Miksi ripustaa linnunpönttöjä, kun hakkuut tuhoavat 100 000 pesintää vuosittain?
Näin keväisin tekee mieli ripustaa linnuille uusia pönttöjä. Se tuntuu teolta luonnon puolesta. Mutta entä jos linnunpöntöt hämärtävät sitä, kuka todella on vastuussa luontokadosta?
Lintujen kevätmuutto on käynnissä. Jotkut lajit käynnistelevät jo pesintää: omassa pihapiirissäni pöntönkatselijoita on riittänyt ainakin sinitiaisten, talitiaisten ja pikkuvarpusten joukosta. Facebookin luontoryhmätkin ovat täynnä pönttöpuhetta: Vieläkö pöntön voi puhdistaa? Miten pöntön voisi suojata tikoilta tai oravilta? Millaisia pönttöjä eri lajit suosivat?
Linnunpöntön ripustaminen on varmaankin tyypillisimpiä suomalaisia luontotekoja. Luontokato pelottaa, ja linnunpöntöt saattavat tuntua täsmälääkkeltä, jos uutisia on tullut yhtään seurattua. Jopa monet ennen yleiset lintulajit ovat taantuneet Suomessa huolestuttavasti. Eniten on taidettu uutisoida hömötiaisesta ja varpusesta.
Onko yksilön teoilla väliä ympäristökriisien voittamisessa? Tätä kysytään usein ilmastonmuutoksen yhteydessä. Joidenkin mielestä on turha syyllistää yksilöitä kestämättömistä kulutusvalinnoista, sillä huomio täytyisi pitää tiukasti poliittisessa päätöksenteossa sekä suuryrityksissä. Poliitikkojen vallassa on huolehtia, että yritykset joutuvat kantamaan kunnolla ilmastovastuunsa ja että ilmastoystävällinen valinta on kuluttajalle se ainoa järkevä valinta myös taloudellisesti.
Yksilön hiilijalanjäljen laskeminenkin oli alun perin öljy-yhtiön mainostemppu. Mitä enemmän keskitytään siihen, millaisia valintoja kuluttaja tekee kaupassa, asumisessa ja liikkumisessa, sitä enemmän vastuu ilmastosta tuntuu kuuluvan nimenomaan kuluttajatasolle.
Koskeeko tämä ongelma myös arjen pieniä luontotekoja? Onko kannustus linnunpönttöjen laittoon lopulta vain harhautus, joka hämärtää suurta kuvaa? Kuten ilmastonmuutos, luontokatokaan ei poistu yksilöiden hyvillä teoilla. Suomessa lintuja ajaa ahtaalle ennen kaikkea liian raju metsätalous sekä maatalousympäristöjen muuttuminen.
Metsätalous vähentää lintuja paitsi heikentämällä niiden elinolosuhteita, myös suoranaisesti tappamalla niitä. Birdlife-luontojärjestön mukaan pesimäaikaiset hakkuut saattavat tuhota Suomessa jopa 100 000 pesintää vuosittain. On helppo ymmärtää, että munat tai poikaset eivät selviä, kun pesäpuu kaadetaan.
Vaikka ongelmasta on puhuttu pitkään, Birdlifen mukaan ongelma on vain kasvanut. Tuntuu tyhmältä edes harkita linnunpönttöjen laittamista, kun samaan aikaan pesintöjä tuhotaan noin massiivisesti.
Luontokatokin on asia, joka pitäisi ratkaista ennen kaikkea poliittisesti. Suomen tämän hetkinen hallitus tekee kuitenkin aivan toisenlaisia ratkaisuja. Vanhojen metsien suojelukriteerit päätettiin määritellä niin tiukoiksi, että metsätaloudelle alistetaan nyt WWF:n arvion mukaan satoja tuhansia hehtaaria luonnon monimuotoisuudelle arvokasta vanhaa metsää.
Ei siis auta, vaikka kuinka ripustaisimme pönttöjä. Metsiä niillä ei voi korvata. Suurempi merkitys voisi olla vaikka sillä, millaisia uusista kunnanvaltuustoista tulee.
Itsekin silti asennan muutaman uuden linnunpöntön myös tänä keväänä. Ne ovat paitsi laastaria ympäristöahdistuksesta kärsivälle sielulleni, myös viesti kaikille ohikulkijoille: Linnut tarvitsevat apua. Luonto tarvitsee parempia päätöksiä.