Nimetön tutkija ei ole eettinen tutkija
Osallistuin perjantaina Tieteiden päivien Joensuun ohjelmaan olemalla mukana tutkijoiden ja toimittajien sananvapautta käsitelleessä paneelikeskustelussa. Sivusimme siinä muun muassa Turun puukotusten uutisointia sekä itsesensuuria. Tällainen ajatuskulku kehittyi keskustelun tiimellyksessä:
Sananvapaudessa on se hankala puoli, että yhden sananvapaus on helposti pois toisen sananvapaudesta. Näinhän sen ei pitäisi olla: teoriassa sananvapaus on loputon luonnonvara.
Silti käytännössä maailma on täynnä asetelmia, joissa ihminen käyttää omaa sananvapauttaan toisten sananvapauden kaventamiseen. Bloggari ei viitsi enää kirjoittaa tietystä aiheesta, koska siitä kirjoittaminen täyttää kommenttikentän henkilöön menevillä kommenteilla tai tuo sähköpostiin uhkauksia ja solvauksia. Miksi altistaa itsensä moiselle vihamyrskylle, ajattelee bloggari ja pysyttelee aiheissa, jotka eivät kiihdytä ketään. Tieteentekijät eivät viitsi lähteä kommentoimaan vaikeita aiheita mediaan, koska palautevyöry tulee olemaan niin kiivas. Toimittaja välttelee aiheita, jotka edellisellä kerrassa aiheuttivat uhkaavia puhelinsoittoja ja valituksia esimiehelle.
Siksi sananvapautta rajoitettakoon nimenomaan sellaisen henkilön kohdalla, joka käyttää vapauttaan muiden hiljentämiseen. Vain siten sananvapaus pysyy mahdollisimman laajana.
On varmasti myös olemassa liiallista itsesensuuria, arkuutta sanoa tärkeiksi kokemiaan asioita kritiikin pelossa. Mutta kuka voi sanoa, missä menee turhan itsesensuurin ja terveen itsesuojelun raja? Olemme ihmisiä, joiden pitäisi jaksaa myös hoitaa lapsemme ja kotimme, käydä töissä ja säilyttää mahdollisuus vielä seuraavaankin työpaikkaan, nukkua yömme ja säilyttää itsetuntomme. Osaa kestää painostusta enemmän ja osa vähemmän, mutta lähtökohtamme ovatkin aina erilaiset.
Joskus pyrkimyksessä suojautua ikävältä palautteelta astutaan minunkin mielestäni aivan väärän aidan taakse. Näin kävi kuukausi sitten Turun Sanomien jutussa, jossa Turun puukotuksiin liittyen oli haastateltu ”maahanmuuttoon ja kotoutumiseen vuosikymmeniä perehtynyttä tutkijaa” – nimettömänä. (Haastattelun journalistisia perusteita ehti jo arvostella bloggarikollegani Mediaansekaantuja.)
Tutkijan nimettömyyttä perusteltiin jutussa ”asian herkkyydellä” – eli tutkijaa on haluttu suojella tai hän on itse halunnut suojautua ikävältä palautteelta.
Tällainen tutkija olisi voinut pysyä kokonaan vaiti. Olen nimittäin vahvasti sitä mieltä, että haastattelu sotii Hyvän tieteellisen käytännön henkeä vastaan.
Hyvästä tieteellisestä käytännöstä (HTK) voi lukea Tutkimuseettisen neuvottelukunnan sivuilta, ja olennaista on se, millaisissa tilanteissa TENK ohjaa noudattamaan HTK-ohjetta: ”Tutkijoiden tulee noudattaa edellä mainittuja käytäntöjä myös toimiessaan opettajina ja ohjaajina, tutkimustyöpaikan tai -rahoituksen hakijoina sekä muissa oman alan asiantuntijatehtävissä niin tieteellisissä kuin tiedeyhteisön ulkopuolisissakin yhteyksissä. Käytännöt koskevat tutkimustoiminnan ohella opetusmateriaaleja, kirjallisesti ja suullisesti annettuja lausuntoja, arviointeja, ansio- ja julkaisuluetteloita sekä yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tilanteita niin painetuissa kuin sähköisissäkin julkaisukanavissa, myös sosiaalisessa mediassa.” Esiintyessään tieteen edustajana tutkijalla on siis aina velvollisuus tehdä se hyvän tieteellisen käytännön mukaisesti.
Nimettömänä esiintyminen estää lukijaa arvioimasta, kuinka hyvin TS:n haastattelema tutkija on noudattanut hyvää tieteellistä käytäntöä. Emme voi arvioida hänen tarkkuuttaan, rehellisyyttään tai huolellisuuttaan, hänen sidostensa merkitystä, hänen tutkimuslupiaan tai rahoituslähteitään, koska emme tiedä, kuka hän on ja millaista tutkimusta hän on tehnyt.
Ei ole mitään mieltä uutisoida tutkimustuloksia, joiden laatua on mahdoton arvioida. Yhtä hyvin Turun Sanomat olisi voinut haastatella nimetöntä kadunmiestä. Olen kirjoittanut ennenkin siitä, kuinka turha on tiedeuutinen, jossa ei ole lähdettä.
Tutkijoiden itsesensuuri on harmillista mutta monella tapaa pienempi paha kuin tieteen etiikan rikkominen. Jos pelottaa liikaa, on parempi jäädä kokonaan kotiin kuin olla eettisesti kestämätön.