Mitä ajatella Pirkka-kirjoista?
Kirjallisuuskuplassani kohisi eilen, sillä Suomen epäilemättä näkyvimpiin kirjailijoihin kuuluvan Kari Hotakaisen uutuusteoksesta kuului kummia. Se julkaistiin Pirkka-tuotemerkin alla, ja kirjaa myydään vain K-ketjun myymälöissä. Helmi-romaanin taustalta löytyy silti sama Siltala-kustantamo, jonka on kustantanut Hotakaisen teoksia jo pitkään.
Jättimarkettien ja ruokakauppojen kykyyn myydä kirjaa siinä missä kahvia ja vessapaperiakin selvästi luotetaan, sillä romaanista otettiin nykyhetken mittapuiden mukaan varsin iso ensipainos, 35 000 kappaletta.
En ollut yllättynyt uutisesta. Kirjoitin itsekin vuonna 2016, että kauppaketjujen omien brändien alla ilmestyvät kirjat voivat olla yksi tulevaisuuden kirjamarkkinoiden piirre. Toisaalta jo 1970-luvulla K-ryhmään kuulunut Kauppiaitten Kustannus Oy julkaisi Kontakti-nuortenkirjasarjaa.
Mitä Pirkka-kirjallisuudesta sitten kannattaa ajatella? Uutinen herätti ihmisissä monenlaisia ajatuksia. Osan mielestä kaikenlaisen ylevyyden ja erityisyyden riisuminen kirjoista ja kirjamarkkinoista tekee vain hyvää. Ihmisten pitää ostaa kirjoja, jotta kotimainen kirjallisuus olisi elinvoimaista. Miksi ei siis madaltaa kirjan ostamisen kynnystä?
Jotkut ajattelevat, että ehkä Pirkka-logo kirjan kannessa kertoo kuitenkin jostain samanlaisesta kuin Pirkka-merkki maitopurkeissa. Tuottajien saama raha pienenee, kun kuluttajat haluavat tuotteensa mahdollisimman halvalla ja kauppaketjut painavat tuottajahinnat alas. Tuottajien asema neuvotteluissa on huono. Niinkö käy kirjailijoillekin?
Vai onko Pirkka-merkki osoitus siitä, että kansien välillä oleva kirja on kädenlämpöistä, kaikille sopivaa keskiarvoproosaa? Jo nyt ne kirjat, jotka päätyvät myytäviksi Prismojen ja Citymarketien hyllyille, ovat ”suuren yleisön” kirjoja – kovin kokeelliset kirjat eivät päivittäistavarakauppoihin päädy.
Tulisin reaktio Pirkka-kirjauutiseen kantautui kuitenkin Ruovedeltä. Perinteikkään Vinhan kirjakaupan pitäjät päättivät tyhjentää kauppansa kaikista Kari Hotakaisen teoksista. Vastedes kirjailija olisi heillä boikotissa. Helsingin Sanomien haastattelussa kirjakauppias Pasi Vainio paheksui sitä, että uusi kirja on annettu yksinoikeudella K-ryhmän kaupoille.
Vainion logiikka on ymmärtääkseni tämä: Kun yksi Suomen tunnetuimmista ja luetuimmista kirjailijoista julkaisee uuden kirjan, hetki on tärkeä kirjakaupoille. Ihmiset tulevat kirjakauppaan hakemaan tätä nimenomaista teosta ja ostavat usein samalla muuta. Kun kirjaa ei saakaan kirjakaupasta, ihmiset jättävät tulematta. Nyt kirjailija Hotakainen ja kustantamo Siltala eivät ikään kuin tehneet osaansa alan puolesta.
Kirjakaupoilla menee Suomessa huonosti. Suurin kirjakauppaketju Suomalainen on viime aikoina lopettanut useita myymälöitä. Nyt esimerkiksi täällä kotikaupungissani Keravalla, 38 000 asukkaan kaupungissa, ei ole enää lainkaan kirjakauppaa. Alamäkeen on paljon syitä. Ihmiset lukevat ja ostavat kirjoja vähemmän kuin ennen. Moni himolukija on siirtynyt kuuntelemaan äänikirjoja lukuaikapalveluista. Lukiokirjojen myyntiä söi ensin se, että oppimateriaalit alkoivat muuttua digitaalisiksi ja ihmiset tilasivat ne verkosta, ja lopullinen kuolinisku oli oppivelvollisuusiän pidentäminen – nyt kunta tarjoaa kirjat lukiolaisille eikä niitä tosiaankaan osteta paikallisesta kivijalkakaupasta. Kun lukiolainen tai hänen vanhempansa ei mene kirjakauppaan, hän ei liioin osta sieltä vihkoja, kyniä tai penaalia.
Vinhan kirjakauppiaiden reaktio on siis ymmärrettävä. Luultavasti se oli myös tarkoitettu julkisuustempuksi, jolla kirjakauppojen tilanne nostettaisiin keskusteluun. (Ja tässähän minä keskustelen!)
Asialla on silti toinenkin puolensa. Varsinkin pienempien kustantamoiden on vaikea saada kirjojaan kirjakauppoihin. Hotakaisen teos kivijalkakaupoille kelpaisi, mutta on valtavasti kirjoja, joita ei hyllyille ja myyntipöydille haluta.
Pidän kaikenlaisia avauksia ja kokeiluja kirjamarkkinoilla pääsääntöisesti tervetulleina, kunhan huolehditaan siitä, ettei niitä rahoiteta tekijöiden selkänahasta. Kari Hotakaisen Pirkka-kokeilu on siitä mielenkiintoinen veto, ettei teoksesta ainakaan vielä ole tehty lainkaan äänikirjaa. Ehkäpä Pirkka-, Rainbow-, Xtra-, Coop- ja Parkside-kirjat pelastavatkin painetun kirjan ja sitä myötä kirjailijan elannon.