaavia keskustelunaiheita siinä kuin sää tai televisio-ohjelmatkin. Viulunsoitossa menestyvää lasta kehutaan ilman, että kukaan muistuttaisi hänen huonosta matematiikannumerostaan.

Mutta antakaas olla, kun päästään älykkyyseroihin. Pohjanpaloin sanoin: ”On kuitenkin voittoja, joiden säihkettä kuuluu hieman himmentää.”

Näin tehdään, kun puheenaiheena ovat älykkyystestit. Sellaisiin kuuluu ilmeisesti suhtautua hyvin kriittisesti, ottaa heti puheeksi kaikenlaiset muut lahjakkuuden lajit ja muistuttaa, että äärimmäisen älykkäät nerot ovat usein sosiaalisesti varsin estyneitä, suorastaan epäonnistujia.

Miksi yksinkertainen, tiettyjä ominaisuuksia mittaava älykkyystesti koetaan niin vaikeaksi keskusteltavaksi? Tietenkin se mittaa vain tietyntyyppisiä henkisiä ominaisuuksia. Ei nimekäs Karman musikaalisuustestikään mittaa kuin kuin hyvin kapeaa siivua ihmisen taipumuksista.

Virve Pohjanpalo muistelee kirjoituksessaan professori Liisa Keltikangas-Järvisen lausahdusta peruskoulusta. ”Professori sanoi, että peruskoulumme toimii lähes täydellisesti. Se tasaa käytännössä kaikki ne tasoerot, jotka ovat tasattavissa. Loppu pitää hyväksyä. Lapset eivät ole yhtä älykkäitä.”

Samoin Pohjanpalo torjuu ajatukset, että ylimieliset ihmiset ja moraaliton politiikka olisivat syitä karsastaa älykkyystestejä tai että testit olisivat lähtökohtaisesti syrjiviä: ”Ensimmäisen älykkyystestin Ranskan valtion laskuun vuonna 1905 laatineen Alfred Binet’n suuri ajatus oli, että testissä kompuroivia koululaisia voi ja pitää auttaa.”

Älykkyystestit ja älykkyystutkimus liittyvät myös tieteen vapauteen, jota pohdiskelin noin viikko sitten. Tieteen vapaus on paljolti vapautta tutkia mitä tahansa.

Älykkyyttä pitää voida tutkia, älykkyyden eroja ihmisten välillä pitää voida tutkia ja älykkyydelle pitää voida kehittää mittareita. Älykkyystutkimusta pitää arvioida samoilla kriteereillä kuin mihin tahansa muuhun aiheeseen keskittyvää tutkimusta. On olemassa hyvää ja huonoa älykkyystutkimusta, niin kuin on hyvää ja huonoa ravitsemustutkimustakin.

Jonkin ihmisen ominaisuuden sulkeminen pois tieteen alalta estää meitä tutkimasta, ymmärtämästä, kehittämästä ja parantamasta.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Sitaatissa mainittu Monsieur Binet taidetaan muuten Ranskassa muistaa ensi sijassa debiiili/idiootti/imbesilli-ryhmittelyn isänä. Kun älykkyyttä mitataan, on tietenkin luontevaa ja tarpeellista, että sen tasoja myös luokitellaan. Tuosta Binet’n sinänsä hyvää tarkoittavasta ryhmittelystä monella ranskalaisella koululaissukupolvella on kuitenkin lähinnä traumaattisia muistoja.

Ihmisten välisistä eroista keskustellaan täysin luontevasti myös älykkyyden osalta. Myös älykkään ihmisen lahjakkuutta ihaillaan musikaalisuuden, taiteellisuuden yms. lailla.

Mutta testit? Ihminen haluaa aina matematisoida kaiken, hahmottaa sellaisiakin asioita numeroilla, jotka eivät siihen taivu. Jos joku sanoo että hän on testien mukaan musikaalinen vaikka soitto kuulostaa hirveältä, niin eipä tuo todistus paljoa paina. Sama se on näiden ÄO-hirmujen kanssa. Jos suusta tulee ulos ihan pönttöä jorinaa, niin ei sellainen ole muiden mielestä älykäs. Moni noista on vieläpä selviä aspergereja, jos ei vallan autisteja, jotka on ihan pihalla ihmiselämän kokonaisuudesta. Ei se haittaa, mutta ei niistä oikein esikuvaksikaan ole.

