Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Maanviljelysyhteiskunta synnytti sodat

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 21.7.2013 17:55

Ihmistä pidetään sotaisana lajina. Pessimistisimpien näkemysten mukaan sotiminen on meille luontaista, ihmislajin synnynnäinen ominaisuus.

Väkivallantekona sotiminen onkin eläinkunnassa poikkeuksellista. Sotiminen vaatii erilaista suunnitelmallisuutta, pitkäjänteisyyttä ja kykyä muodostaa liittoumia kuin eläinkunnassa yleensä on tapana.

Onko sotiminen todella kiinteä osa ihmisyyttä vai kenties jonkinlainen ympäristötekijöistä johtunut välivaihe kehityskaaressamme?

Åbo Akademin tutkijat perehtyivät vanhojen metsästäjä-keräilijäkulttuurien väkivaltaan. Ihminen eli pienissä ja liikkuvissa metsästäjä-keräilijäyhteisöissä, kunnes maanviljelys ja karjatalous alkoivat kehittyä ns. Levantin alueella vajaat 15 000 vuotta sitten. Nykyihminen syntyi lajina jo noin 200 000 vuotta sitten. Maanviljelys on evoluution mittakaavassa siis tuore innovaatio.

Tutkijoiden mukaan sotiminen sai alkunsa vasta paikoilleen asettuneissa kulttuureissa – siis nimenomaan sellaisissa, jotka maanviljelys mahdollisti. Tutkimus julkaistiin Science-tiedelehdessä. Åbo Akademin antropologit käyttivät työssään 186 kulttuuria käsittävää kulttuuritietokantaa.

Havainto on ymmärrettävä. Maanviljelyksen myötä ihmiset saattoivat muodostaa aiempaa suurempia ryhmittymiä ja pysyä paikallaan. Sodissa taistellaan usein maasta. Vaelteleville keräilijöille maa ei ollut niin tärkeää, eikä pienestä perheyhteisöstä riitä väkeä sotaan.

Metsästäjä-keräilijöiden joukossa väkivalta oli ”vain” yksittäistä, yksilöiden välistä. Syynä saattoi olla riita tai kilpailu vaikkapa naisista. Myös perheväkivaltaa esiintyi.

Sotiminen on ennen kaikkea kulttuurin tuote, ei biologian. Maanviljelyksen kehittyminen taas on yksi eniten ihmisen kulttuuria muokanneista tapahtumista. Pitäisi joskus oikein listata, mitä kaikkea maanviljelys on vanavedessään mahdollistanut.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Hetkinen!

Paimentolaiskansat ovat ainakin minun lukemani sotahistorian mukaan olleet niitä, jotka ovat aloittaneet sodankäynnin.

Karjan kesyttäminen ja kasvatus, teurastus ja paimentaminen ovat olleet malleina ihmistenkin kimppuun käymiseen, teurastamiseen ja orjuuttamiseen.

Ei siihen ole paikallaan pysymistä tarvittu. Riittää kiista laitumista, juottopaikoista tai yksinkertaisesti naapurin karjan varastaminen.

Ihminen on seikkailijaluonne, joten keräily ja metsästys sopi meille erinomaisesti..Jääkauden jälkeen suuret saaliseläimet vähenivät, joten vastenhakoisesti ihmisten oli jäätävä paikoilleen. Maanviljelys mahdollisti fyysisesti heikompienkin yksilöiden henkiinjäämisen, ja niin syntyivät nörtit. Hehän ovat henkisesti usein fiksumpia ja keksivät kaikenlaista. Maanviljelys merkitsi myös omistuksen yleistymistä ja sehän lietsoo aina kateutta ja ryöstömieltä. Niin syntyivät sodat, joihin nörtit sitten keksivät aseita. Toisaalta vaellushaluinen ihminen ikävystyy paikoillaan, ja sodat tuovat tylsyyteen mielenkiintoista vaihtelua. Siinäpä ihmiskunnan tarina.

”Sotiminen on ennen kaikkea kulttuurin tuote, ei biologian. ”

Aika kritiikittömästi hyväksyt minusta suoralta kädeltä hypoteesin jota tukee yksi tutkimus. Vastakkaista mielipidettä tukevia tutkimuksia tutkimuksia – esimerkiksi Samuel Bowlesilta – on käsittääkseni enemmän. En sinänsä väitä että johtopäätöksesi on väärä mutta ehkä kumminkin hätiköity.

