Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Paradoksi kansallisen kulttuurin keskeisyydestä

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 30.7.2015 13:43
Olli Immosen tapauksesta on puhuttu ja kirjoitettu jo valtavasti. Immonen saatiin viimein myös selittelemään tekemisiään, tosin vain puolueen omassa lehdessä ja kenties puolueen ohjaamin sanavalinnoin. Silti halusin pureutua vielä muutamaan sivujuonteeseen. Minua on jäänyt mietityttämään paradoksaal...

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Paradoksi tarkoittaa näennäistä ristiriitaa. Intuitiivisesti asia näyttää loogisesti yhteensopimattomien asioiden kohtaamiselta, mutta ratkaisun oivaltamisen jälkeen kyseessä ei olekaan enää ristiriita. Asia on siis paradoksi.

Mikä on siis ratkaisu paradoksiin, että Olli Immonen moittii joitakin suomalaisia nykytaiteilijoita? Se tuntuu ristiriitaiselta mutta ei ehkä ole sitä. Kulttuuriväki tietysti luo suomalaista kulttuuria, mutta onko heidän toiminnassaan ja näkemyksissään sellaista, joka on suomalaiselle kulttuurille pitkällä aikavälillä haitallista? Ehkä taitelijat eivät itsekään sitä ymmärrä.

Toinen blogin kirjoittajan ilmaisema paradoksi liittyi yhtenäisen, samanhenkisen ja vahvan suomalaisen kulttuurin luomiseen. Sellaista Immonen tuntuu haluavan, mutta hänen tekonsa aiheutti paljon eripuraa, ja se vaikuttaa loogiselta ristiriidalta. Jos se ristiriidan sijaan onkin paradoksi, niin miten se ratkaistaan? Ehkä mukavien ja kaikkien hyväksymien asioiden sanominen ei aina edistä Immosen tavoitteita. Ehkä eripura on vain kasvukipua.

En tiedä Immosesta juuri mitään, mutta jos hänen tekojaan sanoo paradoksaalisiksi, olisi blogissakin hyvä pohdiskella, millainen ratkaisu niiden taustalla ehkä on. Jos taas ei tiedosta paradoksia, voi aivan hyvin puhua ristiriidoista.