Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Palautetta susikirjoittelustani

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 22.4.2012 10:05

Päätin kirjoittaa vielä toisenkin blogauksen, jossa käsittelen saamaani palautetta. Kyseinen viesti oli oikeastaan vastine Suomen Luonnossa julkaistuun kolumniini, mutta kirjoittaja käyttää hyvin samanlaisia argumentteja, joita olen saanut vastaukseksi tässä blogissa olleisiin susikirjoituksiini. Viesti sopinee hyvin keskustelunavaukseksi tännekin.

Kolumnissani pohdiskelin, josko jonkinlainen yleinen pelkäämistaipumus olisi myös susipelon takana.

Käytän tässä lain suomaa oikeuttani julkaista saamani viesti, mutta toivon, ettei lähettäjä pahastu asiasta. Pyrin ihan rehellisesti vastaamaan kysymyksiin ja väitteisiin. Sitaatit ovat siis palautteesta, muu teksti omaani.

Hei,
kirjoitat, että osa kansasta pelkää lajia järjettömistä syistä?? huh… Kun sinullakin näyttää olevan noin selvät ja varmaankin järjelliset tiedot susien käyttäytymisestä, niin ehdotan seuraavaa. Menet perheesi (jos sinulla on) kanssa asumaan sellaiselle paikkakunnalle esim. Pohjois-Karjalaan, siellä on susia riittävästi. Laita joka aamu klo 7.00 lapsesi kouluun kävelemään n. 3-5 km ja kerro hänelle etteivät suden haittaa mitään. Hän varmaan iloisena lähtee…

On minulla perhe. Tuntuisi pahalta laittaa lapsi kävelemään tuon mittaista matkaa – lapsen iästä riippuen matkaan menisi hyvinkin tunti. Vaikka kävely on toki terveellistä, ennen mentiin hiihtäen kouluun ja lainkin mukaan koulumatkoihin saa päivässä kulua yhteensä 2,5 tuntia, ehdottaisin, että hän menisi polkupyörällä. Monessa kunnassa koulukyydin raja on sitä paitsi lyhyempi varsinkin 1. tai 2. luokkaa käyville.

Totuttaisin lapsen koulumatkaan kulkemalla sitä alussa hänen kanssaan yhdessä. Kun omat lapseni liikkuvat yksin, pelkään kaikkein eniten autoilijoita. Olemme siksi harjoitelleet yhdessä tienylityksiä ja opetelleet mahdollisimman turvallisia reittejä. Harjoittelu ja kulkemisen rutinoituminen rohkaisee lasta.

Kerro myös siellä [Pohjois-Karjalassa] asuville ihmisille miten susien kanssa menetellään vaikka ne kävelevät kotipihasi alueella ja tekevät tuhoja.”

Pantasuden paikkatietotutkimuksessa näkyy, että susilauma välttelee pihapiirejä. Sudet saattavat hyökätä kotieläinten kimppuun, mutta muunlaisia vahinkoja ne eivät juuri aiheuta. Esimerkiksi karhut tekevät paljon enemmän muuta aineellista vahinkoa: ne saattavat vaikkapa repiä auki rehupaaleja ja mehiläispesiä. Vahinkojen välttämiseksi koirat kannattaa pitää tarpeeksi tukevassa aitauksessa ja lähellä taloa.

Vapaana pidettäviä kissoja ja metsästyskoiria tappaa runsaasti myös liikenne. En kuitenkaan usko, että esimerkiksi Pohjois-Karjalassa suhtaudutaan autoihin yhtä torjuvasti kuin susiin.

Petovahinkojen estämiseksi tarvittaisiin joka tapauksessa uusia innovaatioita. Lupaavasti alkaneesta laumanvartijakoirahankkeesta ei valitettavasti ole kuulunut vähään aikaan mitään. Samoin petovahinkokorvausjärjestelmää pitäisi laittaa uusiksi.

En ymmärrä, miksi sudet ovat niin tärkeitä ihmisille jotka asuvat kaupungeissa? Stockmannin kulmalla on helppo tanssia susien puolesta, kun eivät todellisuutta tiedä.

