Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Mediakasvatus ei saa olla vain varoittelua

Blogit Tarinoita tieteestä 4.2.2014 09:55
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Törmäsin sosiaalisessa mediassa keskusteluun siitä, millaisia mediataitoja kouluissa tulisi opettaa. Itse olen ikäluokkaa, jolle medialukutaitoa ei vielä opetettu – ei ainakaan sillä nimellä. Mediamaisema oli toki hyvin erilainen 1980-90-luvuilla nykyiseen verrattuna.

Mediakasvatus lisättiin perusopetussuunnitelmaan nimellä “medialukutaito” käsittääkseni vuonna 2004. Se on huomioitava kaikissa kouluaineissa, ja sen tavoitteena on “kehittää ilmaisu- ja vuorovaikutustaitoja ja median käyttötaitoja sekä edistää median aseman ja merkityksen ymmärtämistä”. Kymmenessä vuodessa maailma on jo ehtinyt muuttua rutkasti. Mediakasvatuksen pitää senkin muuttua, ja sen pitää seurata mukana koko opintien ajan.

Mitkä minun mielestäni olisivat tärkeitä huomioitavia koulujen (sekä peruskoulun että toisen asteen oppilaistosten) mediakasvatuksessa? Alla viisi kohtaa.

1. Tiedon lähteiden luotettavuuden arviointi.

Kaikki julkaistu ei ole totta, osa on osaksi totta. Osa on täysin totta, mutta lukijan kannattaa ymmärtää, miksi se on julkaistu ja mistä näkökulmasta.Tieto muuttuu matkalla, ja alkuperäislähde on yleensä tarkin. Luotettavuuden ja toisaalta julkaisumotiivien ymmärtäminen tai ainakin problematiikan tiedostaminen vaatii koulussa valtavasti keskustelua. Yksiselitteisiä vastauksia ei yleensä ole.

Jo pelkkä Wikipedia tuntuu olevan kouluissa hankala pala. Olen kuullut joidenkin opettajien sanovan, etteivät he salli oppilaidensa käyttää Wikipediaa lainkaan lähteenä koulutyössä. Asenne on hieman hölmö: Wikipedia on monessa tutkimuksessa todettu suhteellisen luotettavaksi tai jopa yhtä luotettavaksi kuin perinteiset tietosanakirjat.

Wikipediankin olemus pitää ymmärtää, jotta sitä voi käyttää. Itse luotan sen tarjoamiin yksinkertaisiin faktoihin. Voin etsiä sieltä tiedon jonkin valtion valuutasta tai väkiluvusta. Mitä harvinaisempi aihe, sitä vähemmän luotan Wikipedian tarjoamiin kokonaiskuviin tai päätelmiin. Silti Wikipediasta löytyy yleensä hyvät viitteet tarkemman tiedon pariin.

2. Mitä itse saan julkaista ja kirjoittaa?

Nuorten sosiaalinen elämä keskittyy erilaisten mediapäätteiden ympärille. Keskustelu niiden kautta on jakamista, linkittämistä, kopioimista ja kierrättämistä. Sosiaaliseen mediaan liittyviä eettisiä näkökohtia ja esimerkiksi tekijänoikeuslainsäädäntöä pitää käydä läpi nuorille tuttujen esimerkkien kautta.

Eivätkä nuoret tietenkään ole näissä asioissa tyhmiä tai osaamattomia: heillä on sosiaalisesta mediasta usein paljon enemmän kokemusta (ja paljon enemmän kokemusta myös ongelmista) kuin opettajilla.

3. Maailma on täynnä tietoa. Minkä annan vaikuttaa?

Mediakasvatukselle on olennaista, että sitä opetetaan usean oppiaineen yhteydessä. Monella elämänalueella on mediassa aivan omanlaisensa haasteet.

Yksi tärkeä oppiaine medialukutaidon kannalta on terveystieto. Ihmisen halutaan tekevän itseään koskevia päätöksiä oikeellisen tiedon varassa. Netti on täynnä terveyttä koskevaa tietoa ja pseudotietoa – ja joskus on jopa elintärkeää, että ihminen osaa erottaa luotettavan tiedon kaiken muun seasta.

Kaikkeen mitä netti ehdottaa, ei pidä ryhtyä. Tarjolla on kuitenkin valtavasti myös hyvää.

4. Miten osallistun?

Nykyiselle mediamaisemalle ominaista on osallistumisen helppous. Sosiaalisen median kanavat linkittyvät aina vain paremmin myös perinteiseen mediaan. Vanhaa toimintamallia, jossa mediat kaatavat valitsemaansa tietoa tyhmien kansalaisten päähän, ei enää ole olemassa. Mediakenttä on pirstoutunut, ja verkossa aktiivinen yksilö voi valikoida, kritisoida, levittää ja luoda sisältöä. Tilaisuus kannattaa hyödyntää.

Nykynuoret viestivät varsin tekstikeskeisesti – ja samaan aikaan heitä syytetään huonosta kirjoitustaidosta ja tekstarikielen tunkeutumisesta vaikkapa kouluaineisiin. Ilmiössä on varmastikin perää, mutta kannattaa muistaa, ettei esimerkiksi minun nuoruudessani tarvinnutkaan hallita niin monenlaisia kirjallisen ilmaisun rekisterejä kuin nykyään tarvitsee. Sähköposti, Facebook, Twitter, erilaiset pikaviestipalvelut, tekstarit, blogit, koulun asiatekstit ja koulun luovan kirjoittamisen tekstit vaativat jokainen erilaisen tavan kirjoittaa.

5. Miten suojelen yksityisyyttäni – ja kuinka paljon sitä pitäisi suojella?

Uudet julkaisukanavat ja koko ajan muuttuva tekniikka tarkoittavat uusia käytäntöjä yksityisyyden vaalimiseen. Toisaalta koko yksityisyyden käsite on muutoksessa: jaamme sosiaalisessa mediassa asioita, joiden jakamiselle ei aiemmin ollut kanavaa. Verkon jatkuvan muuttumisen takia on esimerkiksi vaikea arvioida, mihin nyt ladattu tieto päätyy kymmenien vuosien kuluttua.

Toisaalta elämää voi vaikeuttaa myös avoimuuden puute. Avoimuus ja aktiivisuus on pian uusi normi, ja ehkä verkkosyrjäytyminen on uusi syrjäytymisen muoto. Mediakasvatuksen ei pidä olla varoittelevaa ja uhkakuvilla ladattua, vaan sen pitää ennen kaikkea kertoa mahdollisuuksista.