Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Millaista korkeakoulutusta saa maksamalla?

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 9.8.2013 13:30

Yle uutisoi eilen Suomeen vähitellen rantautuvista maksullisista korkeakouluista.

Parissa vuodessa Suomeen on ilmaantunut kolme uutta korkeakouluopetusta maksua vastaan tarjoavaa tahoa. ”Ensimmäisenä maksullisen opetustarjonnan aloitti virolainen yksityinen kauppakorkeakoulu Estonian Business School (EBS), ja vuotta myöhemmin se sai kilpailijakseen suomalaisen yksityisen kauppakorkean, Helsinki School of Businessin (Helbus). Viime syksynä Suomeen rantautui myös Tallinnan valtiollisen yliopiston oikeustieteellinen koulu”, kertoo Yle.

Oppilaita kyseisillä korkeakouluilla on Suomessa yhteensä nyt noin 300, ja lukuvuoden hinta on 4 000 – 6 500 euroa. Ei mitään järkyttävän kallista opiskelua siis. Toisaalta opiskelijoidenkin määrä on toistaiseksi varsin alhainen.

Toki Suomessa on ollut maksullista korkeakouluopetusta ennenkin esimerkiksi avoimissa yliopistoissa. Tutkintoihin asti niissä ei voi opiskella.

On vaikea sanoa, kuinka paljon maksullinen korkeakouluopetus kiinnostaa suomalaisia opiskelijoita. Olemme tottuneet siihen, että tutkintoon johtava yliopisto- ja ammattikorkeakouluopetus on ainakin nimellisesti ilmaista. Maksullisuuden pitäisi tuoda jotain lisäarvoa.

Suomalaisia on tietenkin jo pitkään lähtenyt ulkomaille opiskelemaan maksullisiin korkeakouluihin, mutta on vaikea sanoa, kuinka paljon ratkaisuissa painavat kielen oppiminen ja halu päästä vieraaseen kulttuuriin.

Ainakin Helbus kuitenkin uskoo, että nimenomaan maksullisuus (eli pääsykokeiden välttäminen) riittää houkuttimeksi. ”On ollut tiedossa, että suomalaiset nuoret hakeutuvat ulkomaille maksullisiin ohjelmiin. On sinänsä vähän hassua, että Suomessa ei ole ollut ketään suomalaista [maksullista] toimijaa”, sanoo toimitusjohtaja Kari Jääskeläinen Ylen haastattelussa.

Kävin Helbusin nettisivuilla. Sivustolla on varsin vähän tietoa opintojen sisällöstä. Juuri opetuksen laadun luulisi olevan lisäarvo, josta ollaan valmiita maksamaan.

Opiskelijan kannattaa myös heti ymmärtää, mihin hän sitoutuu. Kokonaisia tutkintoja Helbusista ei nimittäin saa: ”HELBUS tarjoaa nopean väylän kauppatieteen kandin tutkintoon (Bachelor of Arts in Business) siten, että opiskelet ensin puolitoista vuotta HELBUSin Associate of Arts in Business (AAB) -ohjelmassa, jonka jälkeen voit hakea ulkomaille vuodeksi täydentämään opintojasi Bachelor-tasolle.”

Siksi opinahjo ei ole todellinen vaihtoehto esimerkiksi kotimaiselle julkiselle yliopistolle.

Jäin myös miettimään Helbusin opettajakuntaa. Opettajina on ”huipputyyppejä huippuyliopistoista!” – ainakin nettisivujen mukaan. Opettajista puhutaan vain ”professoreina”, mutta osa näyttää työskentelevän omissa yliopistoissaan vain lehtoreina.

Lisäksi silmiinpistävää on malesialaisten yliopistoihmisten suuri osuus henkilökunnasta. Opettajat saapuvat Suomeen kolmeksi viikoksi kerrallaan ja lähtevät sitten takaisin normaalityönsä pariin.

Monenlaisia kysymyksiä nousi mieleen: Onko nimenomaan Malesiassa erityisen suuri kauppatieteiden osaamisen keskittymä? Onko kyse Helbusin omista professuureista, ja jos on, niin millaisia näyttöjä professuurin saaminen edellyttää? Nykyään professoreille ei enää ole laissa säädettyjä kelpoisuusvaatimuksia, vaan yliopistot määrittelevät ne itse.

