Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Miehet ja naiset, pahoja kaikki tyynni

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 21.4.2012 16:32

Kukaan ei halua kuulua syylliseen sukupuoleen.

Jos kirjoitan esimerkiksi tietynlaisia henkirikoksia käsittelevän tekstin, jossa yritetään pohtia syitä teoille, palaute lipsahtaa usein silkaksi mies-nais-vastakkaisasetteluksi.

Kun kirjoitin perhesurmista, joissa tekijä on mies, sain viestejä ja kommentteja, joissa korostettiin naisten suurta osuutta tehdyistä perhesurmista. Jos joskus tulen kirjoittamaan naisten tekemistä henkirikoksista, tiedän, että tulen saamaan vastineita, joissa kerrotaan, että miesten väkivaltaisuus on paljon yleisempää ja vaarallisempaa kuin naisten tekemä.

Sukupuolten vastakkainasettelu tulee muutenkin ilmi: kun kirjoitin poikien ympärileikkauksesta, jota nimitin myös silpomiseksi, minulle ilmoitettiin, että poikien ja tyttöjen ympärileikkauksista ei saisi puhua edes samassa lauseessa, koska sellainen on tyttöjen silpomisen vähättelyä. Poikien ympärileikkausta ei kuulemma saa verrata tyttöjen genitaalien silpomiseen, ei, vaikka lievimmät tyttöjen silpomisen tavoista vastaavat hyvinkin esinahan poistoa sekä anatomisesti että vaikutuksiltaan.

Vastakkainasettelu on omiaan johdattamaan keskustelua epäolennaisuuksiin. Sen sijaan, että syvennyttäisiin ilmiön mahdollisiin syihin ja taustatekijöihin, keskustelu alkaa rakentua erilaisista tilastotiedoista ja niiden tulkinnoista: Kumpi onkaan vaarallisempi sukupuoli? Kuka tappaa eniten? ”Miehistä” ja ”naisista” kirjoittaminen koetaan koko sukupuolen syyllistämisenä ja leimaamisena.

En täysin ymmärrä logiikkaa. Itse yritän aina ottaa asian asiana ja tunnistaa ilmiöistä kaavoja ja malleja. ”Perhesurmiin” on vaikea puuttua kokonaisuutena, mutta jos kokonaisuudesta puretaan esiin edes muutama tyypillinen perhesurman malli, puuttuminen tai pohdiskelu on jo paljon helpompaa.

Toistuvien kaavojen tunnistaminen on sitä paitsi ihmiselle täysin tyypillinen tapa käsitellä asioita ja välttämättömyys esimerkiksi tieteellisessä tutkimuksessa.

Vaikkapa juuri perhesurmissa on kaiken vaihtelun keskellä erotettavissa muutamia erilaisia (tilastollisia) malleja: Äiti, joka on salannut raskauden ja surmaa vastasyntyneen. Äiti, joka tappaa hyvin nuoren lapsen alentuneesti syyntakeettomassa tilassa. Isä, joka tappaa puolisonsa, muutaman vuoden ikäiset lapsensa sekä itsensä. Äidit, jotka kärsivät mielenterveysongelmista ja pahoinpitelevät jatkuvasti lastaan. Isät, joilla on päihdeongelmia ja jotka pyrkivät surmaamaan ennen kaikkea puolisonsa.

Taakkaahan sinänsä riittää molemmilla sukupuolilla, eikä yksittäisen surman taustatekijöitä voi hahmottaa täydellisesti millään keinoin.

Keskustelu muuttuu vaikeaksi, jos jokaisessa puheenvuorossa pitää ottaa huomioon jonkinlainen sukupuolikiintiö – tai poikien ympärileikkauksen tapauksessa se, että maailmassa tapahtuu pahempiakin asioita kuin pikkupoikien sukupuolielinten turha leikkely.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Lisäisin aiempiin vielä naisten miehiin kohdistaman lähisuhdeväkivallan, siinä on monesti hyvin vakavat seuraukset, koska nainen ei yleensä käy miehen kimppuun vakavalla mielellä ilman kättä pidempää. Keittiöveitsellä tulee pahaa jälkeä, vaikka sitä pitelisi hennompikin käsi.

