Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Nettikommentointi ja käsitykset tieteestä

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 4.10.2013 08:03

Millä tavoin nettikeskustelu vaikuttaa ihmisten käsityksiin tieteestä? Pitäisikö keskustelua ohjata nykyistä paremmin?

Tieteen pitkäaikainen kansantajuistaja, Popular Science -lehti, poisti nettisivuiltaan artikkelien kommentointimahdollisuuden. Lehti perusteli päätöstään sillä, että nettikeskustelujen kiihkeys vääristää ajan kanssa ihmisten käsitystä tieteestä.

YLE:n toimittaja kirjoitti tapauksesta ja kysyi mielipidettäni asiasta, mutta kirjoittelen tähän ajatuksiani hieman YLE:n juttua pidemmin.

Myös Tekniikka ja talous kertoi Popular Sciencen päätöksestä.

Ensimmäinen ajatukseni oli, että Popular Sciencen päätös estää kommentointi oli huono – suorastaan hieman typerä.

Popular Science on suurelle yleisölle suunnattu lehti, ja tietenkin keskustelu on nimenomaan ”maallikkojen” keskustelua, samanlaista kuin netissä muutenkin. Miksi nimenomaan tieteen pitäisi olla aiheena jotenkin pyhää ja loukkaamatonta?

Tiedemaailmassa on menossa eräänlainen avoimuuden aikakausi, ja Suomessakin puhutaan paljon tieteen ja yhteiskunnan vuorovaikutuksesta. Tutkijoita kehotetaan kommunikoimaan myös tiedemaailman ulkopuolelle.

Popular Sciencen päätös tuuppaa tiedettä takaisin norsunluutorniin. Nimenomaan mahdollisuus osallistua keskusteluun voi saada ihmiset kiinnostumaan tieteestä.

Lehti siteeraa tutkimusta, jossa testattiin nettikommenttien vaikutusta lukijan käsitykseen itse artikkelista. Kommenttien huomattiin vaikuttavan: kiihkeä ja vinoutunut kommentointi vääristää siis lukijan mielessä artikkelin väittämiä tai vaikuttaa siihen, miten lukija väitteet tulkitsee.

Popular Science olettaa, että lopulta vääristynyt keskustelu vaikuttaa yleiseen asenteeseen tiedettä ja tutkimusta kohtaan sekä vaikkapa siihen, kuinka tiedettä rahoitetaan.

Pidän ajatusta sinänsä kiehtovana ja kauniina. On mukavaa ajatella, että ruohonjuuritason keskustelu näkyy lopulta tieteen toimintamahdollisuuksissa asti. Kannattaa siis keskustella ja kirjoittaa tieteestä!

Kuitenkin pidän kyseisestä tutkimuksesta tehtyjä johtopäätöksiä turhan yksioikoisina. Tutkimus kertoo vain nettikommentoinnin välittömistä vaikutuksista lukijaan ja lukijan mielentilaan. Viha ja epäluulo herättävät vihaa ja epäluuloa toki herkästi myös lukijassa.

Polku nettikommenteista poliittisiin päätöksiin tieteen rahoituksesta on todellisuudessa varsin mutkainen. Väliin mahtuu monenlaista keskustelua monista näkökulmista, keskustelua tieteen sisällä, yleisiä maailmantalouden ja politiikan tapahtumia, rahanjakoa yliopistojen sisällä, vaikka mitä. Muuttujia on kovin paljon. Esimerkiksi ilmastonmuutosdenialismi ei tunnu vähentäneen ilmastotutkimukseen käytettävää rahoitusta.

Popular Sciencen päätöksen merkitystä ei myöskään kannata liioitella. Yksittäisen lehden hetkellinen teko ei vaikuta oikein mihinkään. Popular Sciencen artikkeleita voi sitä paitsi kommentoida esimerkiksi Facebookissa ja Twitterissä entiseen tapaan.

Kommentointimahdollisuuden poistaminen lehden omilta sivuilta on vain ele. Popular Science ei halua olla edistämässä keskustelukulttuuria, jossa vaikkapa ilmastonmuutos on vain yksi mielipide. Nimenomaan eleenä teko on tavallaan kunnioitettava.

