Narkolepsiatutkijat kyseenalaistivat oman tutkimuksensa
En ole huomannut, että tästä olisivat juuri muut Suomessa uutisoineet kuin Lääkärilehti:
Tutkimus, joka selitti linkin narkolepsian ja sikainfluenssarokotteen välillä, on vedetty takaisin. Sen julkaisseet tutkijat eivät itse saaneet toistettua tuloksiaan ja päätyivät pyytämään koko artikkelin poistoa Science Translational Medicine -lehden sivuilta.
Tutkijoiden teko oli vastuullisuudessaan varsin ihailtava. Voi silti olla, että heidän tuloksensa pitävät paikkansa. Solujen ja vasta-aineiden kanssa tehtävät immunologiset kokeet ovat monella tapaa vaikeita toteuttaa ja mutkia matkassa on paljon.
Mistä sotkussa on kyse? Kertaan hieman:
Sen jälkeen, kun sikainfluenssa-aalto oli ylettynyt Suomeen ja Pandemrix-rokotetta ryhdytty jakamaan kiireisellä aikataululla, uusia narkolepsiatapauksia löydettiin varsinkin lasten joukosta selvästi tavanomaista enemmän.
Ongelman tunnistamista on koko ajan haitannut se, että narkolepsia on hankala diagnosoitava: sairastuneita on ylipäätään vähän, oireet vaihtelevat eikä perusterveydenhuolto kykene aina niitä tunnistamaan.
Narkolepsia tuntui liittyvän juuri Pandemrix-sikainfluenssarokotteeseen, ei muihin vastaaviin rokotteisiin. Toisaalta hyvin pieni osa rokotteen saaneista lapsista sairastui, joten rokotteen ja narkolepsian välillä täytyi piillä myös muita alttiustekijöitä. Kaikkiaan rokotettiin lähes 700 000 lasta ja nuorta, ja sairastuneita löytyi noin satakunta.
Varsinaista mekanismia rokotteen ja taudin puhkeamisen välillä jouduttiin pitkään vain arvailemaan. Joulukuussa 2013 julkaistiin viimein tutkimus, joka tuntui selittävän Pandemrix ja narkolepsian yhteyden suhteellisen loogisesti. Science Translational Medicine -lehden artikkelissa Elizabeth Mellinsin ja Emmanuel Mignot’n johtama tutkimusryhmä selvitti, että narkolepsiapotilaiden T-valkosolut hyökkäävät hyprokretiini-proteiinia tuottavien hermosolujen kimppuun aivojen hypotalamuksessa.
Hypokretiini on proteiini, joka säätelee ihmisen vireystilaa. Narkolepsiaa sairastavilla sen määrä on vähentynyt, ja syy on ilmeisesti se, että ainetta tuottavat solut ovat joko toimimattomia tai kokonaan tuhoutuneet.
Tutkijat huomasivat, että narkolepsiapotilaiden T-solut, jotka tunnistavat hypokretiinin, tunnistavat myös erään Pandemrixin sisältämän proteiinirakenteen. Sairauden puhkeaminen vaati myös geneettisen alttiuden, eli sairastuneilla oli HLA DQB1*0602 -geenimuunnos, jota suomalaisista kantaa noin kolmannes. Meillä muunnos on selvästi yleisempi kuin vaikkapa Etelä-Euroopassa.
Yksinkertaistettuna tapahtumasarja olisi edennyt niin, että rokotteen sisältämä proteiinirakenne olisi ”herättänyt” T-solut, jolloin nämä olisivat hyökänneet myös hypokretiinia tuottavien solujen kimppuun.
Tämä tulos on nyt siis vedetty pois.
Harmi, että sinänsä kauniin yksinkertainen selitys kyseenalaistui. Joko se täytyy saada uudestaan varmistettua useilla erilaisilla koeasetelmilla – tai sen tilalle täytyy löytyä jokin muu selitys Pandemrixin rooliin narkolepsian puhkeamisessa.
Olivatko oman tutkimuksensa kiistäneet tutkijat sitten erityisen rohkeita? Jos kerran tiedelehti vertaisarvioijineen oli tutkimuksen hyväksynyt ja sen tieteellisesti kestäväksi katsonut, eivätkö tutkijat olisi vain voineet unohtaa koko homman ja jatkaa eteenpäin uusien kysymysten pariin? Molekyylibiologisessa tutkimuksessa ei ole mitenkään poikkeuksellista, että tulokset ovat vaikeita toistettavia. Ilmiö johtuu enemmänkin metodien herkkyydestä kuin tulosten virheellisyydestä.
On tietenkin ehdottoman kunnioitettavaa panna tieteen etiikka oman maineensa edelle. Teko oli varsin oikea, eikä kaikista tutkijoista siihen olisi. Julkaisuluettelon lyheneminen ei ole kenestäkään kivaa.
Vetämällä tutkimuksen pois tutkijat kuitenkin suojelivat ennen kaikkea oman työnsä tulevaisuutta. Jotta heidän tutkimuksena pysyisivät jatkossa mahdollisimman aukottomina, kaikkiin epäselvyyksiin ja mahdollisiin virhearvioihin pitää tarttua heti kun mahdollista. Ei ole mielekästä rakentaa tutkimusta huojuvalle perustalle.