”Väkivallantekona sotiminen onkin eläinkunnassa poikkeuksellista. Sotiminen vaatii erilaista suunnitelmallisuutta, pitkäjänteisyyttä ja kykyä muodostaa liittoumia kuin eläinkunnassa yleensä on tapana.”

Siirsin pihallani laatan jonka seurauksena kaksi erilajista muurahaispesää tuli esille. Toisen lajin muurahaiset tuhosivat toisen lajin pesän noin 20:ssä minuutissa. Kansanmurhalta säästyi tosin osa muurahaisista.

Osa nimittän alkoi puolustaistelun jonka lopputulos oli ilmeisesti jo alusta lähtien selvä. Puolustajat kuolivat kaikki. Puolustaistelu hidasti kuitenkin pesän tuhoa ja toinen osa tuhoutuneen pesän muurahaisista pääsi yksi muna suussaan pakoon ilmeisesti perustamaan uutta pesää.

Muurahaiset sotivat säännöllisesti.

Sosiaaliset lajit – kuten muurahainen ja ihminen – kykenevät kansanmurhaan niin kuin muihinkin ”talkoisiin” eli taloustieteen termein ”julkishyödykkeen tuottamisiin”.

Terveisiä paimentolaiskansoilta, tosiaankin. Karjanhoito on toki eri asia kuin ”metsästäjä-keräily”.

On täysin järkeenkäypä väite, että ”sotia” ei ollut ennen kuin oli resursseja joista sotia. Mutta miksi sotiminen ei olisi ”luonnollinen” osa ihmisyyttä, jos se olisikin kulttuurin eikä biologian tuote? Myös kieli on kulttuurin tuote, tiettävästi ihmislapset eivät opi puhumaan jos eivät kasva ihmisyhteisössä.

Sotiminen on yksi ihmisen väkivaltaisuuden muoto tietynlaisissa ihmisten itse luomissa ympäristöissä. Pitkäjänteinen, jonkinasteinen suunnitelmallisuus ja liittoutuminen ovat kyllä sellaisia ilmiöitä etteivät harvinaisia taida olla myös pienten yhteisöjen jäsenten keskinäisessä vihanpidossa.

European,

”Karjan kesyttäminen ja kasvatus, teurastus ja paimentaminen ovat olleet malleina ihmistenkin kimppuun käymiseen, teurastamiseen ja orjuuttamiseen.”

Mitenkäs ensinmainitut sitten keksittiin? Ettei kehitys kuitenkin sujunut päinvastaisessa järjestyksessä?

”On täysin järkeenkäypä väite, että ”sotia” ei ollut ennen kuin oli resursseja joista sotia.”

Maatalousmaa ei ole ainoa resurssi. Ns. luoteisrannikon intiaaneilla resurssi oli – ja on edelleen – lohijoki. Luoteisrannikon intiaanit eivät olleet koskaan maanviljelijöitä vaan kalastajia ja metsästäjiä ja olivat kumminkin kehittäneet melko monimutkaisia yhteisöjä. Eivätkö he sitten sotineet ollenkaan – kuullostaa oudolta.

USA:sta on viime aikoina raportteja siitä, että metsästäjä-keräilijä-yhteisöt ovat voineet olla hyvinkin monimutkaisia yhteiskuntia.

http://socialevolutionforum.com/2013/05/28/poverty-point/

Metsästäjä-keräilijä-yhteisöt ovat muodostaneet keskenään liittoja jotka ovat rakentaneet suurehkoa kulttipaikkoja yhdessä. Jäseniä näissä talkoissa on ollut tuhatkin. Varmaan liitot ovat sotineetkin?

Tuntuu minusta aika uskomattomalta että ihmiset olisivat tappaneet metsästäjä-keräilijöinä vain yksityisesti. Esimerkki: uusguinealainen heimo lähtee kerran vuodessa pääkallon metsästykseen porukalla. Hyökätään johonkin kylään ja tapetaan mahdollisimman monta miestä, joiden pää katkaistaan. Uhrin viimeinen sana annetaan päänkatkaisijan seuraavalle lapselle nimeksi.

