Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

On vertaisarvioituja tiedelehtiä… ja on Medical Hypotheses

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 10.12.2012 13:29

Jatkan vielä hieman Valkeen korvavaloista. Skepsis siis myönsi vuoden 2012 Huuhaa-palkinnon Valkee Oy:lle, joka on markkinoinut valokuulokkeitaan varsin reippain terveysväittämin ja moniin erilaisiin käyttötarkoituksiin.

Valkee Oy reagoi palkintoon puolustautumalla ja korostamalla tutkimuksissa saatuja näyttöjä. Millaisia nuo näytöt ovat ja missä niihin voi tutustua?

Tieteen julkaisukanavista arvostetuimpia ovat vertaisarvioidut lehdet. Olen ns. peer review -menetelmästä kirjoittanut aiemminkin. Vertaisarviointi toimii siten, että lehden toimitus tarkistuttaa tarjotut käsikirjoitukset alalla kunnostautuneilla tutkijoilla ennen kuin hyväksyy ne julkaistavaksi.

Valkee listaa sivuillaan vertaisarvioituja tutkimuksia, joiden se katsoo osoittavan korvavalojen tehokkuuden. Suurin osa näistä tutkimuksista ei kuitenkaan käsittele suoraan korvavaloja ja niiden toimivuutta kaamosmasennuksen hoidossa.

Yksi käsittelee. Tutkimusartikkelin otsikko on ”Can transcranial brain-targeted bright light treatment via ear canals be effective in relieving symptoms in seasonal affective disorder? – A pilot study” ja se on julkaistu tänä vuonna Medical Hypotheses -lehdessä.

Kysymyksessä on todellakin pilottitutkimus: abstraktin mukaan koehenkilöitä tutkimuksessa on ollut 13. Sellaisesta määrästä on kovin vaikea saada irti mitään tieteellisesti pätevää.

Millainen on Medical Hypotheses -lehti, joka tutkimuksen on julkaissut? Se olikin minulle yllätys. Lehden luonteeseen ovat jo aiemmin kiinnittäneet huomiota ainakin Ylen keväinen M.O.T.-ohjelma sekä tietokirjailija Jari Lyytimäki blogissaan, mutta minulta yksityiskohta oli jäänyt huomaamatta.

Medical Hypotheses -lehti perustettiin vuonna 1975 nimenomaan epäsovinnaisten tutkimusten keulakuvaksi. Lehti ei aluksi toiminut peer review -systeemillä, vaan toimitus käytti omaa harkintavaltaansa. Käytännössä tutkimusten oikeellisuudesta olivat vastuussa siis vain tutkimusten tekijät.

Lehden perustaja ja pitkäaikaisin päätoimittaja (1975 – 2003) David Horrobin oli lääkäri ja kiistelty hahmo. Hän uskoi, että helokkiöljyllä voi parantaa hyvin monenlaisia sairauksia.

Lehti nousi nopeasti eräänlaiseen kulttimaineeseen. Vuosien varrella sen siteeratuimpia tekstejä ovat olleet muun muassa tutkimus siitä, aiheuttavatko korkeakorkoiset kengät skitsofreniaa, sekä artikkeli, jossa masturbaatiota ehdotetaan hoidoksi nenän tukkoisuuteen. Eikä siinä mitään: hölmönkin kuuloiset ideat ja tutkimushypoteesit voivat olla arvokkaita.

Varsin ikävän maineen Medical Hypotheses sai vuonna 2009, kun se julkaisi kaksi AIDS-denialistista artikkelia. Toisessa esimerkiksi väitettiin, ettei HI-viruksen ole voitu osoittaa aiheuttavan AIDS:ia ja ettei HIV siis aiheuta kuolemia Afrikassa.

Lehteä julkaiseva Elsevier veti myöhemmin molemmat artikkelit pois internetistä, ja tapahtumaketjun seurauksena lehdelle perustettiin ainakin jonkinlainen peer review -käytäntö.

Medical Hypotheses -lehden ”merkillisistä” artikkeleista on jopa julkaistu kirja. Toimittaja Roger Dobsonin teos Death Can Be Cured (”Kuolema voidaan parantaa”) julkaistiin vuonna 2007.

Tällainen menneisyys on siis lehdellä, joka hyväksyi julkaistavaksi tutkimuksen korvavalojen tehosta kaamosmasennukseen.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Tiina on ihan oikeassa vihjatessaan Medical Hypotheses -julkaisun kyseenalaisuuteen. Mutta ihan puhtaita jauhoja ei taida Tiinallakaan olla pussissaan. Sokea usko tieteellisten julkaisujen vertaisarviointiin on asia, josta vanha suomalainen sananlasku tietää osuvasti kertoa: siinä on ollut Tuppurainen Tappuraisen takkuumiehenä…

Eli viis siitä, ovatko faktat kohdallaan, tai onko faktoja ylipäätään ollenkaan. Pääasia että kaikki päällisin puolin näyttää hyvältä, ja meille tutkijoille palkat ja apurahat virtaavat…

Sitähän se tieteenteko nykyisin valitettavan usein on – etenkin tietyillä aloilla. Tiina ehkä tietääkin, mihin tässä nyt viittaan?

