Pandemia syö kirjailijoilta elannon

Profiilikuva
Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.

Koronapoikkeustila on sulkenut monen muun ohessa myös kirjastot. Sulkeminen on sinänsä luontevaa jatkoa koulujen, uimahallien ja nuorisotilojen sulkemiselle ja yleisötapahtumien perumiselle. 

Moni ehkä ajattelee, että kirjastojen sululla ei ole erityisen suuria vaikutuksia: siellähän ne kirjat odottavat vielä muutaman kuukaudenkin päästä. Ei ole elintärkeää kellekään päästä lukemaan lainakirjoja juuri nyt. 

Helsingin kirjastopalvelujen johtaja Katri Vänttinen toivoi kuitenkin eilen julkaistussa Helsingin Sanomien artikkelissa, että kirjastoille sallittaisiin toiminta ulkotiloissa, eli ihmiset voisivat noutaa kirjavarauksiaan samoin kuin ravintoloista myydään ulos noutoruokaa. Itsekin pitäisin tätä järkevänä. Moni tarvitsee kirjoja myös työntekoon ja opiskeluun.

Lisäksi Vänttinen nostaa esille sen, että osalle ihmisistä kirjastojen tietokoneet ja printterit ovat olennaisen tärkeitä. Nyt koronaepidemia luo entistä suurempaa juopaa tällaisten ihmisten ja yhteiskunnan väliin. Vänttisen toiveena on, että laitteita voitaisiin hyvien järjestelyjen tukemana ottaa käyttöön. 

Meille kirjailijoille pandemian tuottama poikkeustila tuottaa suuria taloudellisia menetyksiä, kuten niin monelle muullekin ammattiryhmälle. Kun kirjat eivät liiku kirjastoista, kirjailijalle ei kerry lainauskorvaustakaan.*