Vaarallisinta on alkaa luokittelemaan jo lapsia testeillä. Ihminen voi nuorena olla täysi hunsvotti ja kasvaa fiksuksi eläjäksi ja päin vastoin. Antaa lasten kasvaa rauhassa ja annetaan heille tasavertaiset mahdollisuudet.

Jospa asenne-ero johtuu siitä, että sellaiset kyvyt kuten musikaalisuus tai urheilullisuus mielletään verrattain kapeiksi alueiksi, mutta älykkyyden katsotaan vaikuttavan kaikkeen elämässä — tai tarkemmin sanoen: tyhmyyden katsotaan vaikuttavan kaikkeen. Se on tuomiona paljon raskaampi kuin epämusikaalisuus tai huono kielipää. Emme oikein suostu uskomaan, että älykkyystestit mittaavat rajattua ominaisuuksien joukkoa. (Siksi meidän tulee jatkuvasti toistella sitä itsellemme.) Emme myöskään aina jaksa muistaa, että ammattiurheilijalta vaaditaan muutakin kuin fyysistä ylivoimaa tai huippumuusikolta sävelkorvaa. Lahjakkaalle näyttelijälle ei huomauteta, että ilman sosiaalisia taitoja on vaikea menestyä, mutta analyyttisen älykkyyden suhteen tällaiset epäkorrektit kommentit ovat aivan tavallisia.

Oppen analyysi uskoakseni kiteyttää tuon ”ongelman”, eli miksi älykkyydestä ja sen mittareista pidetään melua ja niitä vähätellään.
.

Älykkyyserot ovat porvarillista ja vanhentunutta näkemystä sekä vastoin tasa-arvoa. Kun kaikki saa yhtä paljon opetusta, ovat kaikki yhtä hyviä. Vaatimustaso ei saa olla kuitenkaan liian korkea, jottei eroja pääse tulemaan. Koulussa pitää viihtyä eikä saa alistua opettajiston vallan alle, jotka edustavat porvaristoa ja taantumusta, ja valta luokissa on annettava jani-pettereille ja titta-justiinoille. Matemaattiset aineet on korvattava ympäristöopilla ja kansainvälisyyskasvatuksella, jottei lapsille synny pahanolontunteita siitä, että toiset osaavat tarpeettomia numeroyhdistelmiä. Lasten pääsy oman kotipiirin alueen koulun ulkopuolelle on estettävä ja kehitysvammaiset on saatava myös samaan luokkaan, jotta oppilaw sopeutuisi elämän erilaisuuteen ja varsinkin Vantaalla usean kymmenen lasten lähtömaan omaan kulttuuriin ja haluun oppia suomenkieltä. Se kansainvälistää ja lisää edistystä, tasa-arvoa ja humaanisuutta.

Tässä tapauksessa kuten monesti muutenkin on hyvä kysyä, onko olemassa jokin selvästi määriteltävä luokka ihmisiä, joka suhtautuu negatiivisesti älykkyystesteihin tai niiden käyttöön. Ensiksi minun mieleeni tulevat puolueet. Suhtautuvatko jonkin puolueen kannattajat älykkyyspohdintoihin negatiivisesti? Jos näin on, niin jatkokysymys on miksi? Vastaus on tietenkin selvä; se ei ole puolueen edun mukaista. Mistä seuraa jatkokysymys, miksi?

Minä karsastan näitä älykkyysmittauksia ensinnäkin siksi, että ne määrittelevät ihmisen liian tarkasti numeroarvolla. Tosiasiassahan testit mittaavat vain jotakin rajoitettua osaa ihmisen kyvyistä. Joissakin yhteyksissä tällä varmasti onkin merkitystä.

Toiseksi lienee selvää, että yksi testi ei sano paljonkaan. Samankin ihmisen tulokset todennäköisesti vaihtelevat merkittävästi henkisen ja fyysisenkin kunnon ja virkeyden mukaan.