”Keskustelu muuttuu vaikeaksi, jos jokaisessa puheenvuorossa pitää ottaa huomioon jonkinlainen sukupuolikiintiö ”

Keskustelu muuttuu vaikeaksi jos antaa kiihkoilijoiden viedä keskustelua. Toinen vaihtoehto on vaikkapa olla korvaansa lotkauttamatta ko porukalle ;-)

Tiina Raevaaran kirjoitus pitää täysin paikkansa ja todisteena siitä on nimimerkki Bad Taste, jonka piti heti ensimmäiseen kommenttiin tunkea pakonomaisesti sukupuolitekstiä, vaikka se ei liittynyt itse pääasiaan mitenkään.

Hyssyttelyyn kuuluu vaieta kiukkuisten naisten öövdriksi menneestä väkivallasta. Päihteet ja e-pillerit todennäköisesti yhdistyneenä miesten matkimiseen tekevät naisista hetkellisesti hulluja ja nyrkki puhuu. Oi, voi, mitä sensuroitavaa nyt tuli sanotuksikaan. Antakaa besserwisserit anteeksi sopimattomat mielipiteet. Tehkää ilmianto asiattomasta viestistä. Jos olette rehellisiä, ottakaa selfää pahoinpitelyjen edeltävistä tapahtumista, vaikka se olsi ennakkoluulojen vastaista.

Viimeisinä vuosina, Tarja Halosen presidenttinä ollessa ja edellisen hallituksen 14+1 (1=pm)naisministerin, vähemmistövaltuutettujen sun muiden aikana miehet on ihan ohjelmallisesti nuijittu littanaksi. Vain homot tai miehet jotka ovat kiljuneet kurkku suorana ainoaa oikeata ajattelumallia, ne ovat saaneet äänensä kuuluville.

Lainaus erään feministin lehtikirjoittelusta parin vuoden takaa: ’Suomi on ainoa maa maailmassa missä miehet JÄRJESTELMÄLLISESTI hakkaavat ja murhaavat naisia.’ Korostus minun:JÄRJESTELMÄLLISESTI!

Parin vuoden aikana käytiin oikeutta (lieneekö jo käyty loppuun?) ns. ’insuliinihoitajia’ vastaan.
Vaikkapa Amerikassa heitä kutsuttaisiin sarjamurhaajiksi. Yhtään kertaa ei Suomen media tätä nimitystä käyttänyt.

Mahtavatko kaikki muistaa että molemmat olivat naisia.

Ymmärtämystä riitti. ’Hehän ovat vain miesten luoman väkivaltaisen yhteiskunnan uhreja.’
En uskalla nimetä ministeriä joka näin sanoi. Jos moderaattori on nainen joutuu kommenttini kyberavaruuteen. Tämä ministeri oli kuitenkin sitä sukupuolta joka pissaa istualtaan.

Sitten, asianajajansa etevällä avustuksella luultavasti, toisesta ’väkivaltaisen yhteiskunnan uhrista’ julkaistiin kuva suuressa sanomalehdessä. Valkoinen tukka, kuin enkelillä, suuri kultainen risti kultaketjussa kaulassa. Valkoinen pusero, joten enkelimäisyys oikein korostui.
Sitten kristittyjen miestenkin sydän muljahti. ’Hänhän on uskovainen, kristitty, joka on ottanut Hänet elämäänsä.’
Jos miehet olisivat tehneet näitä kauhistuttavia tekoja, nimitys sarjamurhaaja olisi ollut jokapäiväisessä käytössä.

Sitten vielä on ihan erikoinen mieslaji, suomalaiset miehet, ne jotka järjestelmällisesti…

Tampereella paloi pitseria. Palon seurauksena samasta talosta kuoli 3 asukasta.