Entä maksetaanko vierailijoille yhtä paljon kuin maksettaisiin suomalaisille tohtoreille vastaavasta työstä?

Suomeen mahtuu kaikenlaista koulutusta, mutta opiskelijan pitää olla varma, mitä koulutusohjelmat tosiasiassa sisältävät – vaikka huonosti menneiden pääsykokeiden jälkeen kuinka tekisi mieli maksaa korkeakoulupaikasta rahalla.

Yksityisyys ja maksullisuus eivät takaa laatua. Eivät ne tietenkään sulje laatua poiskaan.


P.S. Tampereen yliopiston ylioppilaskunta ehti jo kritisoida Ylen tapaa uutisoida maksullisista korkeakouluista.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Raevaara kirjoittaa: ”Suomalaisia on tietenkin jo pitkään lähtenyt ulkomaille opiskelemaan maksullisiin korkeakouluihin, mutta on vaikea sanoa, kuinka paljon ratkaisuissa painavat kielen oppiminen ja halu päästä vieraaseen kulttuuriin.” Jatko-opiskelijoiden kohdalla ei ole vaikea sanoa, että eniten painaa opetuksen/tutkimuksen laatu.

Raevaara kirjoittaa: ”Suomeen mahtuu kaikenlaista koulutusta, mutta opiskelijan pitää olla varma, mitä koulutusohjelmat tosiasiassa sisältävät ”
Miksi opiskelijan pitäisi olla tästä varma? Kokemukseni mukaan opiskelijat eivät ole varmoja suomalaistenkaan yliopistojen tarjoamien koulutusohjelmien sisällöistä.

Raevaaran kirjoitus huokuu huolestumista uusien yliopistojen esiinmarssista. Onko hänen ajatuksensa, että opiskelijat eivät ymmärrä mihin investoivat vai onko huoli, että työnantajat ovat niin tyhmiä, että palkkaavat yksityisistä yliopistoista valmistuneita epäpäteviä opiskelijoita. Kenties ongelma on, että yksityiset yliopistot eivät tarjoa naistutkimuksen ja sorron koulutusohjelmia.

Onhan omituista, että maamme tarjoaa hövelisti ”muutamalle” lähes 20 000:lle ulkomaalaiselle ”ilmaisen” korkeakoulutuksen ja omat maksavat.

Samalla tarjotaan pääsy Schengen alueelle. Osa koukutustarjonnasta annetaan varmuuden vuoksi jopa englanniksi.

Onko tarjontamme niin surkeaa, että se kelpaa vain ilmaiseksi ja mainituilla täyillä höystettynä?

http://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2012/08/22/ulkomaiset-opiskelijat-suomalaisten-kukkarolla/

Nimimerkki ”selvitysmies” eksyy aiheesta mutta mielestäni mielenkiintoiselle alueelle: Miksi on omituista että Suomessa saa ”ilmaista” korkeakoulutusta(lainausmerkit siksi että esim.pelkkä Suomessa asuminen on kaikkea muuta kuin ilmaista), mutta kukaan ei kummastele ulkomaisten korkeakoulutettujen värväämistä Suomeen töihin?

Itse asiasta sen verran että on kummallista miten nykyään kaikki ilmainen on ihmisten mielissä jotenkin automaattisesti huonoa-jotain mistä ihmiset eivät suostuisi maksamaan ja kaikki maksullinen on puolestaan heti jotain parempaa. Alkuahan tämä tietysti vasta on mutta en jaksa uskoa että maksullisuudesta tulee mitään uutta normia korkeakoulutukseen. Toisaalta olen usein väärässä.