Oma suhteeni nettikeskusteluun on kaksijakoinen. Lehtien keskusteluosioita en juuri lue, mutta vaikkapa Facebookissa on oikein mielenkiintoisia keskusteluja. Ehkä siis toimin juuri niin kuin Popular Science toivoisi ihmisen toimivan.

Kuitenkin pidän tärkeänä keskustelumahdollisuutta ylipäätään ja toivon, että netissä edelleen olisi paikkoja, joissa voi keskustella nimettömänä ja rekisteröitymättä. Jokaisen lehden ei sellaisia tietenkään tarvitse tarjota.

Mietin myös, oliko Popular Sciencen päätöksessä lopulta kyse vain laiskuudesta moderoida keskusteluja.

Joskus lehtien kommenttiosioita lukiessa tulee nimittäin mieleen, että toimitus voisi ottaa nykyistä enemmän vastuuta keskustelun kulusta. Ei ainoa malli voi ole se, että artikkelin jälkeen ”sana on vapaa” ja keskustelu kulkee itsestään aivan mihin tahansa suuntaan.

Toimitus voi ohjata keskustelua kysymällä lukijoilta kysymyksiä, poistamalla asiattomat kommentit ja osallistumalla ylipäätään. Keskustelumahdollisuuden voi siis tarjota joko aktiivisesti tai passiivisesti.

Esimerkiksi YLE ei enää avaa nettisivuillaan kommentointimahdollisuutta automaattisesti kaikkiin uutisiin. Kun kommentointimahdollisuus on, keskusteluun johdatellaan. Popular Sciencen päätöstä käsittelevän artikkelin kommenttiosuudessa kysytään lukijoiden omista tavoista osallistua nettikeskusteluihin. Keskusteluosio ei myöskään ole ”fyysisesti” kiinni itse artikkelissa.

Joka tapauksessa Popular Sciencen päätös ja sen perusteet olivat ajatuksia herättäviä. Seuraan tilannetta mielenkiinnolla.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

hra K

Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä anonymiteetin suojissa kyyristellään siksi, että niin voidaan kirjoittaa jotain sellaista, minkä takana ei omalla nimellä kehdata seisoa.

Kun evoluutio on kehittänyt lajillemme moraaliset tunteet, on minusta väärin sanoa, että ihmisten välinen keskustelu ilman niitä olisi jotenkin aidompa. Minusta se ei ole aitoa ihmisten välistä keskustelua. Se on lähempänä aitoa sosiopaattien välistä keskustelua.

@Pekka Raukko

Mihinkähän tutkimukseen tuo ”yhdeksän tapausta kymmenestä” perustuu? Itse olen kirjoittanut nimellä ja kuvalla aikana 1960-79 Uudessa Suomessa, Viikkosanomissa ja Helsingin Sanomissa, missä kirjoittelut loppuivat NL:n lähetystön protestiin 1979. Kun tätä ”loppua” ei haluttu myöntää, muutuin Ranskassa viiniä liikaa juoneeksi fabulistiksi, jonka ”fabulointeja” sekä KGB että GRU saivat kuunnella puhelimistani ja asunnoissani Suomessa. Olin touhunnut PE/Tiedustelulle Pariisissa 1967-72, ollut mukana Maon kutsussa Nixonille 1971, tiesin, että NL:N viime taisto oli tuomittu epäonnistumaan.

Mikään tästä ei ollut reaalisesti salaista eikä mitään siitä voinut kukaan kirjoittaa Suomessa ilman NL:n lähetystön, Supon, UM:n ja PlM:n alkamatta paljastamaan kirjoittajaa ”konspiraationa.” Eli joko on kirjoitettu nimellä tai ilman nimeä siitä, miten Suomi ajettiin konkurssiin, kun NL:n viime taistoon otettiin osaa? Oman kokemukseni mukaan asiasta ei voi kirjoittaa, vaikka se olisi aihe, josta joukko ”nimettömiä” tietäisi tosi paljon.

