Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

(Nyt se puolustaa jo huumeitakin!)

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 14.3.2012 21:43

Lehdissä on pyörinyt viime päivinä uutinen alkoholismin hoitamisesta LSD:llä. Sosiaalisessa mediassa ja keskustelupalstoilla uutiselle on naureskeltu: nopeasti ajateltuna menetelmä kuulostaa jonkinlaiselta ojasta allikkoon -ratkaisulta.

Tulokset itse ovat itse asiassa jo iäkkäitä. Norjalaiset tutkijat kävivät läpi 1960- ja 1970-luvuilla tehtyjä hoitokokeiluja, joissa mukana oli ollut kaikkiaan 536 ihmistä. Tutkimusajankohtana monen yksittäisen kokeen ongelma oli pieni otos, mutta nyt Journal of Psychopharmacology -lehdessä julkaistussa meta-analyysissä pieniä tutkimuksia yhdistämällä saatiin yhteen vakuuttava määrä ihmisiä. Kaikkiaan 59 prosenttia LSD:llä hoidetuista vähensi alkoholin käyttöä ja paransi elämänlaatuaan, lumevalmisteella hoidetuista 38 prosenttia.

Erikoista oli se, että LSD-hoitona käytettiin kerta-annosta. Hoidon tehoa mitattiin sillä, kuinka kauan henkilö pystyi olemaan ilman alkoholia, ja kuinka hän sosiaalisesti pärjäsi uudessa viinattomassa elämässään. LSD:tä saaneet koehenkilöt kokivat elämänlaatunsa parantuneen paitsi heti hoidon jälkeen, myös puolen vuoden päästä. Vieroitusteholtaan yksi LSD-annos vastasi hyvin alkoholivieroituksessa päivittäisannoksina käytettävää naltreksonia tai antabusta.

LSD muistuttaa molekyylimalliltaan hermovälittäjäaine serotoniinia, ja serotoniinireseptori onkin yksi paikka, johon LSD-molekyyli solussa tarttuu. Vaikutuksiltaan LSD toki poikkeaa serotoniinista.

Tarkka vaikutusmekanismi alkoholismiriippuvuutta vastaan on tuntematon, mutta hieman epätieteellisesti esitettynä sen on arveltu aiheuttavan aivoissa hetkellisen kaaoksen, joka purkaa vahvistuneita käyttäytymismalleja ja yhteyksiä.

Myös psykologinen efekti on tärkeä. Liberaalin huumepolitiikan puolustaja, lontoolainen tutkija David Nutt on sanonut alkoholismista parantumisen vaativan, että ihminen kokee suuria muutoksia siinä, millaisena hän näkee itsensä. Juuri siihen Nuttin mukaan LSD tehoaa.

LSD, lysergihapon dietyyliamidi eli lysergidi, alkoi 1950-luvulla kiinnostaa erilaisten psyykkisten vaivojen hoitomuotona. Sitä kokeiltiin muun muassa skitsofrenian hoitoon, ja alkoholismi oli pitkään hoidettavien vaivojen listalla.

Politiikka lopetti LSD-kokeilut lääketieteen puolella melko nopeasti. Nykyään ”huumeiden” lääketieteelliseen käyttöön suhtaudutaan jälleen suopeammin. Esimerkiksi eilen mediassa esiintyneestä psilosybiinistä on etsitty tehoja tupakoinnin lopettamista helpottamaan sekä masennuksen hoitoon.


Näköpiiriini osui tänään sinänsä jo parin vuoden takainen artikkeli Portugalin päätöksestä dekriminalisoida kovien huumeiden käyttö ja hallussapito. Teko johti muun muassa huumekuolemien ja HIV-tartuntojen selvään vähenemiseen. Lainmuutoksen kymmenvuotisjuhlia vietettiin viime kesänä, ja Portugalissa ollaan tuloksiin tyytyväisiä.

