Maanviljelysyhteiskunta synnytti sodat

Profiilikuva
Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ihmistä pidetään sotaisana lajina. Pessimistisimpien näkemysten mukaan sotiminen on meille luontaista, ihmislajin synnynnäinen ominaisuus.

Väkivallantekona sotiminen onkin eläinkunnassa poikkeuksellista. Sotiminen vaatii erilaista suunnitelmallisuutta, pitkäjänteisyyttä ja kykyä muodostaa liittoumia kuin eläinkunnassa yleensä on tapana.

Onko sotiminen todella kiinteä osa ihmisyyttä vai kenties jonkinlainen ympäristötekijöistä johtunut välivaihe kehityskaaressamme?

Åbo Akademin tutkijat perehtyivät vanhojen metsästäjä-keräilijäkulttuurien väkivaltaan. Ihminen eli pienissä ja liikkuvissa metsästäjä-keräilijäyhteisöissä, kunnes maanviljelys ja karjatalous alkoivat kehittyä ns. Levantin alueella vajaat 15 000 vuotta sitten. Nykyihminen syntyi lajina jo noin 200 000 vuotta sitten. Maanviljelys on evoluution mittakaavassa siis tuore innovaatio.

Tutkijoiden mukaan sotiminen sai alkunsa vasta paikoilleen asettuneissa kulttuureissa – siis nimenomaan sellaisissa, jotka maanviljelys mahdollisti. Tutkimus julkaistiin Science-tiedelehdessä. Åbo Akademin antropologit käyttivät työssään 186 kulttuuria käsittävää kulttuuritietokantaa.

Havainto on ymmärrettävä. Maanviljelyksen myötä ihmiset saattoivat muodostaa aiempaa suurempia ryhmittymiä ja pysyä paikallaan. Sodissa taistellaan usein maasta. Vaelteleville keräilijöille maa ei ollut niin tärkeää, eikä pienestä perheyhteisöstä riitä väkeä sotaan.

Metsästäjä-keräilijöiden joukossa väkivalta oli ”vain” yksittäistä, yksilöiden välistä. Syynä saattoi olla riita tai kilpailu vaikkapa naisista. Myös perheväkivaltaa esiintyi.

Sotiminen on ennen kaikkea kulttuurin tuote, ei biologian. Maanviljelyksen kehittyminen taas on yksi eniten ihmisen kulttuuria muokanneista tapahtumista. Pitäisi joskus oikein listata, mitä kaikkea maanviljelys on vanavedessään mahdollistanut.