En ole viettänyt koko aikaani Stockmannin kulmalla. Olen esimerkiksi retkeillyt viikkoja Suomessa ja Venäjällä alueilla, joilla on paljon susia. En valitettavasti ole nähnyt niitä kertaakaan, vaikka olen oleillut metsässä jopa yksin ja kahdestaan koiran kanssa. Tällaisilla retkillä ovat lapsenikin olleet jo muutaman vuoden iässä.

Koska kirjoittaja vetää esiin ns. asuinpaikkakortin, minäkin käytän sitä: Onko pakko asua alueella, jossa pelkkä liikkuminenkin pelottaa? Jos pelosta tulee niin iso osa elämää, että se haittaa suoriutumista arjesta, ehkä asuinpaikan vaihtoa kannattaa harkita.

Olisi hyvä asettua niiden ihmisten asemaan ja miettiä loppuun asti mitä pelot oikein tarkoittavat.

Juuri sitä minä yritin kolumnissa tehdä. Suuri osa peloistamme on ns. järjettömiä, eli riski pelon realisoitumiseen on paljon pienempi kuin ahdistuneina oletamme tai pelkäämisestä itsestään ei ole hyötyä, vaan se pikemminkin ehkäisee järjellistä toimintaa.

Ehkä pelkääjän kannattaisi itsekin astua askel kauemmas tunteestaan ja tarkastella sitä realistisemmassa valossa. Petojen uhkaa verrataan usein liikenteen vaarallisuuteen – niin minäkin mielelläni teen. Onko tilastojen valossa susi suurempi uhka lapselle kuin autoilija?

Eikö ole oikeastaan aika kornia, että vaikkapa Pohjois-Karjalassa elävät meuhkaavat susipelollaan ja syyttelevät ”Stockmannin kulmalla tanssivia” omien pelkojensa mitätöimisestä?

Tulkaapa tänne sieltä Pohjois-Karjalasta, laittakaa lapsenne kulkemaan koulumatkansa muutaman korttelin verran Helsingin keskustassa ja sanokaa vasta sitten, mitä todellisia vaaroja koulumatkoihin liittyy!

Olen itse asunut lapsuuteni alueella jossa sudet liikkuivat P-Karjalassa (heh eivät syöneet minua), mutta saat uskoa miten pelkäsin kävellä yksin metsätaivalta ja sydän pomppien aloitin jokaisen koulupäivän.

Aikuisen tehtävä on lieventää lapsen pelkoja ja yrittää luoda hänelle jonkinlainen perusturvallisuuden tunne. Vanhemmat: tutustukaa lapsenne pelkoihin ja puhukaa niistä!


Jään odottamaan lisää palautetta.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Eero,

Kaupunkilaisten luontoa koskevista peloista ei ole tietoa, koska he eivät julkisesti ruikuta ja ulise.

Mutta vaikka kaupunkilaisetkin pelkäisivät, se ei muuta sitä tosiasiaa, että maalaiset pelkäävät. Eikä kyseessä ole terve pelko, vaan fobia.

Jorma,

Veikkaan, että seuraava lööppi iltapäivälehdessä on:
”Julma ahven vei onkijalta madon koukusta”

Kun sudella on tarpeeksi nälkä eikä ole mitään syötävää paitsi kouluun taapertava lapsi, niin susi panee poskeensa sen taaperon.

Tämä on faktaa.

Vertailut liikenteen vaaroihin eivät ole yhteismitallisia, ovat vanhoja kliseitä ja kaiken lisäksi lapsellisia.

Nipotan on oikeassa. Onneksi Suomessa ei sudella ole sataan vuoteen ollut nälkä, tai niillä on aina ollut muuta pureskeltavaa.

Kun metsästäjällä metsästyskiima on riittävän voimakas, eikä mitään muuta ammuttavaa, niin se ampuu ihmisen.

Tämä on fakta.

Valitettavasti metsästäjillä on monta kertaa vuodessa sietämätön metsästyskiima IRL, eikä muuta ammuttavaa kuin ihminen. Onni onnettomuudessa on, että osumatarkkuus tällä kiimaisella joukolla on melko heikko ja kuolettavia laukauksia ammutaan vain noin yksi vuodessa. Pääosin tulee siis haavakoita ja nekin lähes poikkeuksetta ovat omaa porukkaa.

