Millaista korkeakoulutusta saa maksamalla?
Yle uutisoi eilen Suomeen vähitellen rantautuvista maksullisista korkeakouluista.
Parissa vuodessa Suomeen on ilmaantunut kolme uutta korkeakouluopetusta maksua vastaan tarjoavaa tahoa. ”Ensimmäisenä maksullisen opetustarjonnan aloitti virolainen yksityinen kauppakorkeakoulu Estonian Business School (EBS), ja vuotta myöhemmin se sai kilpailijakseen suomalaisen yksityisen kauppakorkean, Helsinki School of Businessin (Helbus). Viime syksynä Suomeen rantautui myös Tallinnan valtiollisen yliopiston oikeustieteellinen koulu”, kertoo Yle.
Oppilaita kyseisillä korkeakouluilla on Suomessa yhteensä nyt noin 300, ja lukuvuoden hinta on 4 000 – 6 500 euroa. Ei mitään järkyttävän kallista opiskelua siis. Toisaalta opiskelijoidenkin määrä on toistaiseksi varsin alhainen.
Toki Suomessa on ollut maksullista korkeakouluopetusta ennenkin esimerkiksi avoimissa yliopistoissa. Tutkintoihin asti niissä ei voi opiskella.
On vaikea sanoa, kuinka paljon maksullinen korkeakouluopetus kiinnostaa suomalaisia opiskelijoita. Olemme tottuneet siihen, että tutkintoon johtava yliopisto- ja ammattikorkeakouluopetus on ainakin nimellisesti ilmaista. Maksullisuuden pitäisi tuoda jotain lisäarvoa.
Suomalaisia on tietenkin jo pitkään lähtenyt ulkomaille opiskelemaan maksullisiin korkeakouluihin, mutta on vaikea sanoa, kuinka paljon ratkaisuissa painavat kielen oppiminen ja halu päästä vieraaseen kulttuuriin.
Ainakin Helbus kuitenkin uskoo, että nimenomaan maksullisuus (eli pääsykokeiden välttäminen) riittää houkuttimeksi. ”On ollut tiedossa, että suomalaiset nuoret hakeutuvat ulkomaille maksullisiin ohjelmiin. On sinänsä vähän hassua, että Suomessa ei ole ollut ketään suomalaista [maksullista] toimijaa”, sanoo toimitusjohtaja Kari Jääskeläinen Ylen haastattelussa.
Kävin Helbusin nettisivuilla. Sivustolla on varsin vähän tietoa opintojen sisällöstä. Juuri opetuksen laadun luulisi olevan lisäarvo, josta ollaan valmiita maksamaan.
Opiskelijan kannattaa myös heti ymmärtää, mihin hän sitoutuu. Kokonaisia tutkintoja Helbusista ei nimittäin saa: ”HELBUS tarjoaa nopean väylän kauppatieteen kandin tutkintoon (Bachelor of Arts in Business) siten, että opiskelet ensin puolitoista vuotta HELBUSin Associate of Arts in Business (AAB) -ohjelmassa, jonka jälkeen voit hakea ulkomaille vuodeksi täydentämään opintojasi Bachelor-tasolle.”
Siksi opinahjo ei ole todellinen vaihtoehto esimerkiksi kotimaiselle julkiselle yliopistolle.
Jäin myös miettimään Helbusin opettajakuntaa. Opettajina on ”huipputyyppejä huippuyliopistoista!” – ainakin nettisivujen mukaan. Opettajista puhutaan vain ”professoreina”, mutta osa näyttää työskentelevän omissa yliopistoissaan vain lehtoreina.
Lisäksi silmiinpistävää on malesialaisten yliopistoihmisten suuri osuus henkilökunnasta. Opettajat saapuvat Suomeen kolmeksi viikoksi kerrallaan ja lähtevät sitten takaisin normaalityönsä pariin.
Monenlaisia kysymyksiä nousi mieleen: Onko nimenomaan Malesiassa erityisen suuri kauppatieteiden osaamisen keskittymä? Onko kyse Helbusin omista professuureista, ja jos on, niin millaisia näyttöjä professuurin saaminen edellyttää? Nykyään professoreille ei enää ole laissa säädettyjä kelpoisuusvaatimuksia, vaan yliopistot määrittelevät ne itse.
Entä maksetaanko vierailijoille yhtä paljon kuin maksettaisiin suomalaisille tohtoreille vastaavasta työstä?
Suomeen mahtuu kaikenlaista koulutusta, mutta opiskelijan pitää olla varma, mitä koulutusohjelmat tosiasiassa sisältävät – vaikka huonosti menneiden pääsykokeiden jälkeen kuinka tekisi mieli maksaa korkeakoulupaikasta rahalla.
Yksityisyys ja maksullisuus eivät takaa laatua. Eivät ne tietenkään sulje laatua poiskaan.
P.S. Tampereen yliopiston ylioppilaskunta ehti jo kritisoida Ylen tapaa uutisoida maksullisista korkeakouluista.