Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Nokkela nykyihminen vs. neandertalilaisen katse

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 22.3.2013 07:40

Löytyyköhän koskaan yksimielisyyttä siitä, miksi neandertalinihminen hävisi?

Jo pelkkään kysymykseen pitää liittää monta varausta. Hävisikö neandertalilainen vai voiko sen ajatella sulautuneen osaksi nykyihmistä? Entä mitä yksimielisyys olisi? Pitääkö löytyä vain yksi lopullinen syy lajin häviämiselle vai voiko yksimielisyys koskea monen syyn yhteisvaikutusta?

Yle uutisoi jokin aika sitten englantilaisten tutkijoiden väitteen, jonka mukaan neandertalilaisen erityisen hyvä näkökyky olisi ollut syynä sen katoamiseen.

Ensikuulemalta väite tuntuu oudolta – evoluutiolla ei ole tapana liioitella yksittäisiä fyysisiä ominaisuuksia niin äärimmäisiksi, että niistä olisi kokonaisuuden kannalta enemmän haittaa kuin hyötyä.

Tarkemmin tutkisteltuna tutkijoiden väitteestä alkaa löytyä järkeä.

Pääkallojen yksityiskohdista voi nähdä, että neandertalilaisella oli suuremmat silmät kuin anatomisesti modernilla ihmisellä eli Homo sapiensilla. Samoin neandertalilaisen aivoista suurempi osa oli varattu näköaistimusten käsittelyyn. Yhteen ominaisuuteen panostaminen on aina muista pois.

Syynä eroihin oli ympäristö: Neandertalilainen kehittyi edeltäjästään heidelberginihmisestä Euroopassa ja sopeutui siis nimenomaan Euroopan oloihin eli pitkiin öihin ja lyhyisiin, valottomiin päiviin.

Homo sapiens taas kehittyi Afrikassa ja sen näkökyvyn ei tarvinnut sopeutua uuden manteren hankaliin oloihin. Evoluutiolla oli ollut tilaisuus painottaa aivojen kehityksessä muunlaisia ominaisuuksia kuin näkökykyä.

Sapiensin voimavarat ovatkin muualla. Me kykenemme toimimaan suurissa ryhmissä ja solmimaan ison määrän sosiaalisia suhteita. Lajimme sopeutuu nopeasti uusiin olosuhteisiin ja keksii ratkaisuja ennen kuin ongelmaa on edes syntynyt.

Saavuttuaan lopulta Eurooppaan nykyihminen joutui jakamaan elinympäristönsä neandertalilaisen kanssa. Viimeisen jääkauden loppupuoli oli karua. Isot saaliseläimet kuolivat sukupuuttoon laji lajilta. Resursseja oli vähän.

Nykyihmisen on esimerkiksi arveltu ommelleen itselleen vaatteita ja siten selvinneen vuotiin kääriytynyttä sukulaislajiaan toimintakykyisempänä kylmissä oloissa.

Samoin suuria yhteisöjä ja ruokavalion joustavuutta on esitetty syyksi sapiensin pärjäämiselle.

Näkökykyä tärkeämpää oli siis kyky innovoida, oppia muilta ja tehdä yhteistyötä. Niihin nykyihminen kykeni, koska aivojemme kapasiteettia ei ollut tuhlattu erinomaiseen näkökykyyn.

No, spekulaatiota tuokin. Todellisia syy-seurauslinjoja on vaikea tavoittaa aikojen takaa.

Jos minulla olisi suuremmat silmät, en ehkä edes pohtisi asiaa.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Mielenkiintoinen teoria tämäkin. Itse kallistuisin kuitenkin kannattamaan monen syyn yhteisvaikutusta, aika harvoin monimutkaiset muutokset tapahtuvat vain yhdestä syystä, vaikka tällaisen käsityksen voi eri tutkimuksista saada. Harvalla tutkimusryhmällä kun on mahdollisuutta tai edes osaamista tutkia kaikkia muuttujia.

”Miksi neandertalinihminen hävisi?”

Tämän teorian perusteella voi sanoa, että neandertalilaiset ovat hävinneet luonnollista tietä, kun heidän luontaisilla edellytyksillään ei selvitty muuttuneissa olosuhteissa.
Nykyihmisen edellytykset olivat nähtävästi tarpeeksi hyvät, ja se saattoivat saada täydennystäkin etelästä.

Ongelma tässä on siis nähdäkseni vertailussa, että miten nämä kaksi ihmislajia erosivat toisistaan nimenomaan suhteessa ympäristönsä vaatimuksiin, ei niinkään neandertalilaisten tappion syyt. Jälkimmäiselle lajille ei varmaankaan voinut niissä luonnonoloissa muuten käydäkään. Tietysti on aina kohtalokkaan sattuman mahdollisuus.

Artikkelissahan esitellään todennäköisimmät erot (kyseisen teorian kannalta), joten siinä mielessä ei ole huomauttamista.

