Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Onko E.T. kotona?

Blogit Tarinoita tieteestä 12.2.2012 17:22
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Sunnuntai-illan kunniaksi linkkaan kirjoitukseen New Scientistin nettisivuilla.

Kirjoituksessaan ”Time to give SETI a chance” tähtitieteilijä Jill Tarter puolustaa SETI-projektin tarpeellisuutta nyt, kun avaruudesta löydetään jatkuvasti uusia eksoplaneettoja. Tarter työskentelee SETI-instituutissa, joka kehittää metodeja projektin tarkoituksiin.

SETI, the search for extraterrestrial intelligence, on löyhästi organisoitu kokonaisuus eri tutkimuslaitosten alla toimivia projekteja, joiden mielenkiinnon kohde on paljon selvempi kuin projektin organisaatio: SETI selvittää, onko maailmankaikkeudessa älyllistä elämää (tai elämää ylipäätään) muualla kuin Maassa.

SETI sai alkunsa 1960-luvulla, mutta sen historiikkia on vaikea kirjoittaa, koska se koostuu vapaamuotoisesta joukosta tutkimuksia ja ihmisten henkilökohtaista innostusta. SETI-instituutti perustettiin 1984, ja Jill Tarter on yksi perustajista.

SETI on monelle ehkä tutuin SETI@home-projektista, jossa kotitietokoneiden ”hukka-aikaa” saattoi lahjoittaa seulomaan projektin keräämää radioteleskooppidataa. Omalla koneellanikin sovellus pyöri pitkään.

Mutta menenpä viimeinkin Jill Tarterin ajatuksiin: hän mainitsee kirjoituksessaan Kepler-avaruusteleskoopin, jonka tarkkailun alla on 150 000 tähteä. Havainnot Maan kaltaisista eksoplaneetoista moninkertaistuvat ehkä piankin. Kun Maa 2.0 ”on kiikarissa”, alkavat spekulaatiot elämän mahdollisuuksista herätä.

Niukahkot kokemukset elämästä maailmankaikkeudesta viittaavat siihen, että elämä viihtyy suunnilleen Maan kokoisilla kiviplaneetoilla, joilla on kaasukehä ja joiden etäisyys emotähdestä pitää veden nestemäisessä olomuodossa.

Elämän havaitseminen toisten tähtien läheisyydestä on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa. ”Maa 2.0 voi olla satojen tai tuhansien valovuosien päässä; liian kaukana elämästä kertovien kemiallisten biojälkien havaitsemiseen”, kirjoittaa Tarter.

Tässä SETI astuu kuvaan. Älyllinen elämä voi olla mahdollista havaita ”teknojälkien”, esimerkiksi radiosignaalien avulla. Ja tätähän SETI on tehnyt jo kauan.

Tarter kirjoittaa, kuinka SETI:llä on ollut rahoitusvaikeuksia ja se on kärsinyt maineestaan jonkinlaisena ”pienten vihreiden miesten” etsijänä. Yksityistä rahoitusta kuitenkin on, ja nyt esimerkiksi Keplerin vanavedessä SETI:ä myös tarvitaan.

Hauska kuulla, että SETI porskuttaa edelleen.