Siinäkin Nipotan on oikeassa, että satojen ihmisten kuolemaan johtaneet onnettomuudet eivät ole yhteismitallisia pelkällä mielikuvituksellä mässäilyn kanssa.
Susi on teoriassa ihmiselle vaarallinen, mutta riski on niin pieni, että yhteismitallista vertailukohtaa on hyvin vaikea löytää.

Kirjoitit Tiina:
”Pantasuden paikkatietotutkimuksessa näkyy, että susilauma välttelee pihapiirejä. Sudet saattavat hyökätä kotieläinten kimppuun, mutta muunlaisia vahinkoja ne eivät juuri aiheuta.”

OMA KOMMENTTI:
Jos pantasuden tutkimuksessa näkyy, että susilauma välttelee pihapiirejä, niin kuinka sudet sitten saattavat hyökätä kotieläinten kimppuun (niidenhän pitäisi sinun mukaasi vältellä pihapiirejä). Joten näiltäosin kirjoituksesi on erittäin epälooginen.

Kirjoitit Tiina:
”En ole viettänyt koko aikaani Stockmannin kulmalla. Olen esimerkiksi retkeillyt viikkoja Suomessa ja Venäjällä alueilla, joilla on paljon susia. En valitettavasti ole nähnyt niitä kertaakaan, vaikka olen oleillut metsässä jopa yksin ja kahdestaan koiran kanssa. Tällaisilla retkillä ovat lapsenikin olleet jo muutaman vuoden iässä.”

OMA KOMMENTTI:
Väität, että olet retkeillyt alueilla joissa on paljon susia – et kuitenkaan ole nähnyt niitä, joten looginen johtopäätös on tietenkin se, että siellä ei ole ollut paljon susia, vaikka toisin annat tietysti ymmärtää. Lisäksi on eri asia silloin tällöin retkeillä alueilla joissa on susia kuin asua sellaisella alueella (vink).

Kirjoitit Tiina:
”Koska kirjoittaja vetää esiin ns. asuinpaikkakortin, minäkin käytän sitä: Onko pakko asua alueella, jossa pelkkä liikkuminenkin pelottaa? Jos pelosta tulee niin iso osa elämää, että se haittaa suoriutumista arjesta, ehkä asuinpaikan vaihtoa kannattaa harkita.”

OMA KOMMENTTI:
Luuletko ymmärtämättömyyttäsi, että kaikilla ihmisillä olisi mahdollisuus tuosta noin vaan muuttaa asuinpaikkaansa (on työ, lasten koulu, talon velat jne. jne.). On vastuutonta kehottaa muuttamaan muualle alueilta, joissa susien vierailut pihapiireissä ovat lähes päivittäisiä. Kohtuutonta jo siksi, että jos ihminen joutuu muuttamaan ylisuuren susikannan takia pois tutuilta alueiltaan ei siinä kyllä ajatella esim. ihmisen näkökulmasta asiaa laisinkaan.

Kirjoitit Tiina:
”Petojen uhkaa verrataan usein liikenteen vaarallisuuteen – niin minäkin mielelläni teen. Onko tilastojen valossa susi suurempi uhka lapselle kuin autoilija?”

OMA KOMMENTTI:
Yksi uhkakuva ei poista toista uhkakuvaa. On naurettava yritys saada oikeutus yhdelle uhkakuvalle (ylisuurelle susikannalle) vertaamalla sitä muihin uhkakuviin. Ideana ei saa olla uhkakuvien lisääminen, vaan niiden vähentäminen (vink).

Kirjoitit Tiina:
”Eikö ole oikeastaan aika kornia, että vaikkapa Pohjois-Karjalassa elävät meuhkaavat susipelollaan ja syyttelevät ”Stockmannin kulmalla tanssivia” omien pelkojensa mitätöimisestä? Tulkaapa tänne sieltä Pohjois-Karjalasta, laittakaa lapsenne kulkemaan koulumatkansa muutaman korttelin verran Helsingin keskustassa ja sanokaa vasta sitten, mitä todellisia vaaroja koulumatkoihin liittyy!”

