Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Paremmassa maailmassa opiskelu olisi vapaata

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 27.10.2013 15:14

Opetusministeriö on käynnistämässä toimenpiteitä, joilla turvattaisiin korkeakoulujen opiskelupaikkojen ohjautuminen uusille ylioppilaille. Alanvaihtajat halutaan pois opiskelupaikkoja viemästä.

Alanvaihtajajiksi katsotaan sekä ne, jotka parhaillaan opiskelevat jotakin korkeakoulututkintoa, että ne, jotka ovat aikoinaan korkeakoulusta jo valmistuneet.

Opetusministeriö aikoo määrätä korkeakoulut joko antamaan uusille ylioppilaille yhteishaussa isot kiintiöt tai ottamaan yhteishakuun vain ilman opiskelupaikkaa olevia hakijoita. Alanvaihtajat ohjattaisiin erilliseen järjestelmään.

En pidä tästä. Toki opetusministeriö korostaa ainakin toistaiseksi, että alanvaihto olisi yhä mahdollista. Yleinen trendi tuntuu kuitenkin kaventavan opintojen laaja-alaisuutta koko ajan enemmän: alanvaihdon lisäksi ollaan suitsittu sivuaineiden valinnanvapautta sekä ylipäätään mahdollisuutta sisällyttää tutkintoon ylimääräisiä ja oman alan ulkopuolisia opintoja.

Suomessa pitäisi ottaa käyttöön uusi termi: opiskelun vapaus. Opiskelun vapaus rinnastuisi yksilö-, sanan- ja tieteen vapauteen.

Opiskelun vapaus turvaa osaltaan esimerkiksi tieteen vapautta. Tiede tarvitsee monialaisuutta ja tieteidenvälisyyttä. Putkitutkinnoilla saadaan lopulta aikaan vain putkitutkimusta.

Vielä suurempi huoli herää ihmisistä: Haluammeko todella yhteiskunnan, jossa jokaisen pitää tietää jo 19-vuotiaana, mikä ala on oikea? Emmekö salli vääriä päätöksiä, mielenmuutoksia tai elämäntilanteiden muuttumista? Emmekö salli yksilön reagoivan yhteiskunnan muutoksiin?

Yritän kuitenkin olla optimisti. Veikkaan nimittäin, että parinkymmenen vuoden päästä maailma on tässä asiassa muuttunut hyvään suuntaan ja ihanteeksi on otettu täysin toisenlainen malli. Korkeakouluissa suositaan valinnanvapautta, oma-aloitteisuutta ja monitieteisyyttä.

Paremmassa maailmassa asia ainakin olisi niin.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Aidosti vapaassa opiskelussa luennot ja harjoitustehtävät, esseet ja mitä niitä nyt onkaan olisivat kaikille avoimia esim luennot jälkikäteen netistä katsottavana. Ne voisi tehdä olematta kirjoilla yliopistolla tai fyysisesti paikalla. Suoritukset voisi sitten kerätä omaan tahtiin kuluttamatta yliopiston resursseja turhaan ja valmistua sitten kun on tarpeeksi suorituksia.

Nykyinen puoliavoin systeemi ei toimi koska resursseja menee järkyttävästi hukkaan. Omalta opiskeluajalta muistan että oli normaalia että kurssin aloittaneista ehkä 10% oli tentissä ja niistä puolet läpäisi. Ja harvemmin asia johtui siitä että kurssi olisi erityisen vaikea.

Sananvapaus ei tarkoita, että jonkun toisen tulisi rahoittaa sinun sanomisesi. Samoin opiskelun vapauden ei tule tarkoittaa, että jonkun toisen tulisi rahoittaa opiskelusi. Jotenkin näitä ”vapauksia” kaipaavilta unohtuu, että jonkun ne rahoittaa. Todelliset vapaudet eivät vaadi ulkopuolista maksajaa.

Mitä enemmän ottaa vastuuta (esim omien opintojen rahoittamisesta), sitä enemmän voi ottaa myös vapautta. Nämä asiat kulkevat yleisesti käsi kädessä, eikä opiskelu tee poikkeusta.

Suomessa on nyt yli 20.000 vierasmaalaista yliosto-tai korkeakouluopiskelevaa ja vielä ilmaiseksi. Miksei kukaan pane sulkua tälle rahankylvölle. Hintalappu vaan kylkeen ? Eikä haittaisi että kotimaisiltakin perittäisiin muutaman satasen lukukausimaksu tai kurssimaksu, niin tulisi hintatietoisuutta eikä mouruttaisi koko ajan toisten kustantamia etuuksia.