Huumepolitiikkaa sekä huumausaineiden käyttömahdollisuuksia kannattaa välillä tarkastella totuttujen asennemallien ulkopuolelta.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Miten tuollainen hoito vaikuttaa työkykyyn? Alkoholisteja on aina siedetty työpaikoilla, mutta tulevaisuuden trendinä lienee huumeseulonnan lisääntyminen. Radikaali hoito voi olla radikaalia hoitoa myös työuralle, jos hoitoaine näkyy testeissä. Vai selviääkö tilanteesta esittämällä lääkärintodistuksen?
Ainakin suurempi osa huumeiden käyttäjistä olisi ’järjestelmän’ tiedossa, jos huumeita saisi hankkia lääkärin reseptillä tai muuten ’vapaasti’. Se ehkä selittää, miksi Portugalissa huumekuolemat vähenivät: Kaupat tehtiin vapaasti tai valvotusti päivänvalossa, eikä pyssy kourassa öisillä kujilla. Tuotteen laadunvalvontakin saattoi olla parempaa, koska vapaa kauppa takasi lisäkilpailua myynnissä. Lisääntynyt käyttö taas taivutti aktiivikäyttäjiltä nopeammin koivet oikoisiksi, joten rikostilastojen pahojen poikien määrä väheni.
Toivottavasti Suomessa ei ole yhtä paha tilanne (tai yhtä suuri vaje valtion verotuloissa) kuin esimerkiksi tuolla Portugalissa, jotta kenellekään ei pälkähdä mieleen alkaa edistää huumeiden käytön vapautusta täälläkin. Lääkäreille jää vähemmän aikaa ja resursseja muiden terveysongelmien hoitamiseen, jos he joutuvat kirjoittamaan reseptejä huumeiden käyttöön. Lisäksi on epäilyttävää, jos alkoholin lisäksi auton rattiin saisi vapaasti tarttua ’pienessä huumepöhnässä’. Silloin liikenneonnettomuudet voisivat lisääntyä.
Jos ei viina, terva ja sauna auta, niin tauti on kuolemaksi. Ei sotketa sananlaskuun enää muita nautintoaineita.

”tulevaisuuden trendinä lienee huumeseulonnan lisääntyminen. Radikaali hoito voi olla radikaalia hoitoa myös työuralle, jos hoitoaine näkyy testeissä.”

Käsitinkö nyt oikein? Jos alkoholisti lopettaa juomisen ja hänen vointinsa kohentuisi huikeasti niin hänet pitäisi kuitenkin heivata ulos työyhteisöstä koska hän on onnistunut parantamaan elämäänsä väärällä keinolla? ”Huume” on siis itseisarvoisesti paha, eikä kyse olekaan siitä millä tavoin se näkyy todellisessa elämässä?

Suomessa toimii yksi maailman parhaista alkoholismiin keskittyneistä hoitoverkostoista. – Mitä nyt sitten LSD:hen tulee, niin mitkä ovat näkymät sen hyväksymiselle lääkkeeksi ? Tästähän kaikki on kiinni ja jos jatkuvasti pidetään kiinni siitä väitteestä, että LSD voi tuottaa käyttäjässään skitsofreniaa ja aiheuttaa pysyvän psykoosin, niin toiveita ei liene sen hyväksymiselle lääkkeeksi. Jos skitsofrenian kaltaisen psykoosin mahdollisuus olisi 1:100 000, niin sitten ehkä – hinkuyskärokotteen mahdollisuus aiheuttaa aivovaurio on tätä luokkaa. – Tietysti voisi olla mahdollista juridisesti psykiatrin ja potilaan välisellä sopimuksella sopia potilaan ottavan kaiken vastuun omasta persoonansa muuntelusta LSD:n avulla psykiatrin valvonnassa. – Tämä vaihtoehto edellyttää LSD:n hyväksymistä lääkkeeksi.

Eikös LSD:tä pidetä jossain määrin syyllisenä Piilaakson syntyynkin? Aine vahvistaa älykkyyttä ainakin hetkellisesti – paitsi jos käy huono mäihä ja sekoaa totaalisesti.

Yhdysvalloissa LSD oli joitakin vuosia psykiatrien käytössä ennen kuin se kansainvälisesti kiellettiin. Sitä käytettiin alkoholismin lisäksi masennuksen ja erilaisten pelkotilojen parantamiseen. Lukemieni lausuntojen mukaan yksi sessio vastasi vähintään kolmen kuukauden viikottaista psykiatrista työtä, ja session lopputulos oli lähes poikkeuksetta positiivinen siitä huolimatta, että potilas koki session aikana jonkin asteisia pelkotiloja.

Psykiatrin tehtävä oli siis ohjata potilas käsittelemään ongelmaansa. Toki psykiatrit myöntävät että hekin olivat kokeilleet LSD:tä. Se on ainoa tapa saada käsitys siitä mitä potilas kohtaa ja ainoa tapa ymmärtää kuinka soveltaa perinteisiä psykiatrisia menetelmiä potilaan eduksi.

