Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Onko niitä kummituksia vai ei?

Blogit Tarinoita tieteestä 17.2.2013 20:26
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Helsingin Sanomien Lauantai-liitteen tiedesivuilla on palsta, jolle lapset voivat lähettää kysymyksiä. Eilen sieltä löytyi 12-vuotiaan Eetun kysymys: ”Mistä tietää, ettei kummituksia ole, kun ne ovat näkymättömiä?

Lukiessani vastausta Eetun kysymykseen ryhdyin pohtimaan journalistista päätösvaltaa.

Jokaisen lehtijutun kohdalla pitää tehdä monta journalistista päätöstä. Journalistin ohjeissa korostetaan, että ”tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille”. Kyse on siis lehdistönvapauteen olennaisesti kuuluvasta asiasta.

Journalistiseen päätösvaltaan kuuluu esimerkiksi sen päättäminen, ketä käytetään jutussa asiantuntijana.

Valinta ei suinkaan ole yhdentekevä. Esimerkiksi Eetun kysymyksen vastaajaksi olisi voinut valita vaikkapa fyysikon, uskontotieteilijän, psykologin tai neurologin, ja siten myös vastaus olisi ollut aina hieman erilainen. Ääriesimerkkeinä ajateltuna: Juhan af Grann vastaisi toisin kuin Kari Enqvist.

Nyt toimitus oli valinnut asiantuntijaksi Marja-Liisa Honkasalon, kulttuurisen terveyden ja hyvinvoinnin professorin Turun yliopistosta. Olen maininnut hänet aiemminkin, blogauksessa, jossa käsittelin Suomen Akatemian Honkasalon tutkimusryhmälle myöntämää rahoitusta. Honkasalon tutkimuksen aiheena on ”tuonpuoleinen”, ja varmaan siksi myös Hesarin toimitus valitsi hänet vastaamaan Eetun kysymykseen.

Mitä Honkasalo siis vastasi kysymykseen kummitusten todistamisesta olemattomiksi? Koko vastauksen voi lukea HS:n maksumuurin takaa, itse siteeraan häntä vain muutaman virkkeen verran.

Eri aikoina on tehty valtavasti luonnontieteellisiin menetelmiin perustuvia tutkimuksia, joissa on yritetty selvittää kummitusten eli kuolleiden olioiden todenperäisyyttä. Tulokset ovat olleet kiistanalaisia.

Honkasalo siis vihjaa, että olisi joko olemassa kiisteltyä todistusaineistoa kummitusten olemassaolosta tai että tehdyissä tutkimuksissa itsessään olisi jotain epäselvää ja riitautettua.

Ylipäätään modernissa, tieteelliseen ajatteluun perustuvassa maailmankatsomuksessa kummituksia tai muita yliluonnollisia olentoja ei pidetä todellisina. Niitä kun ei voi testata luonnontieteellisin keinoin.”

Harmittaa, että ”moderni maailmankuva” latistetaan vastauksessa vain jonkinlaiseksi luonnontieteellisten kokeiden yhteenvedoksi. Moderni maailmankuva on laajempi kokonaisuus kuin vain ryhmä tieteellisesti todistettuja seikkoja.

Ja ei kai päättelyketju kulje niin, että jos jotain ei voi testata, sen päätellään olevan olematon? Tieteellisessä käsityksessä maailmankaikkeudesta ei vain ole tilaa aaveille. Luonnonlait eivät mahdollista niitä. Yliluonnollisia kokemuksia sinänsä voi selittää luonnontieteillä vaikka kuinka.

Itseäni epäilyttää Honkasalon tutkimuksessa osittain sama seikka kuin kysymyspalstan vastauksessa: nouseeko tuonpuoleisen tai kummitusten tutkimisessa yksittäisen kokemuksen todistusvoima tieteellisiä metodeja tärkeämmäksi? Entä erotellaanko tutkimuksessa yksilöiden aivoissa syntyvät havainnot ”todellisista” olemassaolevista kummituksista?

Joku toinen asiantuntija olisi vastannut Eetun kysymykseen varsin erilailla. Jokaisella journalistisella valinnalla on merkitystä ja varsinkin tiedejournalismissa asiantuntijan valinta on yksi tärkeimmistä.

Kuinka sinä olisit vastannut Eetulle?