ERÄS silloinen (ja nykyinen) kansanedustaja ehätti, palokunnan lopetellessa työtään, ilmoittamaan että teko oli suomalaisten miesten rasistinen viharikos rehellistä ja uutteraa maahanmuuttajayrittäjää kohtaan. Oikeusministeri oli heti yhtymässä kuoroon. Presidenttikin taisi jo muotoilla puhetta missä tuomitsisi suomalasten miesten ’rlasistisen rlaakuuden.’
Muutamassa viikossa Tampereen hyvä poliisi ratkaisi rikoksen. Eivät olleet asialla suomalaiset miehet vaan omistaja itse.

Tarvinneeko mainita että tämä kansanedustaja oli myös nainen.
Helsingin vaalipiirin naiset eivät vieläkään uskone etteivät SUOMALAISET MIEHET olleet hirmutyön tekijöinä. Palkitsivat tämän naisedustajan 4385 äänellä uudestaan eduskuntaan.
Sivistysmaissa tällainen möläyttely olisi merkinnyt poliittisen uran loppua.
Ei Suomessa. Asia vaiettiin hiljaiseksi. Vain edustajan aviomies karjahteli sylki pärskyen:SO WHAT?

Presidentti oli eniten äänessä tuomitsemassa yhteiskunnalisen vihan, vihakirjoittelut…
Tämä, saman puolueen naisedustajan möläytys, se ei saanut presidentillistä huomiota.
Jäi jotenkin käsitys että yli puolet Suomen kansasta, suomalaiset miehet, ovat myös valtion päämie..anteeksi pääNaisen mielestä rasistisia raakoja murhaajia.

Suomalaisten miesten äärimmäistä raakuutta ja eläimellisyyttä maailmalle levitteli myös eräs sohvia, ansiokas kirjailija.
Pisti Tanskan televisiossa niinsanotusti haisemaan.

Artikkelin aihe on paitsi ajankohtainen, myös ansaitsisi paljon syvällisempää keskustelua kuin mitä SK:n palstalla käydään.

Kun Katainen sai päkistetyksi hallituksensa kokoon vuosi sitten, pääministeri oikein pyyteli anteeksi ettei nyt ole enempää naisministereitä. Tulkittuna tämä tarkoittaa: sorry ettei ole enemmistönä naisia hallituksessa, entiseen tapaan.

Vae victis, sanoivat roomalaiset aikoinaan!

Ja taas lisää vuodatuksia osoittamaan, että Raevaara on oikeassa.

Väkivalta on aina väkivaltaa, ja sitä onkin varsin turha tarkastella sukupuolijaon perusteella, sillä taipumus on hyvin edustettuna molemmilla sukupuolilla.
Sorrun kuitenkin heti Speden mainitsemaan logiikkaan, kun haluan todeta, että naiset ovat henkisessä väkivallassa ylivertaisia, ja se usein johtaa fyysiseen väkivaltaan, mutta vain siitä saa tuomion.

WTF? En yrittänyt mitenkään ”pakonomaisesti tunkea sukupuolitekstiä”, vaan jatkaa Raevaaran aloittamaa erilaisten väkivaltatapausten tyypittelyä.

Se vain on fakta, että lähisuhdeväkivaltatapauksissa mies harvemmin saa naiselta ”lievästi turpaansa”. Miesten kohdalla riski on enemmän on/off -tyyppinen, eli ei-mitään tai henki pois.

Kumpi on susta parempi, kissat vai koirat?

Usein tuntuu, että kyse ei ole niinkään jommankumman osapuolen oikeuksien puolustamisesta kuin siitä, että puhuja itse kokee noita oikeuksia poljettavan. Tällöin ”vastapuolelle” annettu sympatia näyttää olevan omalta puolelta pois. Tämä korostuu eritoten silloin, kun jotain on jo valmiiksi hampaankolossa: ”Eipä siihen sillon kerran aiemminkaan voinut luottaa.” Näin ei ole ainoastaan sukupuolikysymyksissä, vaan myös vaikkapa yhä jatkuvissa (absurdisti muodostuneissa?) asemasodissa jääkiekko vs. jalkapallo tai klassinen musiikki vs. homekoulut. Tai ne kissat vs. koirat.

