Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

(Nyt se puolustaa jo huumeitakin!)

Blogit Tarinoita tieteestä 14.3.2012 21:43
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Lehdissä on pyörinyt viime päivinä uutinen alkoholismin hoitamisesta LSD:llä. Sosiaalisessa mediassa ja keskustelupalstoilla uutiselle on naureskeltu: nopeasti ajateltuna menetelmä kuulostaa jonkinlaiselta ojasta allikkoon -ratkaisulta.

Tulokset itse ovat itse asiassa jo iäkkäitä. Norjalaiset tutkijat kävivät läpi 1960- ja 1970-luvuilla tehtyjä hoitokokeiluja, joissa mukana oli ollut kaikkiaan 536 ihmistä. Tutkimusajankohtana monen yksittäisen kokeen ongelma oli pieni otos, mutta nyt Journal of Psychopharmacology -lehdessä julkaistussa meta-analyysissä pieniä tutkimuksia yhdistämällä saatiin yhteen vakuuttava määrä ihmisiä. Kaikkiaan 59 prosenttia LSD:llä hoidetuista vähensi alkoholin käyttöä ja paransi elämänlaatuaan, lumevalmisteella hoidetuista 38 prosenttia.

Erikoista oli se, että LSD-hoitona käytettiin kerta-annosta. Hoidon tehoa mitattiin sillä, kuinka kauan henkilö pystyi olemaan ilman alkoholia, ja kuinka hän sosiaalisesti pärjäsi uudessa viinattomassa elämässään. LSD:tä saaneet koehenkilöt kokivat elämänlaatunsa parantuneen paitsi heti hoidon jälkeen, myös puolen vuoden päästä. Vieroitusteholtaan yksi LSD-annos vastasi hyvin alkoholivieroituksessa päivittäisannoksina käytettävää naltreksonia tai antabusta.

LSD muistuttaa molekyylimalliltaan hermovälittäjäaine serotoniinia, ja serotoniinireseptori onkin yksi paikka, johon LSD-molekyyli solussa tarttuu. Vaikutuksiltaan LSD toki poikkeaa serotoniinista.

Tarkka vaikutusmekanismi alkoholismiriippuvuutta vastaan on tuntematon, mutta hieman epätieteellisesti esitettynä sen on arveltu aiheuttavan aivoissa hetkellisen kaaoksen, joka purkaa vahvistuneita käyttäytymismalleja ja yhteyksiä.

Myös psykologinen efekti on tärkeä. Liberaalin huumepolitiikan puolustaja, lontoolainen tutkija David Nutt on sanonut alkoholismista parantumisen vaativan, että ihminen kokee suuria muutoksia siinä, millaisena hän näkee itsensä. Juuri siihen Nuttin mukaan LSD tehoaa.

LSD, lysergihapon dietyyliamidi eli lysergidi, alkoi 1950-luvulla kiinnostaa erilaisten psyykkisten vaivojen hoitomuotona. Sitä kokeiltiin muun muassa skitsofrenian hoitoon, ja alkoholismi oli pitkään hoidettavien vaivojen listalla.

Politiikka lopetti LSD-kokeilut lääketieteen puolella melko nopeasti. Nykyään ”huumeiden” lääketieteelliseen käyttöön suhtaudutaan jälleen suopeammin. Esimerkiksi eilen mediassa esiintyneestä psilosybiinistä on etsitty tehoja tupakoinnin lopettamista helpottamaan sekä masennuksen hoitoon.


Näköpiiriini osui tänään sinänsä jo parin vuoden takainen artikkeli Portugalin päätöksestä dekriminalisoida kovien huumeiden käyttö ja hallussapito. Teko johti muun muassa huumekuolemien ja HIV-tartuntojen selvään vähenemiseen. Lainmuutoksen kymmenvuotisjuhlia vietettiin viime kesänä, ja Portugalissa ollaan tuloksiin tyytyväisiä.

Huumepolitiikkaa sekä huumausaineiden käyttömahdollisuuksia kannattaa välillä tarkastella totuttujen asennemallien ulkopuolelta.