Miksi siilejä saa silpoa?

Viime vuonna alkoi kantautua uutisia siitä, että robottiruohonleikkurit silpovat laajamittaisesti siilejä, ja ongelma on robottileikkurien yleistyessä todennäköisesti vain kasvanut.

Esimerkiksi Ylen 1.6.2023 päivätyssä uutisessa Satakunnan Eläinsuojeluyhdistys kertoi, että yhdistyksen hoitoon oli kyseisenä alkukesänä ehtinyt tulla jo 12 silpoutunutta siiliä. 

Jos määrä oli yhden eläimiä hoitavan yhdistyksen kohdalla kesäkuun alussa jo noin suuri, kuinkahan paljon robottiruohonleikkurit todella vahingoittavat ja tappavat siilejä Suomessa vuosittain? Satoja? Tuhansia?

Siilien määrä on jo valmiiksi vähentynyt viime vuosina huomattavasti. Siilejä tappaa liikenne, pihojen siistiytyminen eli sopivien talvehtimispaikkojen puute sekä ilmastonmuutos, joka vaikuttaa talviin ja vaikeuttaa talvehtivien siilien selviytymistä. 

Siili on ihmisen Suomeen tuoma eli vieraslaji mutta varsin mukavasti luontoomme sujahtanut sellainen. Siili viihtyy hyvin ihmisen muokkaamassa maisemassa kuten puutarhoissa, puistoissa ja maatalousympäristössä. Kaikkiruokaisena, hitaana möngertäjänä se ei ole koitunut minkään kotoperäisen lajin kohtaloksi tai edes uhaksi. Siili voisi päinvastoin olla hyvä apu vaikkapa haitallista espanjansiruetanaa vastaan. 

Itse toivoisin siilejä pihalleni syömään lehtokotiloita, mutta surullista kyllä: vaikka asun Etelä-Suomessa suurella, puustoisella pientaloalueella, en ole nähnyt täällä neljän vuoden aikana yhtäkään siiliä. 

Vaikka siilipopulaatio voisikin paksusti, se ei tietenkään oikeuttaisi yhdenkään yksilön kivuliasta silpomista ruohonleikkurin terillä. 

On hämmästyttävää, kuinka alistuneesti uusi teknologia otetaan vastaan. Joku jossain on saanut kuningasidean, että ruohoa voisi leikata koneella, jota kukaan ei valvo, ja seurauksia tyydytään vain voivottelemaan jälkikäteen. Eläinsuojeluyhdistysten vapaaehtoiset ja muut villieläimiä hoitavat tahot yrittävät auttaa raajansa, silmänsä tai kuononsa menettäneitä siilejä sekä orpoja siilinpoikasia, ja tutkijat yrittävät kehitellä sopivia testejä, joita leikkurivalmistajat voisivat käyttää tuotteidensa turvallisuuden testaamiseen.

Miksi sallimme vaarallisten robottileikkurien myynnin? 

Eikö pitäisi olla itsestäänselvää, ettei sellaista laitetta saa jättää valvomatta käyntiin, joka saattaa vahingoittaa siilin kaltaisia eläimiä? Esimerkiksi rautapyynti on nykyään sallittua vain siten, että metsästettävä eläin kuolee rautoihin heti eivätkä vääränlaiset lajit pääse rautoihin käsiksi.* 

Pyörivä, maata pitkin liikkuvia eläimiä valikoimattomasti silpova ja valvomaton terä olisi metsästyksessä varmasti kielletty. Pihatöihin sellaisen saa kuitenkin ostaa. 

Miksi ruohoa pitäisi edes pystyä leikkaamaan automatisoidusti, ilman minkäänlaista ruumiillista vaivannäköä ja edes valvovaa läsnäoloa? Kuinka laiskoja meistä on tullut? 

Jos et jaksa itse ajella nurmikkoasi, kasvata niitty. Se on muutenkin teko luonnon monimuotoisuuden puolesta. 

–
*Tämä vain esimerkkinä lainsäädännöstä. Olen itse rautapyyntiä vastaan, eivätkä käytännöt selvästikään vastaa aina lainsäädännön vaatimuksia, koska rautoihin astuneita karhuja tavataan Suomessa valitettavan usein.