Perinnäisesti, jos jotakin journalismista tietää, on täysin selvää, että juuri rikollista mielivaltaa, yksinvaltaa, on vastustettu nimettömin kirjoituksin. Muu ei olisi voinut onnistua. Eikö Suomessa siis ole aihetta moiseen?

Moni lausahdus täällä on perusteltu (oikeastaan kaikkikin omalla tavallaan).

Oma käsitykseni on että ajatus omaa oikeudet olemassaoloon, radikaalikin ja myös esille pääsyyn ilman että sen syntypaikkaa etsitään. Ellei näin ole… hyödylliset, jopa tärkeätkin ajatukset katoavat jonnekin.

Ehkä jotain tällaista on saattaanut lainlaatija vaistota kun sanan- ja ajatuksenvapauslakeja kirjoitettiin.

En tietenkään haluaisi kuunnella ”sonnanpuhujia”, mutta kyllä sekin jotain kertoo, ainakin sen, kuinka paljon on heitä joiden ”mielensiveys” lantakaslaatua.

Tiedeyhteisö on julkisuuden henkilö sinänsä, tai ainakin sellaiseksi pyrkii. Kun näin on sen tulee myös ottaa vastaan ns julkisuuden kirot…yölliset puhelut, haistattelut, vähättelyt ja tappouhkaukset.

Edellä mainitut pahuudet ammentavat liikevoimansa ehkä samoista lähteistä kuin koulu, ynnä työpaikkakiusaamiset…siis joidenkin yksilöiden alemmuuden tunteesta.

Penttijuhani kirjoitti:
”Mihinkähän tutkimukseen tuo ”yhdeksän tapausta kymmenestä” perustuu?”

Ei mihinkään.
Jätin sen yhden paikan avoimeksi, niin että jokainen anonymiteetin takana kyyristelevä voi kuvitella itsensä sille paikalle.
Olen jotenkin niin hellämielinen. :)

Pekka Raukko,

Ei täällä tarvitse kyyristellä, sillä foorumit tarjoavat reilun kokosuojan. Sopii kokeilla itsekunkin…

Ken klikkauksista rahansa saa, ei klikkauksista luovu.

-wanha interwebin viisaus

@Pekka Raukko

Suomen ns. ”julkisessa sanassa” vaikutta yhä se lähihistoria, että maassa on paljon asioita, ml. ikäviä asioita, joista ei ”virallisesti tidetä,” eikä haluta tietää. Tuota tietoa on estetty mm. uhkauksin, diskreditoinnein, jättämällä tutkimatta mm. ”kuolemantuottamuksia” ja ”auto-onnettomuuksia,” joilla on samasta syystä voitu uhata.

Jopa tämä nettokommentointi voi olla mutkikasta. Omalla kohdallani se loppui Hesarissa, kun se muutti ”nimimerkkini” minulta asiaa kysymättä. Uusi Suomi alkoi vaatia kuvaa, mikä on koomista, kun sillä ei ole mitään selvää linjaa. Oma turvallisuuteni myös informoi, että kuvan avulla pääsee sisään tietokoneeseen. Se on selvä ja eksklusiivi koodi. Jos lisävaade on ”pankkitunnus,” voi vain ihmetellä. Onko US hoopojen käsissä?

Yle taas syötti MS-johtajansa alla koneeseeni e-mailin (pentijuha@msn.com), jota minulla ei ole, ja jolle en pääse, mutta joka osin sulki olevan e-mailin. Se otti myös haltuunsa nimimerkkini, joka sentään on yhä SK:ssa. En tiedä miten pitkään. Se siis ns. ”arvoista” siellä – ja periaatteista – ”käytännöistä.”

Penttijuhani,

Et tietenkään usko, mutta mielikuvituksesi tuntuu laukkaavan liian lujaa.

@hra K ###

Missä kohtaa mielikuvitukseni laukkaa? Ole hyvä ja täsmennä!