Nykyisen päihdekulttuurimme ”mystikot”, nuo syksyisin sieniä metsästä poimivat huppupäät pitävät keskuudessaan uusista huolta ”tripsittaamalla”. Eli kun potilas käy tripin viisi vaihetta läpi, sitterin tehtäväksi jää kaikkien kohtuullisten toiveiden toteuttaminen, kohteliaasti ja mahdollisimman hiljaa.

Täytyy muistaa että potilas on herkkä kaikille ympäristöstään tuleville signaaleille, ja negatiiviset tuntemukset voivat kasvaa eksponentiaalisesti tuossa tilassa, järkyttäen mielen perustaa syvästi.

Ehkäpä laissa pitäisi tehdä tilaa yksityisille praktiikoille, joissa kansalainen voisi harrastaa tällaista parantamista omalla lompakollaan ja klinikan vakuutuksen kattamana. Tällöin vastuu olisi mielestäni aika tasapuolisesti jaettu, ja kyllä lopulta syntyy yhdistyksiä keräämään varoja katujuoppojenkin parantamiseksikin.

Win-win, eikä maksa valtiolle mitään.

Päihdehoidossa, tässä tapauksessa alkoholismin hoidossa, pitää muistaa yksi ja tärkein asia eli oma päätös lopettaa päihteen käyttö. Kemiallista riippuvuutta ei saada pois kemiallisesti – oli aine mikä hyvänsä. Ainoa oikea tie on oma päätös ja terpia – näin saavutetaan paras mahdollinen tulos. Tällä tarkoitan sitä, että henkilö pysyy erossa päihteistä pitkäaikaisesti, jopa lopun elämää, joka toivottavasti on pitkä.

LSD:stä on muistettava sen aiheuttamat takaumat, riippuvuus ja psykoosin mahdollisuus. Onko LSD aiheuttaja tai laukaisija ei ole merkityksellistä, kun lopputulos on äärimmäisen huono. Tarkkoja lukuja psykoosista ei ole mutta ikimatkalaisia on Suomessakin muutamia kymmeniä. Ikimatkalainen on henkilö, joka on jäänyt LSD:n tripille.

Itse en näe järjen hiventäkään kemiallisen ongelman korjaamista toisella kemikaalilla. Päihteistä ei näin pääse eroon – lähes sataprosenttisesti päädytään oheiskäyttöön tai uuden ”makean” aineen käyttöön – sen jälkeen ongelma on giganttisesti suurempi.

Jokaisen kannattaa esittää itselleen kysymys: Miksi minun pitää käyttää päihteitä? Vastaus on helppo – ei ole mitään syytä.

Tein itselleni yllä olevan kysymyksen ollessani pelkät vaatteet päällä asuntolan pihalla. Siitä alkoi toipumiseni. Nyt on jo kahdeksas vuosi menossa ilman päihteitä. Hain terapiaan ja sain kognitiivista ja ratkaisukeskeistä terapiaa, joista olen ikuisesti kiitollinen.

Kaikki tuntemani päihdekierteestä pitkäaikaiseen puhtauteen ja/tai raittiuteen päässeet ovat terapiassa olleita. Tässä ei saa myöskään unohtaa erittäin tärkeää, jopa tärkeintä, siis vertaistukea, joka kantaa koko elämän.

Jottei unohtuisi, niin LSD:n tai muiden huumeiden käyttöä sairauksien (muiden kuin päihde) hoidossa ei saa sekoittaa huumekäyttöön. kaikilla huumaavilla aineilla on AINA addiktoiva ominaisuus psyykkisesti ja/tai fyysisesti.

Lopuksi:
Ei ole minkäänlaista syytä puolustella huumeiden käyttöä – niissä bileissä on vain yksi voittaja, joka et ole SINÄ. Onko huumeiden käyttäjän saatava huumeensa laillisesti apteekista, onkin tuhannen taalan kysymys? Vastakysymys on – miksi hän käyttää huumeita?

Portugalissa ei ole käyttörikosta mutta myyminen on rikos, joka olisi suotavaa myös meillä, vaikka käytännössä käyttörikos on kosmeettinen asia.

Vertailu huumeet / alkoholi ei ole relevantti, koska alkoholin aktiivikäyttäjiä on huomattavasti enemmän, jolloin myös ongelmat näkyvät selvemmin. Jos kannabis ja muu törky sallitaan, niin hoitopaikat ovat todella vähissä.

Ellei itse ole kokenut päihdepeetä, niin on todella vaikeaa edes ymmärtää sitä helvettiä mistä pitää nousta ylös ja saada elämänsä kuntoon. Projektia vie vuosia jo pelkästään sen takia, että saa toiset luottamaan entiseen päihteiden käyttäjään.