OMA KOMMENTTI:
Jos lapsi jää auton alle, autonajaja asetetaan vastuuseen. Jos lapselle tapahtuu jotakin muuta ikävää, teon tehnyt asetetaan vastuuseen. Jos susi hyökkää lapsen kimppuun – kuka sen vastaa? On siis täysin perusteetonta vertailla näitä asioita keskenään, koska suden vaarallisuudesta ei kukaan ota maassamme vielä tällä hetkellä vastuuta. Sen sijaan muut vaaratekijät koskien esim. lapsen koulumatkaa ovat sellaisia, että tekijä joutuu vastuuseen. Sitäpaitsi Tiina, minäkin asun kaupungissa ja tiedostan hyvin mahdolliset vaaratekijät kun lapsi menee esim. kouluun – mutta ymmärrän jotain mitä sinä et selvästikkään ymmärrä; edellä mainituilla asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään.

Kirjoitit Tiina:
”Aikuisen tehtävä on lieventää lapsen pelkoja ja yrittää luoda hänelle jonkinlainen perusturvallisuuden tunne. Vanhemmat: tutustukaa lapsenne pelkoihin ja puhukaa niistä!”

OMA KOMMENTTI:
Jos pelko on aiheellista, silloin sitä ei tule lieventää. Jos pelko on aiheetonta, silloin sitä tulee lieventää. Olet selvästikkin sekoittanut puurot sekä vellit täydellisesti sekaisin (vink).

Suurpedot ja Luonto ry:n Puheenjohtaja
Marko Lind
http://suurpedotjaluontory.nettisivu.org

Ps. Tervetuloa vastavuoroisesti minun blogeihini keskustelemaan aiheesta, joka tuntuu kiinnostavan meitä molempia:
http://markolind.puheenvuoro.uusisuomi.fi/asiasanat/11931/susi

Pekka, voimakas tarpeesi käyttää kiima -sanaa syö jonkin verran uskottavuuttasi.

Ihmisluonto suhtautuu usein asioihin irrationaalisesti…sodassa kuolee vähemmän lapsia kuin liikenteessä, mutta silti sotaa vastustetaan enemmän.

Liikenne taitaa kokonaisuutenakin olla sodankäyntiä haitallisempi ilmiö maailmassa…eiköhän, Pekka, meidänkin olisi aika siirtyä sodan puolustajiksi?

http://www.kymensanomat.fi/Online/2012/04/24/Kouvolalaislapsia+kuljetetaan+kotiin+saakka+susihavaintojen+takia/2012513316641/4

Kymen Sanomat 24.4.2012: ”Kouvolan kaupunki kuljettaa joitakin koulukyyditettävistä lapsista ja nuorista kotiovelle saakka suurpetohavaintojen takia.”

Kouvolalaisten tulisi noudattaa Tiina Raevaaran hyviä neuvoja suden varalle koulumatkalla: ”Tuntuisi pahalta laittaa lapsi kävelemään tuon mittaista matkaa – lapsen iästä riippuen matkaan menisi hyvinkin tunti. Vaikka kävely on toki terveellistä, ennen mentiin hiihtäen kouluun ja lainkin mukaan koulumatkoihin saa päivässä kulua yhteensä 2,5 tuntia, ehdottaisin, että hän menisi polkupyörällä. Monessa kunnassa koulukyydin raja on sitä paitsi lyhyempi varsinkin 1. tai 2. luokkaa käyville.

Totuttaisin lapsen koulumatkaan kulkemalla sitä alussa hänen kanssaan yhdessä. Kun omat lapseni liikkuvat yksin, pelkään kaikkein eniten autoilijoita. Olemme siksi harjoitelleet yhdessä tienylityksiä ja opetelleet mahdollisimman turvallisia reittejä. Harjoittelu ja kulkemisen rutinoituminen rohkaisee lasta.”

Pantavenäläistutkimus.

