Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Neljä kohtaa tohtoriongelman hoitoon

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 13.2.2015 15:43

Tohtorit ovat pulassa. Heitä valmistuu ennätystahtia, mutta kukaan ei halua heitä töihin.

Viime vuonna tohtoreita valmistui uusi ennätysmäärä, kaikkiaan 1 860.

Samaan aikaan tohtorien työttömyys on sekin noussut uusille korkeuksille. Vuoden 2014 lopussa työttömänä oli lähes 900 tohtoria, vuott…

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Toisaalta korkean työttömyyden koulutussuuntauksissa yliopistojen tutkimusvastuullisien professoreiden kannalta nykytilanne on ihanteellinen. Voivat napsia hankkeisiinsa tohtorikoulutettaviksi parhain arvosanoin valmistuneet maisterit kun kilpailua näistä työmarkkinoilla ei ole.

Kommentit myös 4 kohtaan:
1) Suomen akatemia toimii jo näin. Post doc-pitoisia hankkeita suositaan.
2) Paikallisuus ja yhteys maakuntiin tärkeä, mutta vaikkapa kemistien ja biologien työllistämistarve näissä kovasti pieni eikä siitä ainakaan heti muutu. Jos eivät sitten työllistä itse itseään yrittämällä.
3) Samaa mieltä siitä, että yritykset liikaa karsastavat tohtoreita. Ja jos tarvitaan, heitä voi kouluttaa ”oikeisiin töihin” suht helposti pienellä muuntokoulutuksella. Kun tiedetään minkälaisia tuhattaitureita yritykset työpaikkailmoituksissa hakevat, tuskin mikään akateeminen koulutus ihan yks yhteen kouluttaa vastavalmistuneen yritysten edellyttämään osaamiseen ja taitoihin.
4) Yrittäjyys etenkin maakunnissa, kunhan ensin löydettäisiin niitä tuhannen taalan bisnesideoita kemisteille ja biologeille. Viime keväänä eräs tuntemani kemian maisteri tuli vastaan supermarketin kassanhoitajana.

Yritys haluaa ostaa tutkimusta, vaihtoehtona on yliopisto, VTT (tai vastaava), konsulttiyritys tai tutkijan palkkaaminen virkavapaakeikalle yliopistolta.

Tutkijan suora palkkaaminen kahdeksi kuuakudeksi olisi halvinta ja monella tapaa suoraviivaista. Se yleensä ei onnistu, koska on siellä muuta menossa ja sitoumuksia.

VTT (tai vastaava) edellyttää suunnillee EU hanketta, josta on päätetty pari vuotta aiemmin ja kirjattu toimintasuunnitelmaan. EU hankkeen IPR omistus on vähän sekavaa ja siinä on kaikenlaista muutakin.

Yliopistolta palvelututkimuksen ostaminen on kaikkein kalleinta ja tekijäksi tulee opiskelijatyövoimaa tekemään gradua ja väitäskirja tekijä ohjaa, proffa ehkä ehtii kirjoittaa paperit ja käydä parissa palaverissa.

Konsulttifirma on selkeää vuokratyövoimaa ja yleensä siellä on tehty samanlaista tekemistä. Ei kauhean luovaa panosta odotetavissa, mutta ostajan näkökulmasta hinta ja sopimusasiat selkeitä.

Suomlainen tragedia on, että tutkimuskonsulttiyrityksiä on hieman nhkeästi. Ne ovat palvelubsuinestä, jolloin oman osaamisen rakentaminen niihin ei ole ihan helppoa.

Yliopistot ovat syyllisiä tohtoriensa väärään koulutukseen. Eivät myöskään tunnu uskovan kun sanotaan. Ei anneta koulutusta projektijohtamisesa vaan se hoidetaan ns. luonnonmenetelmällä, ei myöskään juuri taloushallinnossa. Ennen muuta hnkilöjohtamisen osaaminen on, sanoisinko, malliopittua.