Harkitkaa tarkkaan mitä teette – en halua saattaa hautaan yhtään useampaa nuorta.

Markku Lahtinen Espoo
Päihdetyöntekijä ja tuleva lähihoitaja.

’Jos alkoholisti lopettaa juomisen ja hänen vointinsa kohentuisi huikeasti niin hänet pitäisi kuitenkin heivata ulos työyhteisöstä koska hän on onnistunut parantamaan elämäänsä väärällä keinolla? ”Huume” on siis itseisarvoisesti paha, eikä kyse olekaan siitä millä tavoin se näkyy todellisessa elämässä?’

Onhan olemassa ja varsinkin kehitteillä muitakin nykyaikaisempia hoitokeinoja alkoholisteille. Miksi alkoholisteille kannattaisi suositella huumeita ja sallia heidän pelata omalla ja yhteiskunnan hyvinvoinnilla entistä rankemmin? Huumeiden sijaan olisi hyvä keskittyä vieroitus- ja hoitopaikkojen lisäämiseen.

Eiköhän tuo alkoholismi ole monelle geeneihin ja tottumuksiin kirjattu ominaisuus. Sopii epäillä, miten kauan huumeilla aikaansaatu alkoholivieroitus oikeasti tepsii. Vaarana on myös, että alkoholistiaddiktit tulevat riipuvaiseksi jostain vieläkin pahemmasta ja koukuttavammasta aineesta. Entä miten huumeiden napsiminen vaikuttaa aivoihin ja perintotekijöihin? Syntyisikö alkoholistilapsien tilalle uusi vammautunut, huumelapsisukupolvi? Se vasta olisikin kallista – kaikin tavoin.

Markku: LSD ei aiheuta riippuvuutta, vaan on anti-addiktiivinen. Kuten kirjoituksessa todettiin, LSD:tä käytettiin vain kerran, sillä ei korvattu alkoholia.
LSD:hen jäävät koukkuun vain kaikkein eriskummallisimmat yksilöt, jotka ovat käytännössä jonkinlaisia metsän menninkäisiä tai muita astraaliolentoja. Tällaisissa tapauksissa koko koukkuun jäämisen käsite on riittämätön.

Kannabis ei ole ”törkyä”, vaan eräs muinaisin päihteemme tai oikeammin uskonnollinen sakramentti (Laufer (Schultes et al. 1974) says, ”Cannabis… is presumably a loan-word pointing to Finno-Ugrian and Turkish.”) Niin – kannabista on poltettu ja samalla puhuttu suomalais-ugrilaisia kieliä jo esihistoriallisina aikoina.
Sen polttamisesta on varmoja todisteita jo 5 000 vuoden takaa (Romaniasta). Muusta käytöstä viitteitä Gravetten kulttuurista 30 000 vuoden takaa.
Itse en käytä mitään, minulla ei ole oma lehmä ojassa, mutta en suvaitse suvaitsemattomuutta, mitä tulee päihteisiin. Päihdesyrjivä puhe tulee kitkeä yhteiskunnastamme ja kieltolait siinä sivussa.

kun persoonallisuus muuttuu psykedeeleilla aineilla, tietysti entiset psyykkiset ongelmat häviävät/näyttäytyvät toisin, ja puolen vuoden päästä psykoosista olet edelleen eri ihminen.

Kkannatan kuitenkin. Lsd-hoitoon hakeutuvan pitää kuitenkin ymmärtää, että heitetään noppaa uudesta persoonasta. Liberaali huumepolitiikka on huuhaata; ainoa asia, jonka se tuo mukanaan on tabujen rikkominen ja sitä kautta mahdolliset muutokset käytössä. Tabut voi rikkoa muutenkin.

Huumeet maitokauppaan on eutanasia. Säännelty seurattu tarjonta vähentää rikollisuutta.

Pidetään nyt mielessä tosiasiat:

LSD ei aiheuta riippuvuutta, eikä satunnaiskäytössä psykooseja tai skitsofreniaa. Persoonallisuus ei sinänsä muutu, mitä nyt omia ongelmiaan pystyy eliminoimaan tripin jälkeenkin ja osaa ottaa muut ja muiden tarpeet paremmin huomioon.