Välttelevätkö venäläiset Suomea? Otetaan Moskovan kadulta venäläinen, tutkitaan hänen vaelluksensa 3 vuoden ajalta ja kas kummaa hän ei ole kertaakaan käynyt Suomessa päinkään. Näin saatiin siihenkin ongelmaan tieteellinen vastaus, jota ei voi kiistää.

Venäläiset välttelevät Suomea, eivätkä ahdistele koululaisiamme. Olen nähnyt venäläisiä Stadissa päivittäin mutta ne ovat arvatenkin jonkilaisia (venäläis)pelon aiheuttamia harhoja koska pantatutkimus kertoo toista.

Northern Lights,

Kun kirjoitan metsästyskiimasta, niin mikä termin taakse metsästyskiima olisi hyvä piilottaa uskottavuuden säilyttämiseksi?

Jos suomalaisten tulisi jotain pelätä ja kartaa, niin listan kärjessä pitäisi olla Marko Lindin kaltaiset törkeästä petoksesta tuomitut henkilöt.
Marko on tumittu vanhuksiin kohdistuvasta törkeästä petoksesta ja nyt hän kerää rahaa hysteerisestä susipelosta kärsiviltä ihmisiltä. Tuskin osaa edes hävetä.

Rationaalinen toimija ymmärtää, että pelko on faktaa.

Ongelma ei ole ihmisen sentimentaalisuus, vaan infantiilirationaalisuus, joka kieltää tämän faktan.

Koska ihminen pelkää sutta, on sudet voitava tavattaessa tappaa.

On virheajattelua yrittää muuttaa ihmisluontoa ja vähätellä pelkoa.

Se johtaa väistämättä siihen, että ihminen kohdistaa pelon ja väkivallan suden sijasta sutta puolustavaan infantiilirationalisoijaan.

Pelko on faktaa eikä fiktiota ja johtaa suden kuolemaan. Rationalisoikaa sen mukaan.

Ainoa keino saavuttaa sudelle hyväksyntää, on tehdä siitä lainsuojaton, kuten Baltiassa ja Venäjällä.
Rauhoitettuna se tapetaan sukupuuttoon varmasti, samalla lain kunnioitus asettuu omaan arvoonsa.

Pekka Raukko näemmä kokelee rajojaan samoin kuin Teuvo Hakkarainen raiskauskirjoituksessaan. Molempien kohteenakin on vähemmistöön kuuluvat.

European,

Rationaalinen toimija ymmärtää, että fobia on fakta.
Rationaalinen toimija ymmärtää myös, että fobia ei poistu muuttamalla ulkoista maailmaa, vaan fobia poistuu terapialla.

Mitä european neuvoisi tekemään, jos ihminen pelkää väkijoukkoja?

Voisiko ”esalil” hieman tarkentaa mihin puheillaan vähemmistöistä viittaa?
Metsästyskiimaa poteviin, törkeästä petoksesta tuomittuihin, vai johonkin muuhun ryhmään?

Pekka Raukko: lainaus Iltasanomista: ”Keskisuomalaisen haastattelemien oikeustieteen asiantuntijoiden mukaan tuomittujen nimien julkaiseminen saatetaan katsoa yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseksi tai henkilötietolain rikkomukseksi. Lain mukaan tietoa rikoksesta pidetään niin sanottuna arkaluonteisena henkilötietona, jonka käsittelylle pitää olla erityinen peruste.” Tämä oli kirjoitettu Teuvo Hakkaraisen vuoksi, koska hän oli julkistanut 15-vuotiaan tytön raiskauksesta tuomittujen ulkomaalaistaustaisten tekijöiden nimet. Sinä julkaiset petoksesta tuomitun henkilön nimen. Hän ymmärtääkseni kuuluu romanivähemmistöön.

Pekka Raukko: Mediassa rikoksesta tuomittujen nimien julkaisuperusteena on tavallisesti pidetty vähintään kahden vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta. Ko henkilö on tuomittu 8 kk vankeusrangaistukseen, joka on muutettu yhteiskuntapalveluksi. Media on näemmä rikkonut ko julkaisuperustetta, mutta se ei varmaankaan tee sinusta yhtään sen syyttömämpää kunnianloukkaukseen..

Näitä luetaan juuri nyt