Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Paljastaako dna kasvosi?

Blogit Tarinoita tieteestä 14.9.2012 16:24
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Ulkonäkömme on koodattu dna:han. Vilkaisu sukulaiskasvoihin kertoo, että vaikkapa nenän ja leuan muoto tai ihon, silmien ja hiusten väri ovat periytyviä ominaisuuksia. Mitä samankaltaisempi dna, sitä suurempi yhdennäköisyys. Identtiset kaksoset muistuttavat toisiaan enemmän kuin serkukset.

Ulkonäköön – vaikkapa pelkkien kasvojenkin – vaikuttaa kuitenkin niin moni muuttuja, että kovin yksinkertaista piirteiden periytymiskaaviota sukupuusta on vaikea rakentaa. Osa kasvonpiirteistä on kvantitatiivisia eli määrällisiä ominaisuuksia, osa kvalitatiivisia eli laadullisia, ja toki ympäristövaikutuksellakin on osuutensa. Eivät identtisetkään kaksoset ole täysin samannäköisiä.

Kasvonpiirteiden genetiikkaa on tutkittu oikeastaan aika vähän.

Tiedelehti PLOS Geneticsin juuri julkaisema artikkeli kuvaa joidenkin kasvonpiirteiden geneettistä pohjaa. Tutkimusta varten käytiin läpi jopa 10 000 eurooppalaislähtöisen ihmisen perimä tietyiltä kohdin. Kasvonpiirteiden fenotyypin eli ilmiasun määrittelyyn käytettiin kolmiulotteista MRI-kuvausta. Massiivisen tutkimuksen taustalla on laaja kansainvälinen yhteistyökuvio, the International Visible Trait Genetics (VisiGen) Consortium.

Tutkijat onnistuivat löytämään viisi dna-elementtiä, joiden yhteys tiettyihin kasvonpiirteisiin oli selvä. Kolme niistä oli sellaista, joiden yhteys ulkonäköön oli jo aiemmin tiedossa, koska niillä on tehtävä kasvojen luiden kehityksessä selkärankaisten yksilönkehityksen aikana. Kaksi oli uutta tuttavuutta.

Löydetyt geenielementit liittyivät muun muassa silmien etäisyyteen nenästä, nenän pituuteen ja kasvojen leveyteen.

Tuloksista on vedetty aika korkealentoisen kuuloinen idea: esimerkiksi rikospaikalta löydetyn dna:n perusteella voitaisiin tehdä mallinnus epäillyn ulkonäöstä. Helpommin määritettävien ominaisuuksien, kuten hiusten tai silmien värille voi jo nyt rakentaa geenitestejä. Erityisesti New Scientist on tarttunut tulevaisuudenkuvaan, jossa raiskaajan dna-näytteen avulla voi päätellä hänen ulkonäkönsä.

En itse pitäisi moisia käyttötarkoituksia kovin toimivina vielä tässä vaiheessa. Löydetyt ”kasvonpiirregeenit” vastaavat hyvin pienestä osasta ulkonäön kokonaisuutta – ja lisäksi niillä oli kyseisiin piirteisiin vain heikohko vaikutus. Tarvitaan reilusti lisää geenejä ja dna-elementtejä, lisää piirteitä, lisää tietoa vaihtelusta.

Hyvin mielenkiintoista silti.