Kun touhusin PE/Ttiedustelulle sen pyynnöstä Pariisissa 1967-72, alkuun tehtävä oli edistää maan puolueettomuuden pyrkimystä. Sen nimissä Etykiin saatiin mukaan ns. Oikeuskori, kuten ministeri Harmell Belgiasta vaati. Sitä kannatti Keinonen – varomattomuudesta. Sai erota – mutta muusta syystä. Sitä kannatti Brysselin lähettiläs, joka ”sairastui.” Jne, yms. Kun 1979 kirjoitin aiheesta, UM:n apulaisvaltiosihteeri ”katosi.” Hänet korvasi neljän miehen protesti NL:n lähetystöstä Hesarin toimitukseen.

Vastaava oli kokemus jo 1975, kun sain Hesarin etusivulle virolaisten mielenosoituksen Helsingissä. Tuolloin tosin protestia yritti neljän miehen pieksäntä- tai muu ryhmä NL:n lähestystöstä Pirkkalan lenkkipolulla. Kun sitten Hesarikin sai aiheen päästää housuihinsa, kuulin olevani Ranskassa liikaa viiniä juonut höpsö; olin mm. ennustanut NL:n tappion sen ”viime taistossa” vuodesta 1971, kun välitin Maon kutsua Nixonille. Se ratkaisi kylmän sodan.

Mikä mm. edellisestä ei pidä tai ei pitänyt paikkaansa? Mitään ei tosin voitu Suomessa tietää, kun NL arvioitiin ”ikuiseksi” ja ikuisesti kannattavaksi.

Hra K: ”Tietääkö joku esimerkiksi kelpaavan nettikirjoittajan, joka siis ”alentuu” asialliseen ja tarvittaessa perusteelliseenkin keskusteluun lukijoidensa ja kommentoijiensa kanssa?”
Täällä mm. Marko Maunula, eräät muutkin ovat kommentoineet palautetta. Vähän nihkeästi tosin.

P. Raukko: ”Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä anonymiteetin suojissa kyyristellään siksi, että niin voidaan kirjoittaa jotain sellaista, minkä takana ei omalla nimellä kehdata seisoa.”
En ole tuosta samaa mieltä. Enemmistö anonyymikeskustelijoistakin on asiallisia, anonyymius usein liittyy esim. siihen, että työtehtävät tai virka voivat rajoittaa mielenilmausta. Toisaalta keskusteluja ei haluta tehdä henkilökohtaisiksi, oma keskustelunikin loppuu, jos vaaditaan oikeaa nimeä. Asia on olennaista, ei kirjoittajan henkilöllisyys.

Penttijuhani,

En tunne vaiheitasi, mutta kertomasi kuulostaa uskomattoman dramaattiselta. Tuollaisen uskomiseen tarvittaisiin todisteita. Pelkät omat muistelut eivät vakuuta, joten niitä ei kannata täälläkään esittää. Paras pysyä yleisemmässä asiassa.

@ hra K ###

Kirjoitin tunnetuista faktoista, siis yleisesti tunnetuista. Kysyin myös, mitä niistä et usko, mihin ei tullut vastausta. Tuon kehoituksen ”pysyä yleisessä asiassa” olen muuten kuullut – yleisemmässä muodossa – mm. UM:ltä, PE:n turvallisuudelta ja Supon pomolta, Arvo Pentiltä. Se tarkoitti, että faktoja tuli välttää, jos ne velvoittivat.

Kaikkien kohdalla se tarkoitti, että täsmätietoa siis tuli välttää. Kaikien kohdalla syy oli, etteivät ne tehneet työtään. Se tarkoitti käytännössä mm. sitä, että PE:n juhlallisesti ja todistajien läsnäollessa vaatima turvallisuusvakuutus katosi virallisista valtion papereista. Lisäksi kehoittettiin unohtamaan se ”tulevaisuuteni nimissä,” hieman eri sanoin.

Suomen lain mukaan kyseessä oli mm. noiden kolmen hallinnon kohdalla maanpetos, jollaisesta sota-aikana olisi voitu teloittaa. Eli kysyin, mitä faktaa et voi uskoa, mihin ei vastattu. Tässä niitä lisää. Mitä siis et usko?