>Eikä haittaisi että kotimaisiltakin perittäisiin muutaman satasen
>lukukausimaksu tai kurssimaksu, niin tulisi hintatietoisuutta eikä mouruttaisi
>koko ajan toisten kustantamia etuuksia.

Ylioppilaskunnan pakollinen jäsenmaksuhan on suunnilleen tuota hintaluokkaa.

Suomessa on opiskelun vapaus. Kuka tahansa saa mennä seuraamaan luentoja yliopistoissa. Ainoastaan pienryhmätyöskentelyyn osallistumista on rajoitettu. Vaikuttaa siltä, että opiskelunvapaus oikeasti tarkoittaa sitä, että vaaditaan yhteiskuntaa tukemaan laaja-alaista opiskelua alanvaihtoineen. Monet tuttuni ovat ihan omalla kustannuksellaan opiskelleet kieliä ja tietotekniikkaa ja ihan uusia alojakin perustutkintonsa päälle. Ei sitä kukaan ole estänyt.

Kuulostaa omituiselta linjaukselta, jos alan vaihto tehdään mahdottomaksi. Oppilaitokseen hakijan pitää osata suunnitella työuransa tarkkaan heti perusopinnot päätettyään. Kuitenkin tutkimustulokset kertovat, että ihmisen aivot kypsyvät suhteellisen valmiiksi vasta 25-vuotiaana. Tämän perusteella peruskoulun tai lukion päättäneen kannattaa tehdä ’hanttihommia’ tai lorvia sosiaalitoimistossa 25-vuotiaaksi ja vasta sitten päättää, miksi ryhtyy isona. Tällöin päätökset saattavat olla loppuelämän kannalta parempia.

Koulutuspaikka on hyvä saada kaikille halukkaille ja mielellään tietenkin sellaiselta alalta, jossa opiskelija arvioi viihtyvänsä myös työssä. Se ei kuitenkaan saa tarkoittaa, että koko tulevaisuus tai ainakin se työelämän tulevaisuus on yhden ainoan hätäpäissä täytetyn hakupaperin takana!

Ilmeisesti ministeriö haluaa päätöksensä avulla vauhdittaa yksityisten korkeakoulujen ja yliopistojen saapumista Suomeen. Nehän eivät saa tukia valtiolta, eivätkä kai silloin voi olla vastuuvelvollisia ministeriön koulutuspoliittisista linjauksista.

Vanhoja työpaikkoja kuolee. Uusi teknologia jyrää alleen kokonaisia toimialoja. YT-neuvottelut ja potkut lopettavat työuria. Miten käy niiden, joiden koulutuksella ei enää ikinä saa koulutusta vastaavaa työtä? Nauttivatko he työvoimatoimiston eduista eläkeikään asti? Kuka vastaa, että valtio on teollisuuden ja muiden toimialojen suosituksesta aggressiivisella koulutusohjelmapolitiikalla ohjannut opiskelijoita umpikujaan ohjaaviin uriin ja työttömiksi? Lähetetäänkö lasku valtiolle, opetusministeriöön, paperiteollisuudelle vai Nokialle ja sen alihankkijoille?

Entä miten käy niiden opiskelijoiden, jotka saivat koulutusta vastaavassa työssään astman, vaikean allergian tai jonkin muun työperäisen sairauden? Jos ei halua työttömäksi, pitääkö sinnitellä hautaan asti, koska niin ministeriö ohjeistaa?

Mitä alanvaihtajien erillisjärjestelmä oikeasti tarkoittaa? Onko se pelkkää piikkilankaa ja byrokraattista paperisotaa? Opetusministeriön pitää kertoa suoraan suunnitelmastaan ja julkaista ideansa selkeästi, jotta kaikki voivat niihin perehtyä ja tarvittaessa vaikuttaa. Nyt vaikuttaa, että opetusministeriö on päättänyt siirtää kansalaisten opiskelu- ja työurat 50-vuotissuunnitelmatalouden alle. Seuraavaksi odotamme kauhulla, milloin ministerit päättävät, että kansalaisten eliniänodotuksien ja samalla tietenkin työurien on noudatettava 200-vuotislinjaa, jotta kaikille riittää eläkkeitä. Kommunismin aate ja siihen liitetty suunnitelmatalous elää opetusministeriön oppien mukaan Suomessa vahvana. Pahaa oloa epäonnistuneiden koulutuspäätösten ja surkeiden työpaikkojen myötä kaikkille tasapuolisesti!

