On aika ymmärtää, mitä luonnon monimuotoisuus merkitsee

Profiilikuva
Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.

”Hyönteiset katoavat sadassa vuodessa”, julistettiin uutisotsikoissa pari viikkoa sitten. Taustalla olivat tutkimustulokset, jotka oli saatu taantuvista hyönteispopulaatioista ja joiden perusteella kyseisen tutkimuksen tekijät intoutuivat antamaan mediassa turhan dramaattisia ja  liian suoraviivaisiin johtopäätöksiin perustuvia lausuntoja. Mediassa seurasikin vastareaktio, jossa tutkimusta kritisoitiin – aiheellisesti.

Ekologi, akatemiaprofessori Johanna Mappes kirjoittaa kyseisestä tutkimuksesta ja sen julkistamisesta Suomen Akatemian blogissa. ”Eniten harmittaa se, että juuri tällaiset esiintulot murentavat ekologisen tutkimuksen ja koko tieteen arvovaltaa suuren yleisön silmissä ja saavat pahimmillaan epäilemään koko biodiversiteettikriisin olemassaoloa”, Mappes kirjoittaa analyysinsa lopuksi.

Maailmassa on menossa sukupuuttoaalto, biodiversiteettikato, joka vaikuttaa osaltaan myös hyönteisiin. Tästä ei ole epäilystäkään. Asian vakavuudesta voi lukea lisää vaikkapa Elina Järvisen ja Vappu Kaarenojan journalistisesta mestariteoksesta. Se aukeaa tästä linkistä.

Siksi jaan Johanna Mappesin harmituksen: kun kerrankin luonnon monimuotoisuuden katoamisesta uutisoidaan, se tehdään huonoon tutkimusviestintään pohjautuen. Seuraa korjauskierros, joka saa monet menettämään saman tien luottamuksen niin tutkijoihin kuin journalisteihin – ja uskon siihen, että maailman hyönteisillä edes olisi ongelmia.

Tätä ilmiötä saattoi omin silmin havainnoida sosiaalisessa mediassa sen jälkeen, kun tutkimukseen kohdistunut kritiikki alkoi levitä. Koska yhdestä tutkimuksesta oli tehty liian villejä johtopäätöksiä, epäuskottavuuden varjo levisi saman tien ylipäätään hyönteisten vähenemisen, monimuotoisuuskadon, sukupuuttoaallon ja jopa ilmastonmuutoksen ylle.