Mitä vastalääkkeeksi pandemia-ajan turtumukselle?
En tiedä, uskaltaako covid-pandemian sanoa jo vetelevän viimeisiään. Toivon kovasti näin olevan.
Kahden vuoden poikkeustila on ollut monella tapaa kuluttavaa, vaikka kuulunkin hyväosaisiin: Ensinnäkin asun maassa, jossa ihmiset ovat saaneet rokotteensa nopeasti ja valtion kustantamana. Elintasoni on säilynyt suurin piirtein ennallaan, ja olen voinut jatkaa työtäni läpi pandemian. En ole joutunut kärsimään yksinäisyydestä. Terveenä ja liikkumiskykyisenä ihmisenä olen pahimpienkin sulkutilojen aikana voinut kävellä ulkona ystävien ja koirien kanssa. Toimintakykyni ei ole ollut esimerkiksi sen varassa, onko kuntouttavaa toimintaa voitu järjestää vai ei.
Myönnetään silti: kaipaan entistä vapautta aivan valtavasti. Samaan aikaan huomaan, että olen sopeutunut poikkeukselliseen aikaan ja sen rajoituksiin vähän turhankin hyvin. Ihmismieli on kovin joustava, ja mukavuusalueeni tuntuu kaventuneen. Monesti on helpompaa jäädä kotiin kuin lähteä muualle.
Syksyllä ehdittiin järjestää muutamat kirjamessut ennen kuin koronatilanne meni taas huonommaksi, ja huomasin, että väkijoukossa oleilu tuntui kuormittavammalta kuin aiemmin. Syytän tästä pandemiaa.
Pitkään kestänyt poikkeustila on tuonut ihmisille monenlaista stressiä. Sosiaalisten piirien pieneneminen on vain yksi tekijä. Monet ovat eläneet pelossa – joko vakavan sairastumisen tai vaikkapa työttömäksi joutumisen pelossa. Talousvaikeudet stressaavat. Epävarmuus tulevaisuudesta stressaa. Maailmanpolitiikan kuumottava tilanne ei helpota lainkaan.
Kroonistunut stressi vaikuttaa aivoihin negatiivisesti. Se esimerkiksi kutistaa hippokampusta, jolla on tärkeä rooli muistin toiminnassa.
Jos tosiaan on nyt niin, että pandemia on kohta taputeltu, miten pääsisimme eroon kaikesta siitä ikävästä, mitä poikkeustila on saanut aikaan aivoissamme? Törmäsin yli vuoden vanhaan artikkeliin, jossa käsiteltiin tätä kysymystä.
The Conversation -lehdessä ilmestyneessä kolmen neurotieteilijän kirjoittamassa jutussa listataan vinkkejä ”aivojen uudelleenkäynnistykseen” kovan pandemiavuoden jälkeen.
Artikkeli on ilmestynyt 30.12.2020, ja nyt, kun tiedämme pandemian jatkuneen vielä yli vuoden, tutkijoiden lähtökohta kirjoitukselleen tuntuu jopa aavistuksen hupaisalta.
Vinkit ovat tietenkin ihan kelpoisia julkaisuajankohdastaan huolimatta. Mitään uutta niissä ei sinänsä ole: samat perusasiat parantavat niin mielialaa kuin jaksamistakin ja ehkäisevät niin sydäntauteja kuin dementiaakin.
Tässä kuusi neuvoa:
1. Ryhdy ystävälliseksi ja avuliaaksi. (Hyvän tekeminen muille on yksi parhaista tavoista saavuttaa onnellinen mieliala.
2. Liiku. (Liikkuminen, oli se sitten kävelyä tai painonnostoa, edistää yleistä terveydentilaa, mutta lisää myös aivojen muovautumiskykyä ja edistää oppimista.)
3. Syö kunnolla. (Hyvien ravintoaineiden saanti turvaa aivojen toiminnan.)
4. Pidä yllä yhteyttä muihin. (Yksinäisyys lisää riskiä monenlaisille sairauksille, ja monipuoliset sosiaaliset suhteet taas ehkäisevät muun muassa dementiaa.)
5. Opettele uusia asioita. (Se muun muassa lisää aivojen harmaan aineen määrää.)
6. Nuku kunnolla. (Unen aikana aivot esimerkiksi huuhtoutuvat kuona-aineista.)
Hienoja neuvoja – mutta myös aika itsestäänselviä! Välillä minusta tuntuu, etten ole kahteen vuoteen muuta tehnytkään kuin yrittänyt huolehtia yllä olevien kohtien toteutumisesta. Tuttavapiirissänikin moni näyttää käyttäneen aikansa vaikkapa uuden kielen opetteluun tai ruoanlaittoharrastuksen elvyttämiseen. Toiset ovat kävelleet tai hiihtäneet enemmän kuin koskaan ennen.
Tuntuu, että normaaliin elämään palaaminen vaatisi jotain muutakin kuin tavanomaisia aivoterveyttä ylläpitäviä tapoja. Itse esimerkiksi ajattelen, että uuden asian opettelun sijaan haluaisin palata johonkin vanhaan, osallistua vaikkapa johonkin valtavaan yleisötapahtumaan ja vieläpä kokea sen mukavaksi.
Siinäpä vielä yksi neuvo pandemian tuomasta raskaudesta kärsiville. Palatkaa johonkin vanhaan ja opetelkaa kokemaan se uudelleen!