Miksi? Proksimaattisesti siksi että pääkalloista sanotaan saatavan ”elämän voimaa”. Siitä hyötyy tässä argumentaatiossa sekä heimo että metsästäjä itse. Pääkalloja säilytetään yhteisön kulttirakennuksissa. Ultimaattisesti ehkä siksi että pääkallo on signaali omistajansa rohkeudesta samoin kuin päänahka apasheilla.

Onko tuollainen tappaminen sitten yksityistä kun se usein kumminkin tapahtuu – ainakin ko. uusguinealaisen heimon tapauksessa – porukalla (talkoina) ja kohdistuu toista yhteisöä vastaan. Metsästykseen lähdetään monella kanootilla jopa 200 kilometrin päähän. Onko se syntynyt todellakin vasta maatalouden myötä? (Esimerkkini on Kent Flaneryn kirjasta ”Creation of Inequality”)

Pääkallonmetsästys ja päänahan metsästys ei ainakaan liity loogisesti suoranaisesti maatalouteen?

Tuohon biologiseen puoleen vielä, että ihminen on ainoa eläinlaji, jolla on selkeä kuolemasta. Sellainen panee ajattelemaan ja jopa empimään. Keräilijämetsästäjä -kulttuurissa empiminen merkitsi vaaraa, koska empivä kuoli itse tai asetti koko klaaninsa alttiiksi vaaralle. Siksipä tappamisesta piti tulla nautinto ja eloon jäivät fyysisesti vahvat, jotka nauttivat tappamisesta. Noiden yksilöiden vaistoja ihmiskunta kantaa edelleen sisällään. Kun katsoo maailmaa, kaikkea sitä kiduttamisen, raiskausten, järjettömän väkivallan määrää, niin eipä siihen mitään uskontojen hyvä-paha -selittelyä tarvita. Ihminen on yksinkertaisesti perimältään petoeläin, joka nauttii tappamisesta. Joillakin tuo on hormonimäärästä riippuen enempi esillä, joillakin vähempi.

Etujen puolustamisen ja hankkimisen ohella vahvat tunteet ja joukkohenki voivat edelleen sumentaa järkevän ajattelun ja normaalin käyttäytymisen. Koston kierre on luultavasti aina villinnyt ihmisiä ja heidän yhteisöjään tuhoaviin yhteenottoihin.

Tämähän on tyypillinen nollatutkimus. Keskinäisiä kahinoita ovat käyneet esim.Aasian paimentolaiset, jotka eivät viljelleet mitään. Todella suurillakin joukoilla.

Simpanssit ja hämähäkkiapinat käyvät myös sotia, vaikka heidän maanviljelyskulttuurinsa on melko alkeellisella tasolla. Nämä reviireihin perustuvat kahinat lienevät vanhempaa perua.

http://tinyurl.com/lnaseuz

Oliko 15000 vuotta sitten Aasiassa paimentolaiskansoja? Tai kansoja?

Tutkimus vaikuttaa tehdyn siksi ettei ole sattunut olemaan muutakaan tekemistä.

Tuloksissa on kuitenkin selvä johdonmukaisuus…maanviljelys tuotti väestönkasvun (synnytti kansat). Voi ymmärtää että ”alkumaanviljelys” ei ollut kovin tehokasta ja niin eri ryhmien välille syntyi ristiriitoja maan käytöstä. Oli opeteltava sotimaan.

Sittemmin sodankäynnistä tuli hallitsijahuoneille ”kunnia-asia”, mutta se onkin jo eri juttu.

”Maailmanpyörä” on kuitenkin jo pyörähtänyt sellaiseen asentoon että ennen pitkää sodatkin siirtyvät historiaan kun ihminen huomaa että ne eivät enää tuota kunniaa…

Myös evoluutiotutkija Jared Diamondin mukaan väkivalta on olennainen osa myös metsästäjäkeräilijöiden yhteiskuntaa perustuen hänen mm. Uudessa-Guineassa tekemiin havaintoihinsa. Sodassa kuoleminen saattaa olla varsin tyypillinenkin kuolemansyy.

Näitä luetaan juuri nyt