Itse arvostan monipuolista koulutusta. Sen avulla luodaan tulevan Suomen uudet työpaikat. On harmi, että opetusministeriön porukka on läpi käynyt putkitutkinnon. Monipuolisemmista opinnoista olisi ollut paljon hyötyä. Näkemykset olisivat voineet avartua. Ilmeisesti ministeriölle riittää, että koululaisilla on taskussaan hyvät Pisa-paperit, viis jatkosta.

Johan kreikkalaiset aikoinaan tajusivat tämän konseptin. Vapaa mies ja suurin tavoite oli se että voi siemailla viiniä päivät pitkät ja ajatella. Siinä on vaa yksi seuraus, pitää olla orjia tekemässä työt jotta nekin tulee hoidettua kun vapaa mies ajattelee. Näin se on nykyäänkin. Jos vapaat miehet opiskelevat elämänsä yliopistolla ehkä viiniä siemaillen niin väistämättä yhtälöön tarvitaanmukaan maksaja eli orja.

Jos on vaikka ”tohtoriksi” ehtinyt tulla niin kyllä silloin on jo tiedettävä että halusi tohtoriksi.

Jos ei tohtorin hommia heti ole niin timpurin vasara käteen ja töihin…se on omanlaisensa korkeakoulu sekin ja voi nykyään oppia jopa uusia kieliäkin puhumaan. (Itä-Euroopan instituutissa).

Jos yliopistoihin on uusia nuoria jonossa, totta kai heidän on sisään päästävä…lisää instituutteja vaikka sitten. Tässä asiassa ei saa säästellä.

”Valtion tallis on sellainen hepo jotta kyllä se juosta jaksaa…”

Kannatan opiskelun vapautta! Opiskelijat eivät ole yhteiskunnan taakka vaan investointi, vaikka saammekin vähemmän tukia kuin työttömät.
Sisko luki kolme vuotta matikkaa yliopistossa kunnes pääsi opiskelemaan alaa josta tykkäsi. Opiskelun lisäksi hän käy töissä.

Isoisälle kävi taas niin, että opiskeli tekstiili-insinööriksi, vaikka ala ehti häipyä Suomesta. Myöhemmin hän sitten oli kunnalla töissä ja mm. Koulutti työttömiä laskusuhdanteen aikoihin.

Opiskelu on tiettyyn rajaan asti kannattava investointi yhteiskunnalle. Jos lääkäri tutkintonsa jälkeen lähtee opiskelemaan historiaa, investointi on pahasti negatiivinen tuotoltaan. Tai valmis historianopettaja päättääkin haluta ruotsinopettajaksi. Investointi ei enää olekaan järkevä yhteiskunnan näkökulmasta.

”Opiskelun vapaus turvaa osaltaan esimerkiksi tieteen vapautta. Tiede tarvitsee monialaisuutta ja tieteidenvälisyyttä. Putkitutkinnoilla saadaan lopulta aikaan vain putkitutkimusta.”

Erittäin hyvin sanottu. Moniosaaja syntyy laajasta opintokokonaisuudesta. Se ei synny maahanmuuttopolitiikalla tai keventämällä hyvätuloisten verotusta.

Ministeriöllä on turhia pelkoja. Opiskelijuutta päin vastoin kannattaisi taloudellisessa mielessä suorastaan suosia, koska opiskelijat ovat halpaa, joustavaa työvoimaa.

Työssä oleva maksaa toki enemmän veroja, mutta tämä on mahdollista vain jos työpaikkoja on riittävästi. Jos työpaikkoja on, opiskelijat riipiintyvät töihin ennenaikaisesti (porkkana). Jos taas ei ole, mikään määrä työntöä (keppi) ei auta kansantaloutta. Työtön on yhteiskunnalle kalliimpi kuin opiskelija.

”Paremmassa maailmassa opiskelu olisi vapaata”
Suomessa vapaamman opiskelun voi aloittaa vaikka vapaalla kielivalinnalla.
Yksi pakollinen vieras kieli Ruotsin mallin mukaan. Siitä se lähtee.

Paremmassa maailmassa kaikkinainen itsensä kehittäminen (mitä muuta opiskelu on?) olisi vapaata ja sen kaiken maksaisi joku muu!

Näitä luetaan juuri nyt