Timo Raunio on valitettavan oikeassa tieteellisten lehtien vertaisarvioinnista. Tutkimuksissa käytetyt menetelmät ovat hyvin usein virheellisiä. Tällöin tietenkään tutkimustulokset ja niistä vedetyt johtopäätökset eivät voi olla oikeita. Vertaisarvioijat eivät paneudu tarpeeksi huolellisesti menetelmiin.

Olen samaa mieltä aiempien kommentaattorien kanssa. Valitettavasti toimittaja ei selvästikään täysin ymmärrä tieteellisen julkaisun ja uusien tieteellisten paradigmojen todistamisen ja hyväksytyksi tulemisen periaatteita.

Medical Hypotheses näyttäisi olevan uusia tieteellisiä teorioita esittelevä ja rajoja rikkova lehti, sellaisiakin tarvitaan luutuneessa tiedekentässä. Lisäksi lehti on nykyään peer-reviewed. Lehti ei voi olla ihan huono, kun THL:n ylilääkäri ja kotimainen kirkasvaloguru Timo Partonenkin on siellä julkaissut – http://www.biomedexperts.com/Abstract.bme/19201103/CREM_mutations_and_ADHD_symptoms

Toimittajalla on jutussaan toinenkin virhe: Oulun Yliopisto on julkaissut jo toisen vertaisarvioidun artikkelin, tohtori Vesa Kiviniemen placebo-kontrolloidun kuvantamistutkimuksen korvavalolla.

Tv, Edelleen Valkeen innokas käyttäjä!

Uskokin mihin tahansa parannuskeinoon auttaa monesti, varsinkin henkisissä ongelmissa. Kun esimerkiksi uskoo, että ei voi olla masentunut, jos on valoa korvassa, niin ei voi olla masentunut.

Itsekin reviewerin tehtävissä toimineena tiedän, että lehden editori tarjoaa juttua käsiteltäväksesi, jos kutsuun reagoit myönteisesti tietyssä ajassa. Joitain kutsuja on jäänyt väliinkin kiireiden takia ja editori on sitten varmaan hakenut jonkun toisen.

Mutta siis vertaisarvioituun lehteen tarjottujen käsikirjoitusten reviewerin tehtävä ei ole sama kuin veroilmoituksen teko ”kunnian ja omantuntoni kautta”.

Sehän on täysin vapaaehtoispohjalta ja ei siitä mitään palkkiota saa – muuta kuin pienen lisäyksen CV:hen, että on sen ja sen lehden reviewer-toimintaa harrastanut. Minulle on tarjottu arvioitavaksi artikkeleita, joihin kyllä osaisin ehkä kyseenalaistaa ja kommentoida jotain, mutta en pysty näkökulmaa tarpeeksi tuntematta sanoa paljoakaan siitä, mikä merkitys arvion alla olevalla tutkimuksella on ko, tieteenalalle. Mikä on varmasti olennaisimpia asioita, mitä editori haluaa minulta tietää.

Olen päätellyt, että tiedelehden editorilla on tilanteita, että hän tarjoaa juttua arvioitavaksi monelle ja näistä kukaan ei suostu/reagoi. Mitä editori sitten tällaisessa tilanteessa tekee? Mitä hän tekee, jos näkee että reviewer on tehnyt työnsä huonosti. Mitä jos reviewer on hutiloinut ja editori ei sitä huomaa?

Sitäpaitsi, käsikirjoituksia näyttää olevan paljon, en tiedä kestääkö vapaaehtoisjärjestelmä enää tällaista kuormitusta. Selviä mokiakin tekstin joukossa menee läpi reviewerin huomaamatta – nimimerkillä kokemusta on.

Niin ja jäi vielä kommentoimatta tuota korvavalo-asiaa, että kyllähän tämä valtakunnassamme vallalla oleva innovaatiohype on osasyyllinen asiaan. Peräänkuulutetaan luovuutta ja pähkähulluja ideoita ja mikä ettei niin voi tehdäkin.

Mutta kun tarpeeksi huhuillaan, voivat valpastua sellaisetkin tahot, joiden mielestä kimuranteissa mutkissa voi oikoa jotta päästään ainakin jokunen vuosi surffailemaan innovaatiouskonnon aallonharjalla.

On tieteellisiä järjestöjä … ja on Skepsis ry, jonka hallituksessa on mm. tämän blogin kirjoittaja Tiina Raevaara.

