On turha haastaa riitaa jokamiehenoikeuksista
Tuttavani törmäsi omistamallaan metsälaikulla lähistöllä asuvaan mieheen, joka oli poimimassa sieniä. Tässähän ei ole mitään kummallista: jokamiehenoikeudet takaavat sienestämisen myös muiden omistamissa metsissä.
Ajatuksia kuitenkin herätti se, että mies omisti itse metsää moninkertaisen määrän. Eikö niistä riittänyt sienestysmaiksi? Ei, sillä niiden paikalla oli nyt iso avohakkuu, ja sienet piti käydä etsimässä toisten metsistä.
Yle käynnisti Mennään metsään -kampanjan. Kampajassa kansalaiset saivat ilmoittaa nettisivuille metsäretkiään. Suurempana tavoitteena on saada nostettua suomalaiset jokamiehenoikeudet Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle. Mukana prosessissa on myös Suomen Latu ry ja useita ympäristöjärjestöjä.
Närää kampanja on herättänyt ainakin Maaseudun Tulevaisuuden sivuilla ja Helsingin Sanomien mielipidepalstalla. On yritetty herättää vastakkainasettelua metsänomistajien ja metsässä käyvien ”jokamiesten” välille.
”Ylen hanke kuulostaa kovin erikoiselta erityisesti siksi, että varsinaiset asianosaiset, sadattuhannet suomalaiset metsänomistajat on jätetty hanketta puuhaavien tahojen osalta keskustelujen ulkopuolelle”, toteaa MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa.
Samassa artikkelissa ”satakuntalainen metsänomistaja” Pentti Wanhatalo korostaa metsänomistajan omistusoikeutta. ”Tässä näyttää käyvän niin, että jokamies saa kaikki oikeudet, mutta metsänomistajalle jäävät pelkät vastuut ja velvollisuudet. – – Eihän se niin voi mennä, että ’Mun puita’ käydään valitsemassa minun metsistä.”
Luulisin, että suurin osa suomalaisista metsänomistajista ei jaa mielipahaa, vaan jokamiehenoikeudet ovat heillekin tärkeitä. Metsänomistaja Wanhatalo liioittelee ja siten vääristeleekin tilannetta: jokamiehenoikeudet ovat hyvin tarkasti rajattuja eivätkä ne millään tavalla ole samaa kokoluokkaa kuin metsän omistajan oikeudet.
Suomalainen on kasvanut jokamiehenoikeuksiin, ja on vaikea edes kuvitella tilannetta, jossa metsään mentäisiin vain maanomistajan luvalla. Metsiä rajaisivat aidat ja kyltit, ja sienestäjät pakkautuisivat vähäisiin kansallispuistoihimme. (Täällä etelässä niitä ihan oikeasti on pinta-alaltaan hyvin vähän väestömäärään nähden.)
Olisi todella kurjaa elää yhteiskunnassa, jossa metsästä nauttiminen olisi taloudellinen kysymys. Metsästä saisivat rauhassa nauttia metsää ostaneet tai sitä perineet – tai he, joilla olisi mahdollisuus matkustaa metsään matkojenkin päästä.
Jokamiehenoikeudet ovat turva myös metsänomistajalle. Oman metsän voi avohakata, niin kuin tekstini alussa esiintyvä metsänomistaja teki, ja jokamiehenoikeudet turvaavat sen, että metsän antimista voi edelleen nauttia, vaikka omasta metsästä sieniä ei löydäkään seuraaviin vuosiin tai vuosikymmeniin. Siten jokamiehenoikeudet saattavat jopa heikentää metsälajistomme elinkelpoisuutta.
Ihan ilman tutkimustietoakin uskallan sanoa, että jokaikinen suomalainen metsänomistaja on itsekin hyödyntänyt jokamiehenoikeuksia.
Maaseudun Tulevaisuuden sivulla esiintyvät metsänomistajien puolestapuhujat tuntuvat ajattelevan, että on väärin nauttia toisten puista, tehdä toisten omistuksista itselle tärkeä, henkilökohtaisesti merkityksellinen kokemus. Metsässä kulkevan pitäisi muistaa puiden olevan aivan muiden ihmisten puita. On paheksuttavaa edes ajatella, että ”minun kaunis puuni”, jos ei ole esittää kauppakirjaa asiasta.
Oikeastaanhan voisi ajatella niinkin, että metsänomistajat käyttävät hyväksi ihmiskunnan yhteistä luontoa. Luonnon pitäisi olla kuin hengitysilma: kenenkään ei pitäisi voida omistaa sitä. Se pitäisi turvata ja olla yhtä lailla kaikkien saatavilla.
Valitettavasti suuri osa luonnosta on kuitenkin kiinni maassa ja siksi olemme päättäneet, että sitä voi omistaa. Siksi on käynyt niin, että osa ihmisistä ansaitsee elantonsa koko maapallon yhteisellä luonnolla. He heikentävät lajien elinmahdollisuuksia omaksi taloudelliseksi hyödykseen.
Ehkä olisikin paikallaan, että he maksaisivat vuokraa luonnon käytöstä ja hyvittäisivät sille aiheutetut vauriot.
No, turha kärjekkyys sikseen. Oikeastaan ajattelen, että meillä Suomessa on tilanne aika hyvä: metsää voi omistaa, ja metsistä voi nauttia, ja nämä asiat eivät ole toisistaan riippuvaisia. Metsästä saadaan paljon yhteistä hyvää.
Silti metsänomistajien on tärkeä ymmärtää vastuunsa luonnon hyvinvoinnista. Jokamiehenoikeudet tuovat luonnon omistamiseen tarpeellista avoimuutta. Jokamiehenoikeudella metsässä käyviä kansalaisia voi ajatella eräänlaisena metsänomistajan omatuntona. Kyllä he purnaavat, jos kauniit metsät katoavat, maisemaan alkaa ilmaantua hakkuuaukkoa toisensa perään, linnut hiljenevät tai mustatorvisieniä ei enää löydy.
Jos kerran omistaa metsää ja siten on vastuussa luonnon hyvinvoinnista, pitää hoitaa asiansa niin, että metsänsä kehtaa näyttää muillekin.