Miksi minua häiritsee kansanedustajan kreationismi?
Eilisessä postauksessa kerroin kansanedustaja Laura Huhtasaaren Facebook-keskustelusta, jossa kansanedustaja kiisti koko evoluution olemassaolon. Huhtasaari on koulutukseltaan opettaja. (Käsittääkseni alun perin uskonnonopettaja mutta sittemmin erityisopettaja, joka on FB-kommenttiensa perusteella opettanut myös biologiaa.)
Miksi yksittäisen ihmisen evoluutiokielteisyys häiritsee minua? Moni on tuntunut tätä ihmettelevän, joten avaan ajatuksiani hieman enemmän.
Ensinnäkään minulla ei ole mitään erityistä tarvetta sohia ihmisten uskonnollisia vakaumuksia. Ihminen, myös kansanedustaja tai opettaja, saa ihan rauhassa uskoa, että jumala loi vaikkapa taivaan, maan ja kaikki eliölajit sen päällä.
Suomalaiseen luterilaisuuteen on minun nähdäkseni pitkään liittynyt ajatus, että tieteellinen kuva maailmasta ei ole ristiriidassa uskonnollisen vakaumuksen kanssa. Uskonto ja tiede eivät automaattisesti riitele keskenään, kun ihminen pitää ne ajatuksissaan erossa toisistaan. Uskonnollisuus ei estä fyysikon, biologin tai tähtitieteilijän uraa.
En ottanut Laura Huhtasaaren evoluutiokielteisyyttä siis erityisesti uskonnollisena kysymyksenä. Minun ajatuksissani asiassa oli ensisijaisesti kyse kansanedustajan ja opettajan suhteesta tieteelliseen tietoon.
Evoluutioteorian tueksi on olemassa valtava määrä havaintoja ja tutkimustuloksia – niin valtava, että jo sanan ”valtava” käyttäminen tuntuu reippaasti alimitoitetulta. Silti Laura Huhtasaari kieltää evoluution olemassaolon. Hän ei esimerkiksi sano, ettei ymmärrä evoluutioteoriaa (vaikka ei tosin selvästi ymmärräkään) – hän yksinkertaisesti kieltää sen. Tutkijoiden työllä ja tieteen hankkimalla tiedolla ei ole tässä kohtaa mitään merkitystä Huhtasaarelle.
Olen ajatellut, että erityisesti opettajan on hyvä ymmärtää luotettavan tiedon rakentuminen. Oppilaille pitäisi pystyä kertomaan, kuinka luotettavaa tietoa hankitaan, kuinka tiedon luotettavuutta arvioidaan – tai kuinka suhtaudutaan silloin, kun oma kokemus on ristiriidassa luotettavaksi määritellyn tiedon kanssa. Tiede on kollektiivinen ja kumuloituva tiedonhankintajärjestelmä, ja sen rinnalla yksittäisen ihmisen ymmärryskyky on kovin pientä.
En siis ole huolissani Huhtasaaren mahdollisesta uskonnollisesta vakaumuksesta. Olen huolissani siitä, kuinka meillä kansanedustajat suhtautuvat ylipäätään tutkimustietoon. Jos tieto ei miellytä, se voidaan vain kieltää. Tieteellistä tietoa käytetään päätöksenteon pohjana jo nyt aivan liian vähän.
Joku arvosteli kirjoituksessani sitäkin, että se antoi liian suuren painoarvon merkityksettömälle mielipiteelle. Aivan kuin evoluutio olisi vain jokin kuriositeetti todellisuutemme laidalla, josta lainsäätäjätkin voivat ilman haittaa olla ihan mitä mieltä tahansa.
Eihän asia ole niin. Sen lisäksi, että suhde evoluutioteoriaan kertoo suhteesta tieteelliseen tietoon, se kertoo myös ihmisen suhteesta muihin ihmisiin, eläimiin ja koko luontoon. Itselleni on tärkeää nähdä ihminen osana suurta jatkumoa.
Oman kansanedustajani haluan ymmärtävän paitsi tieteen olemuksen, myös esimerkiksi sen, että muilla eläimillä on aivan samanlainen tarve kuin ihmisellä: tarve elää hyvää elämää. Sellainen kehittyy evoluution myötä.
* P.S. Lukekaa myös biologi Tuomas Aivelon pohdinta aiheesta.