Skepsis ry katsoo verkkosivuillansa mukaan olevansa tieteellinen järjestö. Skepsis ry:tä ei kuitenkaan sen perustamisvaiheessa hyväksytty Tieteellisten seurain valtuuskunnan jäseneksi, koska järjestön ei katsottu olevan tieteellinen. Mainittiin mm., että järjestöllä ei ole tieteellistä neuvottelukunta. Tieteellinen neuvottelukinta perustettiinkin, ja Skepsis hyväksyttiin valtuuskunnan jäseneksi. Skepsiksen sivuille kerrotun mukaan tosin tieteellisen neuvottelukunnan toiminta näyttää olleen erittäin niukkaa, ja sillä ei näytä olevan minkäänlaista roolia esim. Skepksis ry:n palkintojen jaossa.

Uteliaisuuttani voisin kysyä Tiina Raevaaralta – onko Skepsis ry:n hallituksessa lisäksesi muita akateemisen loppututkinnon suorittaneita? Kuinka monella hallituksen jäsenellä on esim. vertaisarvioituja julkaisuja? Millaista tieteelliseksi katsottavaa tutkimus- tai muuta toimintaa Skepsis ry harjoittaa?

Luottamustehtävän (Skepsis ry:n hallituksen jäsenyyden) vuoksi lienee parempi jättää kysymättä, arvioisitko Skepsis ry:n olevan tieteellinen järjestö.

Skepsis ry on kertonut tavoitteenaan mm. huuhaa-palkintojensa avulla edistää keskustelua. Joidenkin Skepsis ry:n luottamus- ja toimihenkilöiden toimintatapoihin näyttävät kuitenkin kuuluvat varsin erikoiset, tieteestä kaukana olevat toimintatavat, joiden ei oikein hyvällä tahdollakaan voi katsoa palvelevan keskustelevuutta.

Skepsis ry:n keskustelupalstalla keskusteltiin taannoin hiukan Skepsiksen aiempaa aihealuetta (paranormaalien ilmiöiden tutkiminen) ryhmän järjestäytymisestä. Kopernikus-seura -nimellä toimintaa valmistelleet olivat kertoneet suuunnitelmistaan Skepsis ry:n keskustelupalstalla.

Nähtävästi keskustelun innoittamana Skepsis ry:n puheenjohtaja Pertti Laine, varapuheenjohtaja Otto J. Mäkelä, hallituksen jäsen Denis Galkin ja alueyhteyshenkilö Vesa Tenhunen ilmeisesti päättivät napata kyseisen nimen itselleen. He ovat perustaneet yhdistyksen nimeltä ”Kopernikus-seura ry” ja rekisteröineet sen Patentti- ja rekisterihallituksen yhdistysrekisteriin. Näistä henkilöistä Pertti Laine on edelleen puheenjohtaja, ja Otto J. Mäkelä on valittu ensi vuoden puheenjohtajaksi. Asian tultua ilmi puheenjohtaja Pertti Laine kertoi katsovansa, että tiedon julkaisu heidän roolistaan Kopernikus-seura ry:n perustamisessa oli jollakin tavalla laitonta. Nähtävästi myöhemmin Pertti Laine asiaa selvitettyään korjasi näkemystään, mutta ulostulon perusteella näyttää ilmeiseltä, että Skepsiksen avainhenkilöiden tarkoitus oli pitää roolinsa valmisteilla olevan yhdistyksen nimen kaappaamisessa piilossa.

Tällainen menneisyys – ja nykyisyys – on siis järjestöllä, jonka toiminnasta Tiina Raevaara täällä kertoo ja jonka hallituksen jäsenenä toimii.

Älkäämme kuitenkaan syyllistykö sellaiseen virheeseen, että arvioisimme kirjoittajaa ensisijaisesti sen perusteella, kenen seurassa hän toimii tai millainen menneisyys on niillä, joiden seurassa ja kanssa hän toimii, tai edes tällaisen yksittäisen kirjoituksen sisällön perusteella – pääosinhan Tiina Raevaaran kirjoitukset ovat vallan suositeltavaa, ajatuksia herättävää ja mielenkiintoista luettavaa.

Lähde ja lisätietoa (lainaus):

”Tämän jälkeen Kopernikus-seura ry:n nimellä järjestäytymistä suunnitellut yhdistys nähtävästi ei saanut nimenmuutostaan läpi käsiteltyään kokouksessaan nimenmuutoksensa, eli käytännössä Skepsiksen väki onnistui toiminnallaan, jonka joku voi tulkita kiusanteoksi, sabotoimaan tämän yhdistyksen toimintaa.”

http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=6&id=2213

Huolestuttavinta tässä on että kyseinen yritys sai hyvin ison potin Tekesiltä. Tekes jakaa isoja rahoja, ja toivoisinkin että puljun evaluaatioperiaatteet (ja evaluaattorit) nostettaisiin ns. kansalaiskeskustelun aiheeksi. Meidän veromarkoista on kuitenkin kyse..