Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Oliver Sacks, tietoinen olento kauniilla planeetalla

Blogit Tarinoita tieteestä 23.2.2015 09:04
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Aina kun minua pyydetään luettelemaan hyviä tietokirjoja, mainitsen Oliver Sacksin Musikofilian.

Oliver Sacks (s. 1933) on yhdysvaltalainen neurologi. Suuren yleisön tietoisuuteen hän tuli aikoinaan Heräämisiä-elokuvan myötä. Elokuva perustuu Sacksin samannimiseen kirjaan, jossa hän kertoo aivokuumeen sairastaneista potilaista ja heidän kohtalostaan.

Sacks on ollut viime päivinä julkisuudessa New York Timesissa ilmestyneen kirjoituksensa takia. Hän on saanut kuulla sairastavansa parantumatonta syöpää ja purkaa kirjoituksessa suhdettaan aikansa loppumiseen. Tekstistä kuultaa sama levollinen, elämää kunnioittava henki kuin Sacksin kirjoista: ”Ennen kaikkea olen ollut tietoinen olento, ajatteva eläin tällä kauniilla planeetalla, ja se itsessään on ollut valtava etuoikeus ja seikkailu.”

Musikofiliassa Oliver Sacks keskittyy tapauskertomuksiin, joissa musiikilla on ollut merkittävä osa.

Keski-ikäiseen kirurgiin Tony Cicoriaan iski salama, kun hän oli puhelinkopissa. Elvytys onneksi tehosi, ja mies toipui ennalleen. Muutamien viikkojen päästä Cicoria alkoi kuitenkin tuntea tarvetta kuulla pianomusiikkia. Aiemmin hän ei ollut kuin kuunnellut hieman rockia. Nyt hän hankki varsinkin Chopinin säveltämää musiikkia, osti pianon ja alkoi tapailla nuotteja.

Tony Cicoria alkoi myös kuulla musiikkia ajatuksissaan. Hän oli vakuuttunut, että musiikki oli hänen ikiomaansa, ei siis mitään levyiltä kuunneltua. Jo muutaman kuukauden päästä salamaniskusta Cicoria vietti kaiken aikansa musiikin kuuntelun, säveltämisen ja soittamisen parissa.

Oliver Sacksin kirjoissa on viehättävää juuri yksittäistapauksissa pysyminen. Hän pyrkii toki selittämään tapaukset neurologisesti niin hyvin kuin on mahdollista mutta yksittäiselle ”ihmeelle” tilaa antaen. Sacks kertoo ihmisistä ja heidän aivojensa merkillisyydestä lämpimän kunnioittavasti.

Tony Cicorian kohtaloa Sacks selittää sillä, että salamanisku saattoi saada miehen aivoissa aikaan epilepsian kaltaisen kohtauksen, joka taas rakensi aiempaa voimakkaamman toiminnallisen yhteyden aivojen kuuloaistinosien ja tunnereaktiosta vastaavien järjestelmien välille.

Aina musiikin soiminen mielessä ei ole mukavaa. Musiikillisia hallusinaatioita esiintyy varsinkin ihmisillä, joiden kuulo on heikentynyt. Syyksi tähän Sacks esittää, että aivot kärsivät kuuloärsykkeiden puutteesta ja synnyttävät kuuloaistimuksia siksi itse.

Yksi esimerkkitapauksista kirjassa on 70-vuotias Sheryl, joka oli kärsinyt etenevästä kuuroudesta viidentoista vuoden ajan. Eräänä yönä hän heräsi kammottavaan meteliin, kuin lähestyvien raitiovaunujen varoituskellojen ääniin. Hetkeä myöhemmin äänet muuttuivat musikaalisävelmiksi ja  joululauluiksi, joita Sheryl oli nuoruudessaan soittanut. Musiikki taukosi vain, jos Sheryl keskittyi tiukasti ajattelemaan jotain muuta. Aamuisin pään sisäistä hiljaisuutta kesti muutaman sekunnin – sitten soitto jo alkoi.

Sherylin tila parani, kun hän sai sisäkorvaimplantin, joka palautti hänen kuulonsa. Musiikkiharhat poistuivat.

Joskus musiikilliset harhat enteilevät pahaa: esimerkiksi joihinkin epilepsiatyyppeihin saattaa liittyä aura eli ennakkoaavistus, ja aavistus voi olla haju, pelkkä tunne – tai musiikkia.

Sacks kertoo kirjassaan äidistä ja pojasta, jotka sairastavat perinnöllistä epilepsiaa. Kohtausten aikana poika kuuli aina musiikkia. Ensimmäisenä hänen sairautensa huomasi äiti, sillä kun poika alkoi vaikuttaa oudolta, hän vihelsi samaa kappaletta, jonka äiti itse kuuli mielessään omien epilepsiakohtaustensa aurana.

*

Oliver Sacksin teksteissä on aina ollut parasta lämmin arvostus ihmisiä kohtaan. Henkilöt, jotka muissa yhteyksissä luokiteltaisiin ”viallisiksi” tai ”poikkeaviksi”, ovat Musikofiliassa upeita ja ainutkertaisia, suoranaisia ihmeitä.

Sacksille kauneinta maailmassa ovat esimerkiksi ihmiset, jotka ovat synnynnäisen kehityshäiriön takia äärettömän kiinnostuneita musiikista, jotka voivat kävellä sujuvasti vain musiikin rytmittämänä, jotka kuulevat saman kappaleen soivan päässään joka hetki kymmenen vuoden ajan tai jotka menettävät kaikki muistonsa Alzheimerin taudin takia mutta osaavat yhä soittaa kuin enkeli.