Tuo hra K on muuten hyvä nimimerkki. Aiemmin tuntemani hra K:n ”prosessi” oli tavallaan ylentävä esikuvana. Jos sen otti ”yleisesti,” se kuvasi hyvin myös Suomea. Muttei kansalaisen oikeuksia voi puolustaa pelkästään kirjallisilla yleisyyksillä, vaikka minäkin oli Supon mukaan ”kirjallinen” tyyppi.

Penttijuhani,

En osaa ottaa kantaa tuollaisiin asioihin. Mutta luulenpa, että et itsekään pysty esittämääsi perustelemaan, joten siirryttäneen asiaan eli nettikirjoitteluun yleensä. Ellei se ole jo tässä yhteydessä loppuunkaluttu.

Joillakin näyttää olevan sairaalloinen himo päästä selvittelemään kesakustelijoiden taustat.

Kun saa selville nimen, saa lopulta selville kaiken muunkin. Kavahdan nimeni luovuttamista tahoille jotka sitä tuntuvat erityisen innokkaasti tahtovan. Kaikkii ei ole silloin niinkuin pitää.

Itseäni ei kiinnosta vähääkään kommenttien taustalla olevat persoonat. Persoona tulee aina näkyviin heidän kirjoituksissaan, sen pitää riittää.

Kun tervehdin ihmisiä kadulla tai hississä en kysele heiltä…leitä te olette?

”Yle taas syötti MS-johtajansa alla koneeseeni e-mailin (pentijuha@msn.com), jota minulla ei ole, ja jolle en pääse, mutta joka osin sulki olevan e-mailin”

Tässä virkkeessä ei kyllä ole mitään tolkkua, mutta siitä voi päätellä että kirjoittaja ei ole kovin tietokonelukutaitoinen mutta mahdollisesti hieman paranoidi. Syystä tai toisesta.

Eli Penttijuhani, jos haluat että sinut otetaan todesta, koeta kirjoittaa ymmärrettävästi eikä tuohtuneesti.

@ eero ###

Jotenkin koomista todeta, miten ”nimettömiä kirjoittajia” riittää kumoamaan Suomessa aikoinaan tunnetun toimittajan esittämiä faktoja tunnetusta – mutta ei vieläkään virallisesti myönnetystä – yya-sopimuksen aikaisesta tilanteesta. Tavallisestihan ”nimettömät” esittävät faktoja, joiden luonne vaatii nimetömyyttä. Kun olen aina kirjoittanut nimellä, se johti kohdallani pakotettuun maasta ”poistoon.” Kun sitä ennen oli vaadittu ”valaehtoinen velvoite,” ja kun se ei katoa jos joku evl tahtoo everstiksi, eversti kenraaliksi, neuvos lähettilääksi tai poliitikko ministeriksi, niin kirjoitan yhä aiheesta Oikeuskanslerille tai jollekin vastaavalle. Suomeen en itse palaa kuin todistajana Valtakunnanoikeuteen, mieluimmin videoitse maan ulkopuolelta. Mutta jutussa on runsaasti virallisia diarionumeroita Suomessa, Ruotsissa, ja Tanskassa, missä Oikeusministeri kysyi, mitä heidän tulisi tehdä. Olisi tullut paeta CIA-konspiraationa.

Pitkään sitä ennen tulin täälläkin ”paranoidiksi.” Diagnoosi tuli lääkäriltä, jota en tavannut, Tanskan ”valtion keskussairaalan keuhko-osastolla.” Sitä ennen sain myös kutsun Tanskan rikospoliisiin haukuttavaksi. Se oli ainoa vastaus, kun tarjosin tietoa – ilman korvausta – ns. Palme ryhmälle ja lähetin kirjeen Ruotsin lähetystölle Köpiksessä. Ne eivät vastanneet; eivät halua tietää, mitä itse tekivät, kun Balttian itsenäisyydestä päätettiin. MIten monta epäiltyä muuten paetettiin Amerikkoihin. Miten monta siellä tapettiin. Vain yksi, vai kolme?