”Miksi opiskelijan pitäisi olla tästä varma? Kokemukseni mukaan opiskelijat eivät ole varmoja suomalaistenkaan yliopistojen tarjoamien koulutusohjelmien sisällöistä.”
Kokemuksia on monenlaisia, mutta jos nyt leikitään väitteesi pitävän paikkansa niin selitys on ilmeinen: kun koulutus on ilmaista, opiskelijoilla on mahdollisuus kokeilla erillaisia koulutusohjelmia ja oppialoja löytääkseen itselleen sopivan, mutta jos opetus maksetaan omalla rahalla, opiskelijan voisi olettaa ottavan tarkasti selvää mitä saa rahansa vastineeksi (ellei isukki maksa kaikkea, kuten tuon Ylen uutisen haastatteleman opiskelijan kohdalla).

”Raevaaran kirjoitus huokuu huolestumista uusien yliopistojen esiinmarssista.”
Sinä sanot huolestumista, minä sanon perusteltua kriittisyyttä. Et kai sinäkään halua, että tähän maahan ”esiinmarssii” mitä tahansa pilipalipuljuja viemään rahaa köyhiltä nuorilta.

”Onko hänen ajatuksensa, että opiskelijat eivät ymmärrä mihin investoivat vai onko huoli, että työnantajat ovat niin tyhmiä, että palkkaavat yksityisistä yliopistoista valmistuneita epäpäteviä opiskelijoita.”
Ei ehkä kaikki, mutta jos edes osa opiskelijoista ja työnantajista haksahtaa mahdolliseen kupruun, niin eihän se nyt hyväksikään ole kenellekään.

”Kenties ongelma on, että yksityiset yliopistot eivät tarjoa naistutkimuksen ja sorron koulutusohjelmia.”
Ahaa, okei. Eli et ollut alkuunkaan kiinnostunut kirjoituksen nostamista ajatuksista, vaan käytit niitä keppihevosena päästäksesi nälvimään hyvin koulutettua ja menestynyttä naista.
Hyvin te vedätte.

@Ilkka Tillanen: olet todellakin väärässä. Suomalaismallinen maksuttomuus on globaalisti harvinainen poikkeus, maksullisuus taas normaali käytäntö. Indonesiassa paikalliset yliopisto-opiskelivat huudahtelivat innoissaan kun kerroin että Suomessa opiskelu on maksutonta. Kun kerroin että lisäksi valtio maksaa kaikille elinkustannukset kattavaa opintotukea, sävy vaihtui pettyneeksi: valehtelit siis koko ajan, eihän tuo voi olla totta!

TuomasH kirjoitit: ”Ahaa, okei. Eli et ollut alkuunkaan kiinnostunut kirjoituksen nostamista ajatuksista, vaan käytit niitä keppihevosena päästäksesi nälvimään hyvin koulutettua ja menestynyttä naista.
Hyvin te vedätte.”

Ilmaisin itseni huonosti eikä tarkoitukseni ollut se, mitä arvelit. En vain näe mitään muuta syytä suhtautua epäilevästi yksityisiin yliopistoihin kuin se, että ne eivät tarjoa samaa kirjoa koulutusohjelmia kuin ei-yksityiset yliopistot. Jos pidetään tärkeänä sellaisia koulutusohjelmia, jotka kouluttavat lähinnä omalle alalleen, mutta joiden merkitys ulkopuoliselle yhteiskunnalle on mitätön, niin ymmärrän, miksi jotkut eivät pidä yksityisistä yliopistoista. Mutten silti ymmärrä, miksi niitä pitäisi vastustaa.

Valtion koulutuskoneisto ei pysty takaamaan kaikille halukkaille opiskelupaikkaa. Valtion suunnitelmissa on estää syrjäytymistä tarjoamalla opiskelupaikkoja työpaikkojen vaihtoehtona. Maailma muuttuu, aiemmin tutut työt ulkoistetaan muualle, vanha tietotaito muuttuu arvottomaksi, työttömyys lisääntyy, tarvitaan uusia työpaikkoja ja samalla uutta oppia ja uusia koulutuspaikkoja. Koulutukselle on tarvetta, mutta tarjontaa on liian vähän, se ei ole kiinnostavaa tai se on kohdennettu väärin.