Jos ei vielä ole tutkittu testitulosten vaihtelua edellisten tekijöiden sekä satunnaisuuden ja testien erilaisuuden vaikutuksesta, niin sitä on oikeutettua vaatia. Näinmerkittävistä ja paljon käytetyistä testeistä on saatava olennaista tietoa.

Hra K: ”Minä karsastan näitä älykkyysmittauksia ensinnäkin siksi, että ne määrittelevät ihmisen liian tarkasti numeroarvolla.”

Älykkyystesteille ei tarvitse antaa niin suurta arvoa, mutta kyllä ne tietynlaista taipumusta menestymiseen mittaavat. On absurdia ajatella, että kaikki olisivat yhtä lahjakkaita, missään asiassa. Satunnaisuutta ja myös epämääräisyyksiä testeissä toki on, se on selvää.

Älykkyystutkimuksista vedetään usein aivan liian herkästi yhtymäviivoja ihmisarvokysymyksiin. Ei se Tatu Vanhanenkaan taannoin puhunut mistään muusta kuin mahdollisista eroista eri ryhmien kesken, vaikka häntä leimattiinkin ties millä termeillä. Komppaan Raevaaraa tuossa, että annetaan tieteen tutkia, hutkitaan vasta sitten, jos on syytä.

Toiset oivaltavat toisia paremmin. Se on luonnonlaki. Ja ovat myös tuottavampia eli antavat elinmahdollisuuksia turakalsille ja kyvykkyys näkyy tietenkin paremmissa palkoissa ja varsallisuuden kertymänä. Mutta tämä kaikki on vastoin demarien kadeideologiaa. Siksi tasapäisyyden nimissä on kaikki tuhoittava ja samalla omien arkojen kannattajien elinmahdollisuudet Demarius pitäisi julistaa rikokseksi ihmiskuntaa vastaan.

”…annetaan tieteen tutkia, hutkitaan vasta sitten, jos on syytä.” (DuPont)

Onko siis jo tutkittu sitä,mitä kommenttini lopussa kysyin, eli kuinka yhdenpitäviä tuloksia testeistä saadaan? Eli onko yhdestä testistä tehtävissä luotettavia johtopäätöksiä esimerkiksi työnhaussa?
Joko päästään hutkimaan? : ()

Karsastukseni on enemmän tunnepohjaista: ajatteluttavat ne ihmiset, jotka ovat saaneet vastaisen elämänsä pohjaksi heikon ”yleisarvosanan”, mahdollisesti pelkästä sattumasta.

Nelmille:

Onhan älykkyystesteillä varmaan osamerkitystä ihmisten valikoinnissa erilaisiin tehtäviin. Mutta lopulta on kysymys siitä, että jokainen voi käytännössä osoittaa kyvykkyytensä (+tuurinsa ym.) jollakin tietyllä elämänalalla. Epäilemättä älykkyysosamäärä on yleensä asettava etusijalle poliittiseen sopivuuteen nähden. Mutta vasta käytäntö näyttää, kuka onnistuu saamaan jotakin aikaan. Eikä kaikki tosiaan riipu pelkästä oivaltamisesta, eikä sekään yksinomaan siitä älykkyydestä, jota testit mittaavat.

”Jokainen on nero. Mutta jos kalaa arvioidaan sen kyvyllä kiipeillä puissa, se uskoo koko ikänsä olevansa tyhmä.”
– Albert Einstein

Kiitos, Tiina Raevaara, hyvästä kirjoituksesta. On otettava kantaa sellaisiinkin asioihin joista jo etukäteen tietää, että runsaasti vastustusta tulee. Mielenkiintoista on kuinka taiteellista lahjakkuutta ihaillaan kaikissa sosiaaliryhmissä, mutta yleisälykkyys on punainen vaate ja älykkäitä yritetään leimata mitä erikoisimmilla ominaisuuksilla. Suosittelen tätä kirjoitusta kommentoineille seuraaviin linkkeihin tutustumista:
Lahjakkuus:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lahjakkuus?oldformat=true
Älykkyys:
http://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%84lykkyys?oldformat=true
Älykkyysosamäärä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%84lykkyysosam%C3%A4%C3%A4r%C3%A4?oldformat=true

Näitä luetaan juuri nyt