Kovimmat projektisalkkua pyörttäneet väitöskirantekijät toki ovat todella aikataulun ja tulosvastuun kokeneita, pihejä ja henkilöjohtamisen karikot nähneitä — mutta se ei näy heidän yhtään missään. Aivan parhaat ovat vielä myyneet itsensä ja hankkeensa moneen kertaan, joten markkinoiniosaaminenkin on kunnossa. He myös ovat oleet keikalla kulomailla ja verkottuneet kansainvälisesti. Yhteistyökumppani saattaa tämän osaamisen tietää, tuurilla.

Sitten on perässävedettyjä, jotka ovat tutkijoita kun vain eivät ole työelämässä.

Sitten on alakysymys. Suomessa on ilmeisen hippuatsoista teologian alan tutkimusta, hyvä niin. Työpaikka yliopiston ulkopuolelta löytyy piispan hommista. Yliopison tulospisteiden kannalta se ei haittaa, mutta määrää voi vähän katsoa. (Ala on esimerkki.)

Yliopistoille tulosrahoituksessa tehokkain on maahan saatu jatko-opiskelija, jolla on jo pohjaa kotimaastaan. Väikkär syntyy normiajassa. Parhaassa tapauksesa hän ymmätää väiteltyään jatkaa uraa USA:ssa.
Suomeen jää jälkeen pari kolme tieteellistä julkaisua.

Ettei vaan kuitenkin olisi kyse siitä, että tohtoreita vaan valmistuu väärille aloille.

Onko syy nykyiseeen tohtoritehtailuun vain se, että esnnäkin yliopistot haluavat tohtorituotantoa ja toisekseen työttömäksi valmistuva maisteri alalla jolla ei vaan ole töitä helposti valitsee jatko-opinnot? Jos naistutkija ei työllisty maisterina niin tuskin hän työllistyy tohtorinakaan. Tai sosiologi. Lääketieteen tohtori taas hyvin todennäköisesti on töissä, kuten myöskin tekniikan tohtori.

Ongelmana Suomessa on se että perustutkimus ei tuotteistu eli ei saada aikaiseksi tuotteita joiden ympärille voitaisiin synnyttää uutta liiketoimintaa ja sitä kautta uusia työpaikkoja näillä tohtoreille. Tässä syyttävä sormi osoittaa TEKES:iin joka on pahasti epäonnistunut tehtävässään. TEKESin tuottesitamistyökalut herättävät tutkijoissa lähinnä huvitteneisuutta ja suurin osa tutkijoista, mukaan lukien allekirjoittanut on lopettanut kokonaan TEKESin rahoitukusen hakemisen joka jo sinällään kertoo asiasta paljon. Tämä ongelma on tullut esiin kaikissa riippumattomissa selvityksissä jo yli vuosikymmenen ajan mutta TEKESin monopolia innovaatiopolitiikassa ei kenelläkän ole ollut hakua tai rohkeutta lähteä haastamaan. Poikkeuksena on ICT ja peliteollisuus jossa tuote tavallaan tuotetaan jo itse tutkimuksessa ja sitten TEKES raha sopii sen markkinointiin, mutta aloilla kuten biolala jossa vaaditaan merkittävää panostutsa aivan erityyppiseen tuotekehitykseen kun itse perustutkimus on, TEKESin työkaluilla ei tee mitään. Muualla maailmassa ongelma on ratkaistu pystyttämällä erityisiä keskuksia jotka keskuttyvät tähän perustutkimus tulosten tuotteistamiseen ja siitä on saatu erittäin hyviä tuloksia ja sitä kautta uutta liiketoimintaa ja loppujen lopuksi tohtoreille töitä.
Tohtoreiden ja post-docien suhteesta samaa mieltä. Akatemian rahoitus vain niin surullisen pientä että yhdellä määrärahalla palkkaa yhden post-docin ja siinä on koko ryhmän tutkimusrahoitus jonka yksi tutkimusryhmä voi saada 4:ksi vuodeksi.

Näitä luetaan juuri nyt