Mediakasvatus ei saa olla vain varoittelua

Profiilikuva
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Törmäsin sosiaalisessa mediassa keskusteluun siitä, millaisia mediataitoja kouluissa tulisi opettaa. Itse olen ikäluokkaa, jolle medialukutaitoa ei vielä opetettu – ei ainakaan sillä nimellä. Mediamaisema oli toki hyvin erilainen 1980-90-luvuilla nykyiseen verrattuna.

Mediakasvatus lisättiin perusopetussuunnitelmaan nimellä “medialukutaito” käsittääkseni vuonna 2004. Se on huomioitava kaikissa kouluaineissa, ja sen tavoitteena on “kehittää ilmaisu- ja vuorovaikutustaitoja ja median käyttötaitoja sekä edistää median aseman ja merkityksen ymmärtämistä”. Kymmenessä vuodessa maailma on jo ehtinyt muuttua rutkasti. Mediakasvatuksen pitää senkin muuttua, ja sen pitää seurata mukana koko opintien ajan.

Mitkä minun mielestäni olisivat tärkeitä huomioitavia koulujen (sekä peruskoulun että toisen asteen oppilaistosten) mediakasvatuksessa? Alla viisi kohtaa.

1. Tiedon lähteiden luotettavuuden arviointi.

Kaikki julkaistu ei ole totta, osa on osaksi totta. Osa on täysin totta, mutta lukijan kannattaa ymmärtää, miksi se on julkaistu ja mistä näkökulmasta.Tieto muuttuu matkalla, ja alkuperäislähde on yleensä tarkin. Luotettavuuden ja toisaalta julkaisumotiivien ymmärtäminen tai ainakin problematiikan tiedostaminen vaatii koulussa valtavasti keskustelua. Yksiselitteisiä vastauksia ei yleensä ole.