Alkoholin merkittävin ongelma kun ei ole aine itse, vaan seura missä sitä nautitaan. Jos jokainen kaveri on punssia ammatikseen vetelevä voittaja, pahin haaste elämänhallinnan kannalta ei suinkaan ole parin viikon rajutkin vieroitusoireet, vaan siteiden katkaiseminen tutun ja ”turvallisen” ympäristön kanssa.

Tämän takia hoidot eivät toimi. AA-kerhon failure rate on 90%.

Antabuskin on parhaimmillaankin disinsentiivi, kun taas LSD antaa paljon rakentavammat keinot kohdata omat pirunsa. Kysymyksenhän pitääkin nimittäin olla ”haluanko viettää aikaani näiden hiton rottien kanssa” eikä ”haluanko jatkaa elämääni alkoholistina”.

Pitää myöskin muistaa ettei suomessa kukaan myy mitään ”huumeita pimeällä kujalla pyssy kourassa” eikä koululaisille. Johtuen nimittäin myynnin luonteesta itsessään. Paras asiakas on rahoissaan oleva ja tyytyväinen asiakas. Kukaan, etenkään psykedeeleillä leikkivä ei ole niin tyhmä että toiste asioisi myyjän kanssa joka tarjoaa mutkaa naamalle ennen kuin vie rahat.

Tämän kun yhdistää siihen että valtavalla henkilökohtaisella riskillä operoiva myyjä saa aniharvoin muutamaa satasta enempää kuukaudessa tajutaan että katutason diilerit operoivat omasta vinkkelistään enemmän kaveriporukkansa ”hyväntekijänä”, erään laisena psykedeelisinä Veikko Hursteina, niin ymmärretään huumekulttuuria taasen paremmin.

Portugalin malli olisi vähintäänkin tervetullutta, ja psykedeelihoito ensiarvoisen loistava idea, sikäli jos mitään aitoa kiinnostusta maailman pahimpiin kuuluvien yhteiskunnallisten alkoholiongelmien hoitoon oikeasti on.

10% käyttäjistä kuluttaa puolet viinasta. Samaiset sankarit toteuttavat 70+% kaikista väkivalta- ja henkirikoksista. Aika pienellä siirrolla pystyttäisiin merkittävästi vähentämään rikollisuutta ja poliisienkin leikkaukset olisivat paremmin oikeutettuja.

Puhumattakaan nyt inhimillisestä kärsimyksestä.

Mutta tässähän puhuu vain tiede. Sitähän ei poliitikot tajua faktaksi niin millään kun on dogma ja pyhä sana niskassa.

Kyllä kannanotoista huomaa millaisissa pilvilinnoissa kannabispöllyt kyökkifilosofit elävät. Mutta on täällä sentään joukossa painavaakin puhetta ”ammattilaiselta”.

Niinmaamakaa:

On liikuttavaa huomata miten et edes tajua kuinka juuri edustamasi arvotyhjiön takia suomessakin kymmenet ellei sadat tuhannet ihmiset kärsivät elämänsä hitaasta rapautumisesta kunnes ovat totaalisesti tuhoutuneita ihmisiä.

Jotta ymmärtäisit lukemaasi, sinun pitäisi pystyä ymmärtämään mitä tieteellinen metodi tarkoittaa.

Ja minkä takia tieteelliset tulokset ovat päteviä.

Niin kauan kun tämä puute on olemassa, et tietenkään voi käsittää mistä on kyse. On sanottu että kaikkein fiksuin ihminen on se joka osaa sanoa ”en tiedä” silloin kun ei tiedä. Tällöin on hyvä osata myös vaieta.

Minä en tarvinnut alkoholismin kitkemiseen terapiaa, en lääkitystä, en AA-kerhoa. Mutta jo yksi trippi riitti ymmärtämään seuran missä liikuin ja miten se vaikuttaa päihdekäytökseeni.

Siihen loppui väärässä seurassa roikkuminen ja päihteiden väärinkäyttö.

Nyt olen sellaisessa asemassa että harmittaa maksaa näin paljon veroja että duunareillekin riittää terveyskeskuspalveluita ja subventoita ja mikä pahinta, persuille palkkoja ja puoluetukea.

Niin se vain menee. Empiria vs. ennakkoluulot. Onnea valitsemallesi tielle.

KingQ:
Trippi auttoi sinua koska olit jo tehnyt päätöksen lopettaa. Tämä tulee aina muistaa. Päätöksen tehtyään on valittavana monia ratkaisuja – itse en suosittele trippejä enkä muita kemiallisia ratkaisuja, sillä niistä on ollut vain JOILLEKIN hyötyä, enemmän haittaa.

