Paremmassa maailmassa opiskelu olisi vapaata

Opetusministeriö on käynnistämässä toimenpiteitä, joilla turvattaisiin korkeakoulujen opiskelupaikkojen ohjautuminen uusille ylioppilaille. Alanvaihtajat halutaan pois opiskelupaikkoja viemästä.

Alanvaihtajajiksi katsotaan sekä ne, jotka parhaillaan opiskelevat jotakin korkeakoulututkintoa, että ne, jotka ovat aikoinaan korkeakoulusta jo valmistuneet.

Opetusministeriö aikoo määrätä korkeakoulut joko antamaan uusille ylioppilaille yhteishaussa isot kiintiöt tai ottamaan yhteishakuun vain ilman opiskelupaikkaa olevia hakijoita. Alanvaihtajat ohjattaisiin erilliseen järjestelmään.

En pidä tästä. Toki opetusministeriö korostaa ainakin toistaiseksi, että alanvaihto olisi yhä mahdollista. Yleinen trendi tuntuu kuitenkin kaventavan opintojen laaja-alaisuutta koko ajan enemmän: alanvaihdon lisäksi ollaan suitsittu sivuaineiden valinnanvapautta sekä ylipäätään mahdollisuutta sisällyttää tutkintoon ylimääräisiä ja oman alan ulkopuolisia opintoja.

Suomessa pitäisi ottaa käyttöön uusi termi: opiskelun vapaus. Opiskelun vapaus rinnastuisi yksilö-, sanan- ja tieteen vapauteen.

Opiskelun vapaus turvaa osaltaan esimerkiksi tieteen vapautta. Tiede tarvitsee monialaisuutta ja tieteidenvälisyyttä. Putkitutkinnoilla saadaan lopulta aikaan vain putkitutkimusta.

Vielä suurempi huoli herää ihmisistä: Haluammeko todella yhteiskunnan, jossa jokaisen pitää tietää jo 19-vuotiaana, mikä ala on oikea? Emmekö salli vääriä päätöksiä, mielenmuutoksia tai elämäntilanteiden muuttumista? Emmekö salli yksilön reagoivan yhteiskunnan muutoksiin?

Yritän kuitenkin olla optimisti. Veikkaan nimittäin, että parinkymmenen vuoden päästä maailma on tässä asiassa muuttunut hyvään suuntaan ja ihanteeksi on otettu täysin toisenlainen malli. Korkeakouluissa suositaan valinnanvapautta, oma-aloitteisuutta ja monitieteisyyttä.

Paremmassa maailmassa asia ainakin olisi niin.