Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Olkoon sinulle tärkeää vain raha, ei luontoarvot

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 10.10.2017 11:18

On ollut surullista seurata median kautta omaisten huolta vanhukselle rakkaasta metsästä. Muistisairaalle miehelle määrätty edunvalvoja aikoo nimittäin hakkauttaa miehelle tärkeän metsän taloudellisiin syihin vedoten. Tapauksesta voi lukea lisää Helsingin Sanomista.Tilanne on siis käsittääkseni täll…

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Minua, yksityistä metsänomistajaa ahdistaa tämä keskustelu metsienkäytöstä.
Metsätalous on ainoa tulonlähteeni, ja olen kohta 60v. joten muun työn saaminen lienee kuvitelmaa.
Niin kauan kun maailmanjärjestys perustuu talouskasvuun ja kaiken mittaamiseen rahassa, niin minun on pakko hyödyntää metsiäni. Istutetaan, raivataan, harvennetaan ja välillä tehdään parin hehtaarin avohakkuu ja vain siksi, että saadaan taloudelliset velvoitteet täytettyä.

Tiina R turhaan syyllistää metsänhoitoyhdistyksiä. Ne eivät tänään arvioi eivätkä myy kenenkään metsiä kuin toimeksiannosta.

Minulla on kokemusta jo puoli vuosisataa metsien hakkuista ja uudistamisesta. Muutama vuosikymmen sitten oli toisin. Metsänhoitoyhdistys sanoi miten hakataan ja miten uudistetaan. Verotus oli pinta-alaverotusta, hakkasit tai et, niin maksoit veron vuosittain.Puutuloista otettiin osa pakolla sulkutilille. Sieltä metsänhoitoyhdistys sitten maksoi työt ja sai aina rahat riittämään. Tosin ylikään ei koskaanjäänyt.
Nyt on toisin. Jäsenyys on vapaaehtoinen pienille omistajille, jotka ovat usein kaupunkilaisia, jotka eivät aina edes tiedä missä metsänsä on. Metsänhoitoyhdistyksiä on yhdistetty jo maakuntien kokoisiksi. Omistaja saa päättää miten hakataan jne.Huonona puolena on risukkojen lisääntyminen.

Miksi tilanne on nyt noinkin hyvin metsissämme? Siksi että niitä on hoidettu. Meillä arvioitiin valtakunnan metsät 1800-luvun lopulla kun näytti ettei edes mastopuita löytynyt. Kreivi Bergin johtaman porukan raportti oli murheellinen. Meillä oli pitäjiä, joissa kaskiviljelyn jäljiltä ei kasvanut kunnon puustoa lainkaan. Pelkkiä pusikoita. Samoin satoja vuosia oli otettu vain parhaat puut hyötykäyttöön ja räkämännyt oli jätetty siemenpuiksi. Metsiä ei uudistettu.

Sotien jälkeen hakattiin reippaasti. Pakko sillä sotakorvausten vuoksi puu oli ainoa länteen menevä vientituote. Ns. Osaran aukeat oli (haukuttu) esimerkki mutta nyt nekin alkavat olla uudistusiässä.

Tiina R. Meillä ei ole aarniometsiä. Nykyiset 200 vuotta vanhat metsälötkin ovat jonkun istuttamia. Myös luonto on kylvänyt tehokkaasti kun maata on ensin muokattu. Myös avohakkuut ovat välttämättömiä sillä ennen niin yleiset metsäpalot ovat harvinaisia.

Tiina R:n esimerkkiin en ota kantaa mutta olisiko oikein että yhteiskunta maksaa varakkaankin hoidon omaisuuslajista riippuen.

Näitä luetaan juuri nyt