On kiinnostavaa, jos Suomen kansalaisille tai täällä pysyvästi asuville ei riitä tarpeeksi opiskelupaikkoja, mutta samaan aikaan maahan muuttaa väliaikaisia opiskelijoita Kauko-Aasian varakkaista perheistä. Ilman ’ilmaista’ opiskelupaikkaa jääneille tarjotaan maksullisia palveluita.

Entä miksi maksullisia opiskelupaikkoja on syntynyt juuri kauppa- ja oikeustieteeseen? Ehkä siksi, että niiden alojen opiskelijat odottavat saavansa maksamalleen rahalle kunnon vastiketta. Moni noiden alojen opiskelijoista haaveilee mahtavista toimitusjohtajapesteistä, tuomarin viroista, omista tuottoisista lakifirmoista tai rahakkaista konsultointihommista. Jos perhe ei ole riittävän varakas kustantamaan opiskeluja, saattaa silti olla kannattavampaa ottaa riski ja maksaa lukukausimaksut kuin jäädä kotiin haaveilemaan suurista ansioista.

Yksityisten kauppatieteellisten oppilaitosten suosiota lisäisi varmasti, jos sinne hankittaisiin luennoitsijoiksi rahamaailman maailmantähtiä eli buffetteja, trumpseja, investointipankkien kuuluisimpia rötösherroja ja finanssipankkien nasevimpia ennustajaeukkoja. Suosiota lisäisi myös, jos lopputyön ohjaajiksi ’annettaisiin’ olliloita, iiloppeja, reenejä ja muita talousjulkkiksia, joiden suhdeverkostojen avulla opiskelijoille tarjoutuisi huimia uramahdollisuuksia.

Entä miksi maksullisia opiskelupaikkoja on syntynyt juuri kauppa- ja oikeustieteeseen eikä esimerkiksi suuret ansiot ja varmat työpaikat takaavaan lääketieteeseen? Siksi että kauppatieteet ja oikeustieteet ovat tieteitä vain nimellisesti (lähinnä ennustamista ja historiallisten seikkojen kirjaamista). Niissä ei vaadita uutta tutkimusta (vanhojen asioiden (uudelleen)tulkinnat riittävät), kalliita laitteita eikä tasokkaita tutkimuslaitoskontakteja. Lääketieteessä edellytetään opiskelijoilta edes jonkilaista luotettavuutta ja vähäistä parempia älynlahjoja. Lisäksi länsimainen lääketiede on hyvin teknologista, ja pienellä yksityisellä oppilaitoksella ei ole varaa ostaa kalliita kuvantamislaitteita ja ylläpitää sairaalan vuodeosastoja. Jos nämä opetusongelmat voidaan joskus laillisesti kiertää vaikkapa virtuaalisairaaloilla ja simulointiohjelmilla, on melko varmaa, että Suomeen perustetaan myös yksityisiä lääketieteellisiä oppilaitoksia.

Odotan myös mielenkiinnolla, milloin H/B/Nollywoodissa tajutaan, että Suomessakin höttöinen hömppä kiinnostaa enemmän kuin kova tiede. Siis milloin tomcruiset, brucewillisit ja vastaavat Bollywood-tähdet perustavat tänne filmitieteenakatemioita ja myyvät osaamistaan tositeeveeuskovaiselle kansallemme? Ei tarvitsisi näyttelijän urasta haaveilevien enää jonottaa vuosikausia teatterikorkeakoulun penkeille, jotta pääsee näyttelemään cowboyta tai inkkaria kesäteatteriin tai telkkuun: rahalla saa ja keppihevosella pääsee…

Entä milloin joku riskirahoittaja uskaltaa perustaa Suomeen yksityisen luonnontieteeseen tai humanistisiin aloihin keskittyneen yliopiston? Meneekö siihen 10, 100 vai 500 vuotta? Arvauksia otetaan vastaan.

Entä milloin Heurekassa hortoilleet päättäjämme saavat ahaaelämyksen: ”Heureka! Ongelmiin tarvitaan ratkaisuja, ratkaisuja syntyy tiedosta. Tieto poikii sovelluksia, sovelluksia voi myydä ulkomaillekin, myynti tuo rahaa ja luo työpaikkoja. Sijoitetaan rahaa oikeaan tutkimukseen ja tuottavaan, positiiviseen kehitykseen eikä Euroopan keskuspankin ongelmalähteisiin!”