Naisten väkivalta on silmitöntä raivon täyttämää. Mustasukkaisuus ja mielessä vuosikausia pyörineet moneen kertaan vatkaantuneet miehen loukkaavat sanat tai käytökset ovat kasaantuneet ja kiukku purkaantuu. Naisten väkivalta on piilovaltaa, sillä miehet eivät kerta kaikkiaan kehtaa tehdä juttuja pikkuasioista, sillä ovat lapsesta saakka tottuneet nujuamaan.

Asioiden puntarointi naisten ja miesten välillä johtaa loputtomaan suohon.

Täytyisi huomioida henkilöhistoriat; lapsuus, nuoruus, koulutus, terveydentila, ikä, ammatti, menestys, ulkonäkö, ystäväpiiri, harrastukset, lapset, terveydentila, kulloinenkin mielentila, älykkyys…näin alkuun muutamia mainitakseni. Tästä seuraa niin monimutkainen yhtälö että se jää ikuisiksi ajoiksi ratkaisematta ja syvällä suossa ollaan.

Tappoja ja väkivaltaa sinänsä kannattaa miettiä ihan muulta pohjalta ja kyllä siinä aiheessa purtavaa onkin.

Jatkan tyypittelyä. Yllättävän monet miehet eivät näytä käsittävän omaa ja pienen naisen kokoeroa, ja näyttävät kuvittelevan voivansa jotenkin ”kevyesti läpsäistä” ilman vakavaa vamman tuottamista.

Olin itse todistajana pahoinpitelyoikeudenkäynnissä. Pahoinpitelijän mielestä ”kevyen läpsäyksen” seurauksena naisen selkäranka murtui. Minä osuin paikalle kun tilanne oli jo pahoinpitelyn osalta ohi, enkä voinut muuta kuin soittaa poliisit ja ambulanssin paikalle, sekä pidätellä pahoinpitelijää.

Onneksi, hyvän sairaanhoidon seurauksena, uhrille ei jäänyt pysyvää vammaa.

”Naisten väkivalta on silmitöntä raivon täyttämää. ”

Milloin on, milloin ei. Joka tapauksessa mielenkiintoista on, että naisiin kohdistuvissa tapoissa Suomi on länsimaiden keskikastia, miehiin kohdistuvissa Ruotsin yläpuolella mutta Venäjän alapuolella. Onko täällä jokin kulttuurinen tai geneettinen gradientti, joka tämän nätisti selittää, en tiedä. Suomessahan ongelma on nimenomaan alkoholistien keskinäiset tapot, joissa korostuu siis alkoholismi (osin geneettistä, osin kulttuurista, osin sattumanvarasta), känniin liittyvä äkkipikaisuus (osin geneettistä, kulttuuri ehkä pikemminkin vaimentaa) ja alkoholistin huono taloudellinen tilanne, joka liittyy kansantalouden käänteisiin.

Naisten väkivallalle on kai tyypillisempää myrkyllinen sanankäyttö ja väitteet itsen kuulumisesta ryhmään ja toisen kuulumattomuudesta siihen — ryhmän ulkopuolelle sulkeminen.

Naisten väkivalta on sen terävän kilen päässä, jolla ukkoa muistutetaan vanhoista asioista ja siis henkisesti kulutetaan eli harjoitetaan henkistä väkivaltaa ja lopulta mies hermostuu jaiso nyrkki puhuu hauraamaan luustoon. Avoimesti ja rhellisesti keskustelemalla tapahtumia edelrävistä syistä, paljastuukin, ettei se ukko pamauttanut arvaamatta turpaan vaan edellä oli provokaatiota, räkyttämistä eikä krapulaisella pidä mennä tulkuttamaan siiuvouksista ym.

Pakko todeta, että inhoan käsitettä ”henkinen väkivalta”. Ensinnäkin, se on hyvin epäselvä käsite, jonka alle mahtuu monenlaista riitelyä ja kiusaamista, ja tämä ”henkisen väkivallan” yläkäsite ei minusta selkeytä vaan pikemminkin sotkee keskustelua. Toiseksi, ”henkinen väkivalta” käsitteenä johtaa usein riitelyn ja pahoinpitelyn rinnastamiseen, joka on minusta täysin absurdia. On ihan eri asia sanoa rumasti kuin rikkoa luita.

Näitä luetaan juuri nyt