Ei ole olemassa yhtä hienoa ja upeaa mallia.

Toisaalta ei pidä lähteä ylimielistelemään, etten tarvitse mitään, ketään ym. pärjään aivan itse. Tässä voi tulla pää vetävän käteen hyvin nopeasti. Toivottavasti näin ei käy mutta kokemusta on sen verran, että MINÄ OLEN VALMIS on tuhon tie. Päihderiippuvuus on olemassa koko loppuelämän – halusi sitä tai ei.

”Nyt olen sellaisessa asemassa että harmittaa maksaa näin paljon veroja että duunareillekin riittää terveyskeskuspalveluita ja subventoita ja mikä pahinta, persuille palkkoja ja puoluetukea.”

Muuttuuko pillereiden napsimisen ja aivojen uudelleen kytkentöjen myötä myös luonne tai persoonallisuus? Vai ovatko egoistiset, narsistiset yksilöt vain muita valmiimpia uudenlaisiin aine- ja hoitokokeiluihin? Sitäkin kannattaisi selvittää ’tieteellisillä metodeilla’, sillä saattaa olla lähiomaisille ja tutuille erittäin ahdistavaa, jos entisestä väkivaltaisesta juoposta hoitojen seurauksena kuoriutuukin vaikkapa arvaamaton, väkivaltainen, tunnekylmä, muista piittaamaton, narsistinen suuruudenhullu.

LSD:n kohdalla saattaa käydä niin, että lääketeollisuus tekee siitä kemiallisen muunnoksen, testaa sen kliinisesti ja alkaa myydä testattua muunnelmaa lääkkeenä. – Saas nähdä, missä maassa sellaista testattaisiin – on siinä aika kovia riskejä.

Markkujula:

Olet täysin väärässä. Addiktiot on helppo ja vaivaton selättää. Siihen ei tarvita tukea, sairaanhoitoa, eikä ystäviä tai perhettä. Ei lääkkeitä, ei lääkäreitä, ei terapiaa. Senkun lopettaa ja asia on sillä selvä. On luonteen heikkoudesta kiinni ettei tätä yksinkertaista asiaa käsitetä.

Rippuvuus ei ole mikään elinikäinen ongelma. Kun lopetat, olet lopettanut. Sitten voit jäädä kokonaan kuiville tai opetella nauttimaan päihteistäsi kuin muutkin. Simppeliä ja helppoa.

Trollille ”muuttuuko luonne”: Sekoitat vahvasti asioita. En vain ole demokraatti enkä sosialisti joten minulla ei ole mitään motiivia osallistua yhteisvastuuseen. Asialla ei ole nuoruuteni urpoilujen kanssa mitään tekemistä.

Amfetamiinia käytetään jo lääkkeenä merkittävän paljon tiettyjen persoonallisuushäiriöiden hoitoon.

KingQ:
”Rippuvuus ei ole mikään elinikäinen ongelma. Kun lopetat, olet lopettanut. Sitten voit jäädä kokonaan kuiville tai opetella nauttimaan päihteistäsi kuin muutkin. Simppeliä ja helppoa. ”

No johan kirjoitit – et taida tietää mitään riippuvuudesta, et tosiaan yhtään mitään.

Jos sinulla on käynyt hyvä tuuri ja homma oli laaki sekä vainaa eli riippuvuus loppui – olet todella ensimmäinen ihminen, jolle on näin käynyt. Riippuvuus on ja pysyy, vaikka mitä tekisit. Se saattaa olla ”piilossa” ja iskeä sopivan hetken tullessa tai sitten ei – tämä onkin asian suurin ongelma. Tunnen lukuisia ns. eroon päässeitä, jotka ovay retkahtaneet 10-20 vuoden raittiuden jälkeen.

Ylimielisyys on ensimmäinen raitistumisen ongelma, joka johtaa helposti retkahtamiseen – toivottavasti näin ei käy. En halua olla ennustajaeukko.

Jos asia olisi noin, että siitä vain lopetetaan, niin ei meillä olisikaan 600 000 alkoholiongelmaista ja heistä n+1, jotka haluaisivat lopettaa mutta eivät vain onnistu.

Riippuvuuteen kannattaa perehtyä ennen kuin latelee viisauksia ja muita suuria totuuksia. Riippuvuus ei katso sosiaaliluokkaa, ei koulutusta eikä mitään ihmistyyppiä – kaikille se on sama ongelma ja yhtä suuri

Aina on helppo olla maalla viisas, kun laiva on merihädässä.

Näitä luetaan juuri nyt