En ole tosiaankaan komputertuntija. Mutta tuo e-maili pantiin koneeseeni vastaamalla ”oikeaan osoitteeseen” ja kirjoittamalla osoiteruutuun väärä osoite. Se uinui tosi kauan jossakin, ilmestyi sitten vaatena, että annan koodin tuolle väärälle e-mailille, jos haluan oikeaan e-mailiin. Outoa se on. Se taas on selvä, että kuva esimerkiksi on hyvä koodi mm. dokumentteihin menoon. Eli jos dokuista panee kuvan keskustelupalstoille, ja dokuja haluaa suojata, tuo kuva tulee ottaa pois sieltä. Paranoidista, eikö olekin?

”Eli jos dokuista panee kuvan keskustelupalstoille, ja dokuja haluaa suojata, tuo kuva tulee ottaa pois sieltä. Paranoidista, eikö olekin?”

On tosiaan paranoidista, koska tuossakaan virkkeessä ei ole mitään järkeä. Kuva pannaan keskustelupalstalle kopioimalla, ei sitä sinun My Documents -kansiostasi (tai what ever) kaiveta.

Olisiko mitenkään mahdollista että koettaisit ilmaista tuohtumuksesi syyn ymmärrettävällä suomella paikassa, joka on relevantti. Tämä blogi ei ole relevantti paikka.

Oikeuskanslerinvirastossa juttu on ollut vuodesta 1974 Dn:olla 981a/74. Siitä näkee, miten Suomen turvallisuus ymmärsi Kekkosen aikana ”relevantteja asioita,” kun valtion primääri etu ja turvallisuus oli kyseeessä. Olin PE/Tiedustelussa ajatellut NL:n offensiiviin päätyvän sen luhistumiseen, mikä johti ikävyyksiin UM:n ja Supon ja PlM:n kanssa. OKV ja PE keksivät muita ”relevansseja.” Minulla oli myös ”velvoite” selvittää turvallisuuspulmia.

Yhtenveto, tosin englanniksi, varsinaisista asiasta on osoitteessa Ministry of Justice, Civil and Police Department; Date 9 Aug 2005, Police Division, Kathrine Engel-Johansen. Our ref:2005-955-0479; Doc: KEO40245. Ja menee taas OKV:lle tai kenelle lie.

Omassa tietokoneessani olen tottunut pitämään juttuja Dokumenteissa. Se avaa myös ”MS:n kuvakokoelman,” josta kuvia voi lähettää. Kun ihmettelin, miksi koneen kameran kuvaa en sinne saanut, sain vastauksen, että sitä voi käyttää koodina koneeseen menoon, tosin englanniksi. Ei kai se päde Suomessa ja suomeksi. Loogiselta se tuntuu.

”Omassa tietokoneessani olen tottunut pitämään juttuja Dokumenteissa. Se avaa myös ”MS:n kuvakokoelman,” josta kuvia voi lähettää. Kun ihmettelin, miksi koneen kameran kuvaa en sinne saanut, sain vastauksen, että sitä voi käyttää koodina koneeseen menoon, tosin englanniksi.”

Kehotan vaihtamaan ohjelmistotuotetta tai käyttämään perehtynyttä asiantuntijaa apuna. Kuvia ei ”käytetä koodina koneeseen menoon”. Englanninkielisiä termejä ei pysty kääntämään, jos ei ymmärrä mistä on kyse. Ilmiselvästi olet yrittänyt tehdä jotain ihan muuta kuin kopioida kuvaa muiden nähtäväksi internettiin.

Käytettävyyden suurimpia uusia ongelmia viimeisen vuosikymmenen aikana on ollut online-toiminnan ja tietokoneen välisen rajaviivan hämärtyminen ja näistä seuraava käyttäjän hämmentyminen tietoturvallisuushaasteiden edessä. Ei mikään uutinen sinänsä.

Hyvän käsityksen nettisivujen kommentointi mahdollisuuden höydyllisyydestä saa lukemalla lävitse tämänkin sivun kommentit.

Alussa kommentit ovat hyvin fiksuja ja asiallisia, sitten mopo lähtee käsistä. Ei nyt mene ihan sinne pahimpaan luokkaan, mutta herää kysymys ”onko tämä nyt tarpeellista”.

Näitä luetaan juuri nyt