Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Nobel immuunipuolustuksen tutkijoille, yhdelle kuolleelle

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 3.10.2011 20:48

On alkanut se aika vuodesta, kun Nobel-palkinnon sivut ovat jatkuvasti jumissa. Ensimmäinen palkinto myönnettiin tänään iltapäivällä lääketieteestä: se jaettiin yhdysvaltalaisen Bruce A. Beutlerin, ranskalaisen Jules A. Hoffmannin ja kanadalaisen Ralph M. Steinmanin kesken. Beutler ja Hoffmann jakavat puolikkaan palkinnosta, toinen puolikas on osoitettu Steinmanille. Kolmikko on kunnostautunut immuunivasteen tutkimisessa.

Erikoisen palkitsemisesta teki se surullinen seikka, että Steinman oli ehtinyt kuolla perjantaina haimasyöpään. Palkintoahan ei sääntöjen mukaan myönnetä kuolleille, mutta ei Nobel-komitea enää päätöstään lähtenyt muuttamaankaan. Tieto Steinmanin kuolemasta ei ollut kiirinyt heille asti. Se olikin oikea teko tuollaisessa tilanteessa.

Beutlerin ja Hoffmannin ansiot ovat synnynnäisen immuunivasteen tutkimisessa. He ovat löytäneet soluista reseptoreja, jotka tunnistavat elimistöön tunkeutuneita mikro-organismeja ja käynnistävät immuunivasteen ensimmäisen aallon.

Postuumisti palkittu Steinman puolestaan tutki immuunivasteen ”oppivaa” osaa, sitä, jonka avulla elimistö hankkii immuniteetin kohtaamiaan tunkeutujia vastaan. Steinmanin tutkimukset ovatkin kolmikon tekemisistä kaikkein kiinnostavimpia.

Steinman oli erikoistunut niin kutsuttuihin dendriittisoluihin, jotka hän löysi vuonna 1973. Ne muodostuvat luuytimen kantasoluista ja kulkeutuvat verestä kudoksiin, joissa ne odottavat eräänlaisina esiasteina, kunnes elimistöön ilmestyy tunkeilija, patogeeni. Dendriittisolut kykenevät fagosytoimaan eli solusyömään kokonaisia mikrobeja. Syödystä patogeenista dendriittisolu pilkkoo antigeeneja, jotka se ”esittelee” T-lymfosyyteille. Jos T-lymfosyytti ”muistaa” kyseisen antigeenin, se aktivoituu. Se alkaa monistua, ja monistuneet solut huolehtivat patogeenien poistamisesta elimistöstä.

Nobel-komitea, tai oikeastaan Karoliininen instituutti, joka vastaa fysiologian ja lääketieteen palkinnonsaajan valinnasta, on ennenkin palkinnut immuunivasteen tutkijoita. Nyt palkitun kolmikon työt ovat kartoittaneet synnynnäisen ja hankitun immuunivasteen rajapintaa ja kommunikaatiotapoja.

Nobel-palkinnon säännöissä tosiaan kielletään  edesmenneen henkilön palkitseminen. Niissä sanotaan myös, että jos palkinnon saajaksi nimetty henkilö ehtii menehtyä ennen palkinnon luovuttamista, hän kuitenkin pysyy palkittuna. Ennakkotapauksia ei oikein ole: vuoden 1996 taloustieteen palkinto myönnettiin William Vickreylle, joka kuoli muutama päivä palkinnon julistamisen jälkeen. Hän ”sai pitää” palkintonsa.

Jonkin aikaa Nobel-komitea ilmeisesti joutui tänään pähkäilemään, mitä tehdä ainutlaatuisessa tilanteessa. Iltapäivän aikana liikkeelle lähti juoruja, että asiaa harkittaisiin uudestaan. Illalla julkaistiin kuitenkin uusi lehdistötiedote, jossa vakuutettiin Steinmanin pysyvän palkittuna.

Huomenna on fysiikan palkinnon vuoro. Toivottavasti kaikki pysyvät elossa.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Minulle on jäänyt epäselväksi kuoliko Steinman ennen päätöstä, vai sen jälkeen, kuitenkin ennen julkistamista? Jälkimmäisessä tapauksessa palkinnon vieminen olisi ollut tökeröä.

Tiedotusvälineet ovat ainakin kertoneet, että Steinman olisi kuollut jo ennen kuin päätös palkinnon jaosta hänelle oli tehty – siis päiviä ennen palkinnon saajien julkistamista.

En ole löytänyt yksiselitteistä vastausta tuohon, enkä oikein tiedä, millaisella aikataululla Nobel-päätökset käytännössä tehdään. Jotenkin kuvittelisin, että palkinnoista päätettäisiin hyvissä ajoin ennen palkinnon julistamista, ei siis vain muutamaa päivää ennen. Steinman kuoli kolme päivää ennen palkinnon julkistamista.

Päätös tehtiin perjantaina pari tuntia em. henkilön kuoleman jälkeen niinsanotusti ”hyvässä uskossa”.