Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Miksi tietokirjallisuus on vinoutunutta?

Blogit Tarinoita tieteestä 31.10.2011 14:34
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Kirjamessujen jälkimainingeissa tuli keskusteltua sinänsä usein pohdiskelemastani aiheesta: tieteenalojen eroista tieteen ”popularisoinnin” saralla.

Miksi yhdestä tieteenalasta löytyy paljonkin kansantajuista kirjallisuutta, mutta toisesta ei? Tarkoitan nyt nimenomaan suomeksi kirjoitettua tietokirjallisuutta, mutta näkyyhän ilmiö myös käännöskirjoissa.

Yksi menestystarinoista löytyy tähtitieteestä: siitä julkaistaan lähes huikeat määrät kansantajuisia opuksia. (”Huikeat” nyt toki maamme kokoon nähden.) Taustalta löytyy alalle erikoistunut kustantaja, Ursa, mutta julkaistaan tähtitiedettä yleiskustantajiltakin.
Mieleen nousee heti useampi kotimainen tähtitieteen tai kosmologian popularisoija: Hannu Karttunen, Leena Tähtinen, Esko Valtaoja, Pekka Teerikorpi ja Markus Hotakainen, nämä yhtään sen syvemmin muistelematta.

Verrataanpa tähtitiedettä toiseen luonnontieteen alaan: kemiaan.

Mieleeni nousee…? Molekyyligastronomiasta on tainnut kirjoittaa Anu Hopia, ja muistan muutaman vuoden takaisen Anja Nysténin arkipäivän kemiallisia yhdisteitä setvineen Kemikaalikimaran. Nopea haku kirjaston tietokannasta ei listaa pidentänyt.

Suuria eroja löytyy myös lähitieteistä. Esimerkiksi biologian saralla evoluutiosta ja ekologiasta kirjoitetaan paljon kansantajuista tietokirjallisuutta. Ilkka Hanski, Katja Bargum ja Hanna Kokko, Erkki Pulliainen sekä Jussi Viitala nousevat helposti mieleen. Myös Anto Leikola ja Seppo Turunen ovat tutustuttaneet ihmisen ja eläinkunnan törmäykseen. Lisäksi biologinen tietokirjallisuus moninkertaistuu, jos mukaan lasketaan kaikki luonto-, eläin- ja luontokuvakirjat.

Biologian ”laboratoriopuolesta” löytyy paljon huonommin kansantajuista tietoa. Genetiikasta löydän pikahaulla vain Petter Portinin kirjan Ne geenit! Ne geenit!, jonka yleistajuisuudesta en ole ihan varma. Edes lääketieteen genetiikasta ei tunnu löytyvän mitään.

Mistä erot johtuvat?

Kemia on niin monihaarainen ja arkipäivässä mukana oleva ala, että luulisi siitä löytyvän popularisoitavaa. Vai onko ongelma juuri arkisuudessa? Avaruus, suuri tuntematon, myy ja kiinnostaa, kemikaalit eivät?

Entä ovatko vanhat ja nuoret tieteenalat eriarvoisessa asemassa? Ekologian ja evoluution puolelta löytyy enemmän väkeä, osin jo tutkijanuralta eläköitynyttä porukkaa, jolla riittää kirjoittamisaikaa. Genetiikka on nykymuodossaan alana paljon nuorempi.

Yksi selvästi vaikuttava seikka on eri tieteenaloille muodostunut kulttuuri. Toisilla aloilla kansantajuistamiseen kannustetaan, toisilla sitä pidetään epäilyttävänä puuhasteluna, todelliselle tutkijalle sopimattomana harrasteena. Pienessä maassa yksikin nimekäs kirjoittajana kunnostautunut professori voi luoda vuosikymmeniksi kulttuuriin, jossa alan osaajia kannustetaan kirjoittamaan. Toisille aloille ei sattuman oikusta tällaisia tähtiä osu.

Pitäisi pystyä myös erittelemään ongelmaa tarkemmin: eikö kirjoittajia ole vai puuttuvatko kustantajilta kustannushalut?

Hyvät lukijat, ottaisin mielelläni vastaan vinkkejä suomalaisista tietokirjoista, jotka kertovat ei-niin-mediaseksikkäiden tieteenalojen asioista!