Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Onko tieteessä tabuja – vai onko vain käyttökelvotonta tutkimusta?

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 29.4.2015 10:39

Tiede on itseään täydentävä systeemi. Tiede on kumulatiivista: se rakentuu itsensä päälle.

Näiden ajatusten avulla myös tunnistaa elinvoimaisen tutkimuksen. Elinvoimainen tutkimus on sellaista, jonka päälle rakentuu aina uutta tutkimusta, josta versoaa sivuhaaroja ja sovellutusmahdollisuuksia. El…

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

”Darwiniakaan ei aikanaan ymmärretty” on toisaalta puoskareille tyypillinen tapa selitellä sitä että tuloksiin ei suhtauduta kuten haluaisi ts. niitä väitetään huuhaaksi.

Toki jotkut tulokset ja tieteenalat löytyvät vasta viipeellä. Toisaalta nykyään prosessi on netin ja yleisen globalisoitumisen ansioista paljon nopeampaa kuin Darwinin aikoina. Uskon, että esim. älykkyystutkimuksella (tai homeopatialla!) on ollut ihan tarpeeksi aikaa.

Tabuja isompana ongelmana näen rahoituksen polarisoitumisen. Esimerkiksi lääketutkimukset (joihin rahaa ymmärrettävästä syystä on aina riittänyt) ovat kehittyneet super-kalliiksi RCT-tutkimuksiksi. On vaikea löytää yhtä suurta rahoitusta jonkin lääkkeettömän terapia- tai hoitomuodon tutkimiseen, jotta tutkimus voisi vertautua kv tiedeyhteisössä lääketutkimukseen. Esimerkiksi unettomuuden lääkkeettömien hoitojen (psykoedukaatio, olosuhdemuutokset, ruokavalio-liikunta-valaistusinterventiot) tutkimiseen on vaikeampi löytää rahoitusta kuin nukahtamislääkkeiden tutkimiseen. Syy on ymmärrettävä: näistä hoitomuodoista ei suuria voittoja itselleen kääri kukaan muu kuin yhteiskunta.

Juu, on todella tärkeää huolehtia tehtävän tutkimuksen monipuolisuudesta. Minustakin tieteen ongelmat ovat muualla paljon suurempia kuin ”tabujen” kohdalla, ja siksi ehkä tabu-puhe ärsyttääkin.

Minua kiinnostaisi kyllä laajemminkin se, miten raha Suomessa varsinkin ohjautuu tiettyyn tutkimukseen. Onko siinä syynä vain se, että kyseinen tutkimusala saa rahoitusta koska siellä tehdään paljon tutkintoja jonka johdosta sinne on mahdollista hakeutua tutkijaksi, vai tehdäänkö siellä oikeasti tutkijoita ja muita kiinnostavaa tutkimusta?

Jotenkin luulen, että Suomessa kyse on tuosta ensimmäisestä, tutkijat tutkivat sitä, minne tulee rahoitusta, eikä sitä, mikä kiinnostaisi. Ja rahaa tulee sinne missä tehdään paljon tutkintoja. Onko tutkintojen määrä oikea tapa ohjata tutkimuksen rahoitusta?

Ei. Ainakaan yksin. Nythän suomalainen tieteenteko lepää aivan liian vahvasti jatko-opiskelijoiden harteilla (jotka valmistuttuaan tohtoreiksi jäävät työttömiksi). Enemmän pitäisi suunnata rahoitusta jo väitelleille tutkijoille.

Näitä luetaan juuri nyt