Ehkä rahoittajien ja rahakasojen vartioiden kannattaisi joskus pohtia, mihin tieteisiin panostaminen tuottaa kokonaisuudessaan eniten. Mihin kannattaa panostaa, jotta myös vähemmän tuottavimmat ja tarvittaessa jopa eniten tuhoja tuottavat alat saavat lisää potkua toimintaansa? Onko tuottavinta sijoittaa rahoituskriisejä ja tuhlaukseen kannustavaan kauppatieteeseen, esteitä ylläpitäviin ja porsaanreikiä luoviin oikeustieteisiin,…? Vai onko tuottavampaa sijoittaa kvartaaliajattelua kaukaisempia ongelmia ratkoviin luonnontieteisiin, ympäristötieteisiin ja terveystieteisiin? Mistä syntyvät elinkelpoisuutta, laajasti maailmalla ja kapeammin Suomessa, lisäävät sovellukset ja ratkaisut? Entä mistä syntyy kuplia, harhoja ja uusia kriisejä synnyttäviä ratkaisuja ja sovelluksia?

”Monenlaisia kysymyksiä nousi mieleen: Onko nimenomaan Malesiassa erityisen suuri kauppatieteiden osaamisen keskittymä?… Entä maksetaanko vierailijoille yhtä paljon kuin maksettaisiin suomalaisille tohtoreille vastaavasta työstä?”
Enpä osaa vastata, mutta kysymykset herättivät kaupallisuuteen suuntautuneissa pienissä matelijan aivoissa vastakysymyksiä: Onko ko. yliopiston perustajilla/omistajilla kytkentöjä Malesiaa? Entä maksavatko vierailijat palkkioistaan yhtä suuret verot kuin Suomessa pysyvästi asuvat asiantuntijat? (Heh, eipä tarvitse vastata ;-)

P.S. Ei oppi ojaan kaada vaan liika viina. Hallituksen kannattaisi kohdentaa rahaa siihen, että työkkärissä masentuva ja tiedoiltaan lahoava aineisto pääsee oikeaan oppiin ja vakavasti otettavaan koulutukseen, esim. yliopistoihin ja korkeakouluihin, eikä työvoimatoimistojen ylläpitämien höpöhöpökonsultointiyritysten pseudokoulutuspalveluihin.

Tiina Raevaara on aivan oikeassa. Tosin HelBusin lukukausimaksu on 3 200 euroa. HelBusin lukuvuosi on 3 x 3 200. Tutkinto Associate of Arts, ei johda Suomessa mihinkään. Se ei oikeuta esimerkiksi valtion virkoihin. Tutkinto ei vastaa mitään yliopistotutkintoa. Jatko Bachelor of Arts on suoritettava ulkomailla. Itse asiassa HelBusissa opiskelu lisää vuosia saada alempi korkeakoulututkinto Suomessa. Valitettavaa.

Raevaara kiinnittää huomiota samaan asiaan, johon useat muutkin ovat: ”professorit”. Tosiasiassa koulutusta ei anna yksikään oikea professori. Suurin osa on Malesiasta olevia seniori- tai muita tutkijoita. Hyvin vaikeaa oli saada todellinen tieto esiin. Googlekin auttoi.

Kurssien sisältö on niin helppo, ettei ne edellytä mitään perustoja. Jos joku kompuroi, on tiimityöskentely se side, joka johdattelee kaikki AA:ksi. Lukukausimaksu on kohtuuton, mutta ko instituutin opiskelijat saavat kotokutoista rahoitusta. Se olkoon heille suotavaa.

Ongelma on, ettei taloustiede tai mikään mukaan alaan liittyvä tiede ole paikalla, vaan enemmänkin hauskan pito.

Opiskelijat, jotka ovat jättäneet HelBusin ovat näin kertoneet. Turhautuneisuus asuu talossa. Kelan ei tule panostaa tällaiseen epävakaiseen ja epätieteelliseen toimintaan.

Näitä luetaan juuri nyt