Miten niin hävisi? Eihän se edes teoriana ole mahdollinen. Pitkät ajat kimpassa elettiin ja ”ryssiä hätyytettiin” niin että metsä vaan ryskyi.

Neandertalin porukka elää ja porskuttaa keskuudessamme kuin perussuomalaiset ikään (ei tietenkään ihan ”porukkana”).

Jos virolaiset muuttaisivat Suomeen, pitäisikö tulevaisuuden historijoitsijoiden ihmetellä mihin he hävisivät? Heistä tulisi suomalaisia ja neandertalilaisista tuli ”nykyihmisiä” (siis niistä joita ei pataan pantu).

Kyllä ne hormoonit hyrräsivät silloinkin ei tässä muuten oltais.

Neanderthalin ihminen ei hävinnyt mihinkään. Artikkelin kirjoittajankin perimästä todennäköisesti 2-4 % on neanderthalin perimää. Jos siis olet hukanut neanderthalin ei tarvitse katsoa kuin peiliin ja etsiä se sieltä. Syitä katoamiseen ei kenties pitäisi etsiä vaan miksi sapiens geenit ovat näin vallitsevia.

Suuret silmät? Aivoista iso osa tuhlattu näkemiseen? Hämäränäkö? Suuret silmät eivät ole mikään todiste aivojen näköalueen suuruudesta. Kissa näkee hyvin hämärässäkin, mutta sillä on ihmistä pienemmät silmät. Ja paljon pienemmät aivot, eli aivojen näkökeskuskin on paljon pienempi kuin ihmisellä. Miksi Neandertaalilainen tarvitsisi näkemiseen yhtään isompaa aivoaluetta.

Euroopan pimeys? Puolet vuodesta eli kevätpäivän ja syyspäivän tasauksien välissä päivä on pitempi, kuin Afrikassa. Muulloinkin päivän pituuden ero Afrikan ja Etelä-Euroopan välillä on melko pieni. Entä onko vastaavasti nykyihmisen eurooppalainen rotu viimeisen 30.000 vuoden aikana sopeutunut afrikkalaiseen mustaan rotuun verrattuna näkevämmäksi ja tyhmemmäksi – huippuna pohjoiseurooppalainen rotu?

Teoria on täynnä hataria oletuksia.

Rohkenen epäillä,

Kyllä siinä näyttäisi perää olevan laajemminkin. Meillä suomalaisillakin se huomataan:
http://www.cbc.ca/news/technology/story/2011/07/28/north-big-heads-eyes-oxford.html

Mitä valoon tulee, niin juuri kaamosaika on aikaisemmin muodostanut eräänlaisen pullonkaulan ihmisten elämässä. Etelän asukkaat ovat aina voineet suorittaa päivittäiset olennaiset asiansa valoisana aikana, mutta pohjoisten, joilla elämän välttämättömyyksien hankkiminen sitä paitsi on vienyt enemmän aikaa, on täytynyt pitkiäkin jaksoja vuosikierrosta toimia pimeässä tai hämärässä. Pienisilmäiset lienevät vähitellen harvinaistuneet populaatiossa.

Viimeinen epäilyksesi on mielestäni aiheellinen. Voiko väite ”Yhteen ominaisuuteen panostaminen on aina muista pois” siis pitää paikkansa? Eikö aivojen kokonaissuorituskyky ole voinut kasvaa vastaavasti, eli muut kuin näköosat ovat kehittyneet samaan tahtiin kuin etelän asukkailla ja yleensä nykyihmisellä. Toisin sanoen niin me pohjoiset nykyihmiset kuin neandertalilaisetkin (aikanaan) olemme saattaneet pysyä yhtä älykkäinä kuin muutkin, huolimatta näkökykymme otaksuttavasti tarvitsemasta jonkin verran suuremmasta aivopotentiaalista.

Edelleen haistakahtaa.

Väite, että pohjoisessa eläimillä ja ihmisillä on lajinsa eteläisiin rotuihin nähden isommat silmät saattaa pitää paikkansa. Sen sijaan selitys, että silmän suuruus johtuisi paremmasta hämäränäkemisestä, on käsittäkseni vain tutkijan hatustaan tempaisema arvaus, eikä varsinainen tutkimustulos. Yhtä hyvin isolle silmälle voi löytyä jokin muu pohjoiseen liittyvä tai liittymätön selitys.

Eikä ole mitenkään selvää sekään, että parempi hämäränäkö eli valolle herkemmiksi kehittyneet sauvasolut vaatisivat yhtään lisää aivokapasiteettiä. Ihmistä paremminhan metsähiiretkin yönäkevät kärpäsen kokoisilla aivoillaan (ja pienillä silmillään).

Tutkijat voisivat ensin varmistaa teoriansa laittamalla afrikkalaisia ja suomalaisia näkötestiin. Teorian mukaan suomalaisilla pitäisi olla parempi hämäränäkö. Jos testi vahvistaa sen, niin vasta sitten tutkijan arvauksille alkaa löytyä jotain katetta.

Näitä luetaan juuri nyt